Hyrule Warriors: Definitive Edition

Nintendolla on omasta sohlaamisesta seurannut mielenkiintoinen tilanne. Wii U jäi suurelta yleisöltä pitkälti kokematta, kiitos epämääräisen julkistusstrategian ja itse laitteen. Sille ilmestyi kuitenkin tukku todella hyviä pelejä Bayonetta 2:sta Pikmin 3:een ja nyt näitä pelejä julkaistaan paremmin lentoon lähteneelle Nintendo Switchille urakalla. Uusin näistä on valtaviin massataisteluihin ja Zeldan tunnettavuuteen luottava Huryle Warriors: Definitive edition.

Sisällöllisesti merkittävintä on Wii U- ja 3DS -versioiden ja kaikkien niiden lisäosien tuominen yhteen. Lisäksi mukana on pieniä lisiä uusimmasta Zelda-peli Breath of the Wildista muutaman ylimääräisen koltun muodossa. Isompi juttu kuitenkin lienee se, että Wii U:n hankinnan väliin jättäneet voivat nyt päästä itse pelin pariin. Ns. "musou"-tyylisiä pelejä löytyy maailmasta vino pino, kiitos Dynasty Warriors -saagaa jo vuosikausia puuhastelleen Omega Force -studion. Hyrule Warriors vaan sattuu olemaan yksi niistä parhaista, josta kiitos saattaa osin kuulua myös mukana olleelle Team Ninjalle.

Ohut juoni sisältää tutut Zeldan etsinnät ja pelastamiset, mutta keskittyy enemmän uusien pelattavien hahmojen ja vastustajien esittelyyn. Varsinaista ääninäyttelyä ei ole, joten pelaajan on tyytyminen erilaisiin enemmän tai vähemmän japanilaisiin murahduksiin ja ynähdyksiin. Kokeiltavaa riittääkin valtavasti, sillä hahmokaarti on paisunut kolmenkymmenen taistelijan paikkeille joista useilla on vieläpä pari erilaista asetta käytettäväksi.

Kampanjamoodissa päähenkilönä pörräävällä Linkillä on peräti kuusi erilaista asetyyppiä tutusta miekasta ja kilvestä aina "taisteluhyrrään" asti. Vaikka itse pelattavuus on sinänsä simppeliä pari napin paukuttamista, kombojen, erikoisiskujen ja mahdollisimman tehokkaan etenemisen opettelussa menee rutkasti aikaa. Mekaanisesti yksinkertaisesta taistelusta saadaa kuitenkin kivasti irti eri apuvälineiden, kenttäkohtaisten erikoisuuksien ja vihollisten vaihtumisen myötä.

Dynasty Warriors -pelien tapaan valtaosa ajasta kuluu massiivisia vihollisarmeijoita pätkiessä ja linnakkeesta toiseen juostessa. Tuhatpäin kaatuvia rivivihollisia voi pistää matalaksi vaikka koko päivän ottamatta vahinkoa. Niiden kohdalla haaste ei olekaan voittamisessa vaan mahdollisimman tehokkaassa toiminnassa. Jos erikoisiskut ovat hallussa, linnanpihan voi tyhjentää parissa sekunnissa puolen minuutin sijaan. Vauhtia nimittäin tarvitaan, sillä päähenkilö(iden) pitää olla erilaisista alueisiin jaetuissa kentissä olla mielellään kahdeksassa paikassa yhtä aikaa. Ison pamauksen osuminen täydellisesti lauman keskelle onkin äärimmäisen tyydyttävää.

Hieman enemmän päänvaivaa aiheuttavat luutnantit kaatuvat nekin helpohkosti, ja vasta pomovastuksissa saa hikoilla hieman enemmän oikean voittotaktiikan löytämiseksi. Hektiset moneen paikkaan jakautuvat taistelut voivat olla ajoittain hieman rasittavia, sillä kartta ei kykene riittävän hyvin erottamaan kriittiset kohteet vähemmän tärkeistä. Lisäksi suurin osa eri hahmojen vinkeistä menee taistelun tuoksinnassa ohi, sillä varsinaisen ääninäyttelyn puutteessa ne pitäisi ehtiä kaikki lukemaan läpi.

Definitive Editionista löytyy Legend Mode -nimellä kulkevan pääkampanjan lisäksi tukku muita pelimuotoja, joissa seikkaillaan aina pääpelistä tutuissa maisemissa mutta hieman vaihtelevilla asetuksilla. Free Modessa voi esimerkiksi päästellä hyöryjä pelin päävihollisen kengissä tai kokeilla pelin muita hahmoja Legend Modea vapaammin. Jos uusien hahmojen avaaminen ja niiden tasojen nostaminen sekä uusien aseiden löytäminen kiinnostaa, tekemistä riittää sadoiksi tunneiksi.

Lukumääriä lukuun ottamatta Definitive Edition ei loihdi mitään massiivisen ihmeellistä Switchin näytölle. Maastot ovat hieman karuja, mutta vihollisissa on mukavasti persoonallisuutta eikä toiminta nyykäytä ruudunpäivitystä sen kummemmin telakoituna kuin kannettavanakaan. Nappien toimintaa ja asettelua olisi voinut vielä hieman hioa, sillä esimerkiksi apuvälineiden käyttö Switchin normaaleilla ohjaimilla on kovin hidasta ja kankeaa ilman Pro Controllerin nuoliohjaimia.

Hyrule Warriors: Definitive Edition on erinomainen versio Dynasty Warriorsin kaavasta. Zelda-faneille tutut ympäristöt, viholliset, hahmot ja kuvasto toimivat mukavasti toimintapainotteisessa mätkintäpelissä, jota pelaa mielikseen lyhyissä ja vähän pidemmissäkin sessioissa. Jos olet kokeillut jotain Omega Forcen muuta peliä ja todennut sen kammottavaksi, Hyrule-versio ei todennäköisesti muuta mielipidettäsi. Mutta jos peli käy Wii U:n puutteessa kokematta, nyt on erinomainen tilaisuus päästä valssaamaan vihollismeren läpi Switchillä.