Humanity on kiehtovan näppärä VR-pelinäkin

Japani on kummallisuuksien maa, mistä hyvänä esimerkkinä toimii THA Limitedin uusi pulmapeli Humanity. Pelin videoesittely kiinnitti ensiksi huomioni suurilla ihmismassoilla ja hassulla outoilullaan. Kun vielä kävi ilmi, että peli on pelattavissa VR-tilassa, olin myyty.

Mitä sinä tekisit, jos yhtenä aamuna huomaisit olevasi koira ja vastuullasi olisi koko ihmiskunnan kohtalo? Humanity tarjoaa vastauksen tähän monia askarruttavaan kysymykseen omaperäisellä tavalla. Varsin laaja konsepti puristetaan hassun pulmapelin ympärille ja lopputulos on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Pelaaja laitetaan ohjaamaan pientä siluettikoiraa yksinkertaisista palikoista rakennetulla kentällä yläviistokulmasta. Kentälle on sijoitettu myös valoa hohkava oviaukko ja erillinen painolaatta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pelaajan pitää koiralla käskyttämällä opastaa oviaukosta tulevat ihmismassat painolaatalle, johon astuessa valonsäde aktivoituu ja nostattaa massan korkeuksiin. Pelkästään eteenpäin liikkuvan massan tielle voi koiralla asettaa kääntymiskäskyn joko vasemmalle tai oikealle eli suuntaan, johon massa jatkaa matkaansa.

Pelin haastetta nostetaan ja menoa monipuolistetaan kenttä toisensa jälkeen lisäämällä massan tielle erilaisia esteitä, mutta myös antamalla pelaajalle lisäkomentoja käskytettäväksi kuten erilaisia hyppyjä tai suunnan jakamista. Pelissä on lähemmäksi sata haastetta, joiden vaikeus kasvaa ja monimutkaistuu edetessä. Osa tehtävistä on hyvin selkeitä, mutta osaa joutuu pohtimaan ja kokeilemaan pidempiäkin aikoja ennen onnistumista.

Pelaajan ei tarvitse välittää reunalta tippuvista ihmisparoista, sillä nämä tyhjyyteen katoavat reppanat ilmestyvät uudestaan kentälle ovesta muun massan mukana aina vain uudestaan. Tämä ratkaisu antaa pelille rennomman otteen, kun reittiä perille voi pohtia ja kokeilla mielin määrin kaikessa rauhassa. Lisähaastetta ihmiskunnan opastamisessa valoon luodaan kultaisilla jättiläishahmoilla. Näitä hahmoja on sijoitettu ympäri kenttää ja niiden vieminen massan mukana antaa pelaajalle lisäpisteitä suorituksen arvioinnissa kentän päätteeksi. Kultaisia pisteitä pitää kerätä tietyn verran, jotta seuraava haastekokonaisuus aukeaa.

Humanityn ilmeessä vähemmän on enemmän. Yksinkertaiset palikkarakennelmat eivät pyrikään vangitsemaan katsetta vaan pelin ilme keskittyy ihmismassoihin, joiden yksilölliset värit tekevät kokonaisuudesta vaikuttavan näyn. Tuhatpäisen ihmismassan liikkuminen pitkin kenttää tekemässä hyppyjä ja sukeltelemassa vesikuutioiden läpi on varsin vilkas mutta samalla oudosti seesteinen näkymä. Hyvin yksinkertaisista paloista kehkeytyy kiehtova ja miellyttävän harmoninen tunnelma, jota vähäelkeisesti tyylitellyt väriliukutaustat ja savutehosteet tukevat. Humanityn rentouttavaa tunnelmaa ja lievästi outoa fiilistä vahvistetaan myös yksinkertaisilla ja pehmeillä ääniefekteillä sekä lyhyillä elektronisen musiikin kierroilla. Isoistakin ihmismassoista huolimatta Playstation 5 pyörittää ihmiskuntaa sulavasti ilman pahempia lataustaukoja. Vaikka virtuaalisesti kenttää ja ihmisiä voi tarkastella hyvinkin läheltä, VR-versio on lievä pettymys. Se ei hyödynnä PSVR 2:n ominaisuuksia tai mahdollisuuksia tehden VR-versiosta vähän turhan. Koska pelissä voi valita vapaasti VR:n ja televisiopelaamisen väliltä, ei VR:n mukanaolo kuitenkaan haittaakaan.

Humanityssä on kiehtovaa vetovoimaa. Lemmingsistä (Psygnosis, 1991) selviä vaikutteita saanut outo pulmailu onnistuu viihdyttämään sopivan haastavilla pulmilla, omaperäisellä ulosannillaan ja kevyellä filosofisella pohdinnallaan. Huoliteltu toteutus yhdistää näppärästi outoa kerrontaa selkeään pelillisyyteen luoden kokonaisuudesta viihdyttävän ja mieleenpainuvan kokemuksen.