Realcastin uusi VR-peli vie pelaajan lievästi kyseenalaiselle alueelle omaperäisellä mutta makaaberilla ideallaan. Nimensä mukaisesti Hide The Corpsessa piilotetaan ruumiita poliisilta, jotta ei itse jäädä kiinni. Aika kylmää kyytiä näin kesähelteellä.
Hide The Corpsessa ei ole varsinaista tarinaa kerrottavaksi vaan peli muodostuu yksittäisistä haasteista, jotka tosin kertovat tietynlaista omaa kieroutunutta tarinaansa. Idea on aina sama; pelaaja on jossain tilassa saman ruumiin kanssa ja poliisin tuloon on vain muutama minuutti. Ruumis pitää saada kätkettyä ja kaikki tähän liittyvät todisteet piilottaa ennen kuin poliisi tulee nuuskimaan. Haasteisiin saadaan monipuolisuutta ja uusintapelikertoja vaihtamalla samojen hävitettävien tavaroiden ja ruumiin paikkaa jokaisella pelikerralla, mikä pakottaa tutustumaan ympäristöön ja sen monipuolisiin mahdollisuuksiin paremmin. Osa kenttien piilopaikoista on salaisuuksia, joihin törmää enemmän tai vähemmän vahingossa. Tämä tuntuu ratkaisullisesti hieman epäreilulta pelaajaa kohtaan, vaikka sellaisen löytäminen onkin palkitsevaa.
Ennen pelin aloittamista Hide The Corpse vaatii järjestettäväksi kummallisen ison tilan ympäriltään virtuaalialuetta varten, mikä tuntuu oudolta, kun peliä pelataan paikallaan istuen tai seisten. Ainoa fyysinen liike, Sense-ohjaimien virtuaalikäsien heiluttelun ohella, on oikeastaan tavaroiden noukkiminen maasta. Hahmon silmistä kuvatussa pelissä liikutaan vapaasti rajoitetussa tilassa tattiohjauksella ja käännytään asteittain.
Tavaroihin tarrataan liipaisinnapeilla pelin fysiikkasimulaation luodessa massaa asioihin. Juuri tästä tulee pelin suola, kun painavaa ruumista pitää retuuttaa pitkin mahdollisia esteitä kuhisevia alueita ja yrittää sulloa tätä ties minkälaisiin sopukoihin, jotta mitään ei jää näkyviin. Liiallinen riuhtominen irrottaa otteen kädessä pidettävästä esineestä, joten nopeus ei ole ratkaisu, vaikka aika on vähissä. Massan paino on simuloitu hyvin antaen mielikuvan oikeasti painavista tavaroista ja siitä, kuinka ne reagoivat nostellessa.
Annetun ajan loppuessa alkaa suorituksen arviointi. Jos poliisit näkevät ruumiin, kenttää ei ole läpäisty. Jos ruumiin on saanut oikeaoppisesti piilotettua, suoritus pisteytetään ottaen huomioon, kuinka monta kohteen henkilökohtaista tavaraa pelaaja sai piilotettua, kuinka paljon sormenjälkiä on löydettävissä ja miten nopeasti pelaaja sai kaiken tehtyä. Päästäkseen eteenpäin uusiin tiloihin, pelaajan pitää piilottaa ruumis poliiseilta kahteen eri piiloon kentässä. Eri kenttiä pelattavaksi on kuusi erilaista ja ne vaihtelevat varsin värikkäästi normaalista asunnosta aina avaruusasemalle asti.
Pisteytys on aika tarkkaa touhua, joten parantamisen varaa uusintakierroksille riittää. Täytyy kuitenkin myöntää, että annettu suoritusaika heti alkukentissä on häiritsevän lyhyt pakottaen hätäisiin ratkaisuihin. Toki, tästä syntyy pelin hakemaa sähellystä ja kaaosta, mutta olisi kiva myös vähän tutkia ja pohtia ratkaisuja ennen suoritusta. Vaikka samat tavarat pitää piilottaa joka kerta, niiden määrä ja satunnainen sijainti yhdistettynä hätäilyyn saa väkisinkin unohtamaan niistä osan poliisien löydettäväksi, mikä tarkoittaa heikompia pisteitä arviossa. Jonkinlainen muistilista todisteiden hävitykseen voisi olla hyvä lisä.
Visuaalisesti Hide The Corpse on kaikessa yksinkertaisuudessaan sujuvan näköinen. Peli fiilistelee 70-lukua sävytyksellään ja klassisilla tavaroillaan kuten laavalampuilla ja veluurikankailla. Jo enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi indie-VR-pelien parissa muodostunut sarjakuvamainen grafiikka on tyylitelty huolella ja onnistuu löytämään sopivan rennon ilmeen hieman synkemmän aiheen parissa. Yksityiskohtia maailmassa on sopivissa määrin elävöittämään ympäristö. Hahmoissa on kivasti persoonallisuutta ja ajan kuvaa kalapuikkoviiksiä myöten aina ruumiin värikkäisiin vaatteisiin ja lötköihin jäseniin asti. Peli rullaa sujuvasti Playstation 5:llä, eikä lataustauoista tarvitse oikeastaan välittää. Aikaa vastaan juostessa hiki virtaa, mutta myös pahoinvointipaholainen nostaa ilkeästi päätään ja jo alle tunnissa on pakko pitää pidempiaikainen tauko ruumiiden kätkemisestä.
Pelin musiikki myötäilee hienosti 70-luvun letkeää kitaratunnelmointia ja istuu mainiosti pelin mustan huumorin menoon. Harmillisesti samaa biisiä soitetaan jokaisessa kentässä, joten siihen ennättää kyllästyä varsin nopeasti.
Hide The Corpse on kyllä jotain ennennäkemätöntä. Persoonallinen pulmapeli uskaltaa olla erilainen eikä pelkää mustaa huumoria, minkä ansiosta se jää mieleen. Hauska ja simppeli idea jaksaa viihdyttää useamman tunnin kasvavasta pahoinvoinnista huolimatta. Kokonaisuus on jätetty hieman puolitiehen toistaessaan itseään liikaa, ja pienellä jatkokehittelyllä peli voisi nousta indiekokeilusta joksikin isommaksikin ilmiöksi. Potentiaalia ruumiiden kätkemisessä on vaikka millä mitalla.