Heroes of the Storm: Machines of War

Vaihtuvilla areenoilla käytävistä taisteluista tuttu Heroes of the Storm saa lisäsisältöä jatkuvalla syötöllä. Nyt vuorossa on kahdessa osassa esitelty Machines of War ja sen 2+2 -kombinaatio uusia areenoita ja sankareita. Kentät on teemoitettu vahvasti firman suositun Starcraft -maailman mukaan, ja sisältävät enemmän tai vähemmän tuttuja pelielementtejä.

Kentistä ensimmäinen, Braxis Holdout, on kahden reitin avaruudessa leijuville asteroideille rakennettu tukikohta. Reittien keskeltä löytyy tuttuun tapaan pomovihollinen, jonka roolia vetää tällä kertaa Archangel -niminen sotakone. Pomo on varsin konstikas tapettava eikä erityisen loistava pelimomentin puskija. Kartan päätavoitteena on kaapata yksi tai kaksi lähetintä, jotka lisäävät kentän ylä- ja alareunassa kaapattuina olevien zerg-otusten määrää. Kun jommankumman puolen laari on täynnä, portit avataan ja zergit pääsevät vapaaksi. Normaaleihin rivivihollisiin verrattuna nämä muukalaiset ovat todella kovia ja hyökkäävät estoitta sankareiden kimppuun. Vähäisemmillä osumapistemäärillä varustetut seikkailijat voivat olla siis todellisessa vaarassa. Zergit puskevat myös torneja tehokkaasti kumoon, joten lähettimien kaappaaminen on ehdottoman tärkeää. Kartta on muutenkin teemoitettu hienosti Starcraftista tutuilla tykkitorneilla ja teemoilla.

Toisessa juuri ilmestyneessä kartassa on potentiaalia yleisön suosikiksi. Käännetyn timantin muotoisessa kolmen reitin Warhead Junctionissa kilahtanut tekoäly jakaa ajoittain ydinkärkiä kaikille kiinnostuneille. Ydinkärjen kaapattuaan pelaaja voi lähettää sen haluamaansa kohtaan, tehden tuhottomasti vahinkoa isolla alueella. Jos kärjen kanssa kekkaloivan sankarin tappaa, ydinkärki tipahtaa maahan. Pelit tällä areenalla ovat lyhyitä ja räjähdysten täyttämiä, kuten arvata saattaa. Koko tiimin pyyhkiytyminen kahden ydinkärjen ja sankareiden kykyjen alla ei ole tavatonta. Braxiksen tapaan Warhead Junction on hienosti teemoitettu ja sisältää paljon Starcraftista tuttuja elementtejä.

Kahdesta uudesta sankarista protoss-rotua edustava Alarak ilmestyi ensin. Tämä salamurhaaja on varsin vaikea käyttää tehokkaasti, mutta oikeissa käsissä hänestä voi tulla melkoinen sankareiden surma. Hänen kykynsä ovat lähestulkoon kokonaan vastustajan sankareiden niittaamista varten suunniteltu, mutta niitä ei ole joko lyhyen lataamisen tai muun vastaavan takia välttämättä helppo käyttää täydellisen oikein. Itse en saanut telekinesialla yksiköitä liikuttelevasta ja edestakaisin pomppivasta Alarakista oikein millään kiinni. Kykykatto on varmasti korkealla niille, jotka ovat valmiit käyttämään aikaa tämän salamurhaajan opiskeluun.

Warhead Junctionin kanssa juuri äsken ilmestynyt, Blizzardin Overwatch-tiimiräiskinnästä tuttu Zarya edustaa venäläistä rautaa. Hänet on mallinnettu hyvin uskollisesti niin kykyjen ulkonäön kuin hänen roolinsakin osalta. HotS:ssa Zarya on erittäin puskemiskykyinen tankki, kiitos monen vihollisen läpi leikkaavan laserin sekä varsin kauas heitettävien plasmapallojen. Hän voi lisäksi suojata itsensä ja kaverinsa, jolloin heihin tehty vahinko kasvattaa Zaryan aseen tehoa väliaikaisesti. Pidin hänestä jo Overwatchissa sekä tyylin että tarkoituksen osalta, eikä Heroes of the Storm tunnu tuottavan pettymystä. Zaryalla on roolinsa niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin, ja hänen Ultimate-kykynsä toimivat hyvin yhteistyössä muiden sankareiden kanssa. Toinen imee vastustajia yhteen pisteeseen, toinen taas hylkii heitä.

Machines of Warin molemmat uudet kentät tuntuvat hyviltä lisiltä Blizzardin hieman esikuviaan leppoisampaan areenataistelupeliin. Molemmat käyttävät lähdemateriaaliaan tehokkaasti hyväkseen ja tuovat oman twistinsä tornien kaatamiseen. Mitään massiivisen uutta ne eivät edes yritä tehdä. Alarak jäi itselleni Zaryan varjoon, mutta molemmille lienee paikkansa jatkuvasti paisuvassa sankarivalikoimassa.