Heroes of the Storm

Verkkomoninpeliareenoista eli moba-peleistä voidaan sanoa monia asioita, mutta niitä ei voi ainakaan väittää helpoiksi oppia. Joissakin oppaissa sanotaan, että Dota 2 vaatii ainakin sata 30-45 minuutin matsia, jotta siitä pääsee ollenkaan kärryille.

Hommaa ei helpota se, että suuri osa genren perusmekaniikoista on täysin pelaajan vaistojen vastaisia. Monissa tapauksissa vihollisen surmaaminen voi olla itse asiassa paha juttu, ja joskus kannattaisikin tappaa omia yksiköitään. Kun tähän lisää yhteisön, joka on sangen rankka aloittelijoille, voi toisten taitotason alle jäävä pelaaja varmistaa koko tiimin häviön.

Heroes of the Stormista huomaa nopeasti, että Blizzard on taas tehnyt sen mitä Blizzard tekee parhaiten. Yhtiö on virtaviivaistanut suosittua pelikonseptia ja tehnyt siitä entistä helpomman oppia, silti uhraamatta viihdyttävyyttä tai syvyyttä.

Pelin tunnistaa edelleen mobaksi - tai "hero brawleriksi", kuten Blizzard sitä nimittää. Kentällä on kaksi viiden hengen joukkuetta, ja jokainen pelaaja valitsee itselleen sankarin. Valikoimassa on runsaasti tunnistettavia Blizzard-hahmoja, kuten Jim Raynor, Arthas, Tyrael, Illidan, Kerrigan, Malfurioun, Abathur ja niin edespäin. Joukkueet yrittävät tuhota palatsin vastapuolen tukikohdassa. Apuna on tietokoneen ohjaamia liittolaisia (creepsejä), jotka syntyvät aalloissa ja juoksevat kohti vihollisen tukikohtaa ennalta määrättyjä polkuja (lanes) pitkin.

Heroes of the Storm tuo pakostakin mieleen Guardians of Middle-Earthin. Molemmat tekevät samoja muutoksia peruskaavaan. Kuten Guardiansissa, kultaa ei kerätä eikä esineitä osteta erän aikana. Myös viimeisen iskun politiikasta on luovuttu, joten mestaajanpaikasta ei tarvitse kilpailla. Oma hahmo saa osansa kokemuspisteistä ja vahvistuu, jos se vain on vihollisen likellä, kun tämä haukkaa multaa.

Blizzard vie muutokset kuitenkin pidemmälle. Kaikki tiimin sankarit ovat samalla tasolla, mikä muuttaa toimintaa enemmän kuin uskoisikaan. Muissa genren peleissä törmää usein tilanteeseen, jossa potentiaalisesti vahvimman sankarin annetaan "farmata" vihollisia, jotta tämä pääsisi nopeasti potentiaaliinsa samalla, kun muut tyytyvät vähempään ja jäävät heikommiksi.

Kun kaikki tiimissä jakavat saman tason, tapahtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin tulee helpommaksi kantaa oma osansa taistelusta, vaikka olisikin heikompi pelaaja. Toiseksi se avaa laajemman valikoiman hahmoja. Otetaan esimerkiksi Abathur, zergien DNA:n vartija Starcraft II: Heart of the Swarmista. Abathurista ei ole lähitaisteluun, koska hahmo osaa lähinnä heilutella käsiään. Abathurilla on silti koko joukko kykyjä, jotka tukevat tiimiläisiä. Hahmolla voi infestoida kaverinsa, jolloin pääsee reppuretkeläisenä näiden mukaan käyttämään erikoiskykyjään. Abathur on myös erittäin liikkuvainen ja pystyy loikkaamaan kentän päästä toiseen kaivautumiskyvyllään.

Valitsin ensimmäisessä koitoksessani Jim Raynorin. Jim on helposti omaksuttava hahmo, jonka erikoiskykyihin kuuluu hyökkäys, joka tekee lisävahinkoa ja pukkaa vihollista poispäin, sekä buffi lähellä olevilla joukkuetovereille, mikä kasvaa näiden määrän mukana. Raynorin äärimmäinen kyky, joka avautuu kun tietty taso on saavutettu, tuo taistelualus Hyperionin kartalle. Se antaa tulitukea ampuen kaikki viholliset tieltään.

Useimmat mobat tarjoavat vain yhden kentän sekä ehkä muutaman vaihtoehtoisen pelimuodon. Heroes of the Stormissa näitä "battlegroundeja" on useita. Ne pitäytyvät paljolti totuttuun kolmen polun formaattiin, mutta jokaisessa on oma, ainutlaatuinen mekaniikkansa sekoittamassa pakkaa.

Pelaamassani kentässä maisemiin ilmaantuu ns. tribuutteja tasaisin väliajoin. Kun näitä kerää kolme, voi langettaa kirouksen koko vastustajatiimin ylle, jolloin vastustajan creeppien kestopisteet laskevat ja hahmot menettävät buffinsa. Toisessa kentässä on kaksi obeliskia, jotka tarjoavat niitä kontrolloivalle joukkueelle alttarin, jossa sankari omaksuu massiivisen, panssaroidun puolilohikäärmeen hahmon, joka puolestaan tekee valtaisaa vahinkoa.

Mukana on myös pienempiä muutoksia peruskaavaan. Kaikilla hahmoilla on kyky kutsua ratsu itselleen. Se tekee kentällä liikkumisesta nopeampaa taistelun ulkopuolella. Perinteisten tornien seuraksi on nyt tuotu linnakkeita, ja poluilla on taikaportteja, joista yksi joukkue voi juosta lävitse, mutta jotka toisen pitää ensin piestä nurin.

Blizzard on suunnitellut pelinsä niin, että tyypillinen taistelu kestää noin 20 minuuttia, siinä missä League of Legends- tai Dota 2 -matsi voi kestää tunninkin. Tämän tarkoituksena on auttaa kavereiden kanssa pelaamista. Jos missaa erän alun, ei tarvitse pyöritellä peukaloitaan 40 minuuttia. Peli on rakennettu Starcraft II:n raudanlujan moottorin päälle, ja ohjaus on yhtä tarkkaa kuin aina ennenkin.

Totuttuun tapaan Heroes of the Storm on free-to-play-mallin mukainen. Blizzard toivoo rahastavansa pelaajia esineillä, uusilla asuilla sekä vastaavilla lisäkkeillä. Hintojen tai valikoiman suhteen ei vielä ole tehty päätöksiä, mutta tuottaja Chris Sigatyn mukaan esineet ovat pääosin kosmeettisia eivätkä vaikuta pelitasapainoon. Esimerkkeinä nähtiin puolittain murlociksi vääntynyt Diablo sekä Arthas Lich Kingin aikaa edeltäneessä paladin-haarniskassaan.

Ei ole epäilystäkään siitä, että moba-genressä käydään hillitöntä kilpailua tällä hetkellä. Blizzardin kyky yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa pelejä yhdistettynä studion maineeseen tekee Heroes of the Stormista silti helposti haastajan League of Legendsin pitämälle kuningaspaikalle. Tämä voi olla se peli, joka auttaa Starcraftin, Hearthstonen ja World of Warcraftin pelaajat pääsemään sisälle genreen, jossa Dota 2 nosti aiemmin seinän pystyyn. Heroes of the Stormin betaan voi nyt hakea, ja Blizzard aikoo aloittaa testauksen ensi kevään aikana.