Horizon Call of the Mountain tekee ainakin aluksi suuren vaikutuksen

Peli alkaa näkymällä pussista, joka on vedetty päähenkilö Ryasin päähän. Hän on Shadow Carja, joka on joutunut muun Carja-joukon vangitsemaksi. Pian pussi otetaan pois, ja Horizon Call of the Mountainin alku todellakin tekee vaikutuksen kauneudellaan.

Avausjakso tapahtuu kanootissa, ja pelaaja ei voi tässä vaiheessa tehdä muuta kuin katsella ympärilleen. Ohjeita annetaan klassisten Half-Lifen ja Bioshockin malliin. Lähestymistapa tuntuu erikoiselta ottaen huomioon, miten hyvin pelaajat jo tuntevat Horizonin maailman. VR:llä Guerrilla Gamesin luoma maailma näyttää kuitenkin erilaiselta kuin aiemmin. Kasvit näyttävät elävämmiltä vesipisaroiden putoillessa niiden pinnalle, taustalla näkyvä vuoristo näyttää isommalta ja ympäristön yksityiskohdat ovat helpommin havaittavissa.

Vaikuttavimpia ovat toki ne koneet. Watcher tuntuu tällä kertaa aidosti uhkaavalta, ja snapmaw'n näkeminen saa polvet lyömään loukkua. Parasta on ehkä tallneckin kohtaaminen, sillä kanoottini melkein tuhoutuu siinä sivussa. Askeleet tuntuvat värinänä niin ohjaimissa kuin kypärässäkin haptisesti. Alussa niitä koneita kohdataan ehkä turhan paljon verrattuna demon muuhun tarjontaan, mutta omana itsenään tapa esitellä otukset pelaajalle on onnistunut.

Horizon Call of the Mountain alkaakin hienosti, vaikkei pelaajalle ohjia annetakaan heti. Viiden minuutin jälkeen kanootti jää taakse, ja päästään pelaamaan. Ryas on päässyt eroon kaappaajistaan, ja suuntaa lähintä asutusta kohti. Edessä on klassista VR-pelaamista kuten kiipeilyä, ympäristön tutkimista ja jousen käyttöä. Pelinkehittäjät eivät ole keksineet pyörää uudestaan, ja valitut keinot toimivat hyvin. Lisäksi pelaajan eteen avautuu toinen toistaan upeampi näkymä aina, kun uusi huippu on saavutettu.

Kiipeileminen on odotettua, mutta samaa ei voi sanoa kävelystä. Ohjaus perustuu liikkeeseen, jossa pidetään pohjassa kahta nappia, ja sen jälkeen käsivarsia liikutellaan ylös ja alas. Arvostan kunnianhimoa lisätä eläytymistä uudenlaisella ohjaustavalla, mutta lopputulos tuo mieleen hidastetusti liikkuvan Tom Cruisen ja toisaalta vanhuksen tekemässä kävelylenkkiä keppiin nojaten. Ehkä tähän tarvitsee vain tottua, mutta jos niin ei käy, on mahdollista pelata myös perinteisellä tatilla.

Seuraavaksi on vuorossa taistelua. Demon ainoa kohtaaminen on kaksinkamppailu watcherin kanssa. Taistelussa liikkumisen vapautta on rajoitettu tapahtuvaksi ympyrän sisällä vasemmalle ja oikealle. Rajoittuneisuus on selvästi tunnettavissa, mutta samalla jousella tähtääminen on helpompaa. Ja jousen käyttö onkin mahtavaa. Taistelusta jää mielikuva kaksinkamppailusta joukkojenhallinnan sijaan. Odotan innolla, millaisia pelin myöhemmät kohtaamiset ovat.

Taiston jälkeen kiipeän ylös ja näen palavan Craja-asutuksen, jota ympäröivät lumiset vuoret. Demossa ei paljastu, mitä vaikuttava näkymä lopulta merkitsee.

Horizon Call of the Mountain ei ehkä ensimmäisen puolen tuntinsa aikana ole yhtä edistyksellinen VR-teos kuin Half-Life: Alyx, mutta on se silti poikkeuksellisen kaunis katsoa ja mukava pelata. Ja jousen käyttö on miellyttävää. Odotan jo innolla kolmen viikon päässä häämöttävää lopullista julkaisua.