Housemarque-retro: Resogun (PS4)

Niin hurjalta kuin se tuntuukin, neljännen Playstationin julkaisusta on jo 12 vuotta aikaa. Konsolin julkaisupelien joukossa oli myös kotimainen helmi, Housemarquen ja hiljattain soolopelinsä Sektorin julkaisseen Kimmo Lahtisen Resogun. Vaikka peli saikin elinkaarensa aikana parikin lisäosaa, tällä erää käsittelyssä on kuitenkin vain itse emopeli.

Jos Housemarque tulikin suuren yleisön huomioon Asteroidsia mukailleen Super Stardustinsa myötä, Resogunissa jalostetaan puolestaan toisen arcade-klassikon eli Defenderin ideaa. Alkuvalikosta napataan sopiva alus kolmen joukosta ja sen jälkeen lähdetään sylinterimuotoiseen kenttään pelastamaan ihmisiä vihulaisilta.

Alus voi liikkua mihin suuntaan tahansa sylinterin rajoissa, mutta ampua voi vain vasemmalle tai oikealle. Pelastettavat ihmiset ovat vankeina lasikuutioissa, joista reppanat voi vapauttaa tuhoamalla vihreinä hehkuvia vihollisryhmiä. Pelastamisen jälkeen ihmiset täytyy napata kyytiin ja kuskata turvaan. Palkintona onnistuneesta pelastamisesta saa milloin mitäkin, joskus pisteitä, joskus kertoimia, joskus taas suojia tai lisäelämiä.

Koska hyppäsin PS4-kelkkaan vasta useampi vuosi julkaisun jälkeen, kyseessä oli itselleni myös ensimmäinen kerta Resogunin parissa. Vaikka yllä kerrottu idea kuulostaakin yksinkertaiselta, aluksi se ei sitä suinkaan ole. Aluksen ja kentän jälkeen peli ilmoittaa vain tylysti, jotta "Save All Humans" ja sitten mennään. Pudotus suoraan syvään päähän on aluksi melkoinen, sillä ruudulla tapahtuu jatkuvasti todella paljon asioita ja kaiken hahmottaminen ottaa aikansa.

Jos opetteluun meneekin tovi, se kannattaa, sillä Resogun on edelleen mitä mainiointa hupia. Ohjus on todella sulava ja ennen kaikkea, peli näyttää ja kuulostaa aivan älyttömän hyvältä vielä 12 vuotta julkaisunsa jälkeenkin - jopa niin, että itseään joutuu muistuttamaan siitä, että kyseessä on todellakin edellisen konsolisukupolven peli, joka vieläpä portattiin myöhemmin Playstation 3:lle ja Vitalle.

Peli liikkuu todella sulavasti ja tökkimättä, minkä lisäksi värien loisto on todellinen ilo silmälle. Peli heittää eteen myös todella paljon vihollisia kerrallaan, mikä johtaa parhaimmillaan todella hekumalliseen kaaoksen hallintaan. Jos nyt jälkeenpäin jotain ulkoasussa voisi kritisoida, niin vihollisten suunnittelu on vähän turhankin yksinkertaista ja suurin osa vihuista on vain erilaisia geometrisiä muotoja väännettynä avaruusalusmuottiin. Myös pomohirviöt ovat suunnittelultaan vähän turhan yksinkertaisia.

Siitä huolimatta Resogunin parissa on edelleen aivan todella hauskaa. Varsinkin lyhyinä sessioina pelattuna peli houkuttelee kerta toisensa jälkeen takaisin omaa piste-ennätystä rikkomaan. Sisältöä ei emopelissä ole mitenkään merkittävän paljoa, mutta kaikki tarjolla oleva on kuitenkin edelleen erittäin viihdyttävää. Peli on myös ladattavissa Playstation Plus -palvelusta, joten mikäli Resogunin onnistui itseni lailla ohittamaan aikoinaan, suosittelen vahvasti vähintäänkin kokeilemaan ja hämmästymään siitä, miten upea toistakymmentä vuotta vanha peli voi edelleen olla!