Ascendant Studios on tekemässä varsin erottuvaa yksinpeliä ensimmäisen persoonan pyssyttelynä. Tulossa on varmasti yksi vuoden 2023 parhaista peleistä. Vietin päivän Ascendant Studiosilla puhumassa kehittäjien kanssa, ja pääsin tunniksi pelaamaan sitä heidän seuraavaa peliään Immortals of Aveum. Suoritus on merkittävä ottaen huomioon, miten hankalaa ensimmäisen persoonan räiskinnän on nykyään tehdä vaikutusta.
Kyseessä on EA Originalsin peli, ja luvassa on kaunis maailma täynnään erilaisia yksityiskohtia. Näin pelaajaa kutsutaan tutkimaan paikkoja ja oppimaan enemmän. Ruudunpäivitys on lähes jatkuvasti 60 ruutua sekunnissa, ja ympärillä on luonnon uudelleen valloittamia patsaita, raunioita ja temppeleitä, jotka kertovat omaa tarinaansa. Luotu maailma tuntuu järkevältä toimien samalla hyvänä ympäristönä taisteluille ja paikkojen tutkimiselle.
Kyseessä ei kuitenkaan ole niin sanottu kävelysimulaattori, eikä myöskään Call of Duty. Immortals of Aveumin kolmea taikatyyppiä voi toki verrata hahmoluokkiin, sillä jokaisella on oma kykypuunsa. Sininen on kauaksi ampuva tarkkuuskivääri, vihreä on automaattikivääri hakeutuvilla ammuksilla ja punainen on haulikko tehden isosti vahinkoa lähietäisyydeltä. Tuntuma on kuitenkin mahtava, ja erilaisten kesken vaihtaminen on saumatonta. Vaikutelmaa nostaa vielä se ulkoinen mahtavuus puhumattakaan äänimaailman muhevuudesta. Lisäksi mukana on niin sanottuja ultimate-hyökkäyksiä nimellä Furies, jotka muun muassa voivat tuhota vihut ympäriltä, luoda mustan aukon ja vaikka mitä muuta omaan pelityyliin sopivaa valitseekaan. Mukana on myös taikainen kilpi, jonka läpi pystyy ampumaan unohtamatta tarttumakoukkua, jolla voi kiskoa pahiksia lähemmäksi. Pelin maailma on siis pelaajan leikkikenttä, ja pelaaminen tuntuu totta vie hyvältä.
Sama pätee jossain määrin myös taisteluiden ulkopuolella, sillä joitakin kykyjä hyödynnetään maaston tutkimisessa ja pulmien ratkomisissa. Tarttumakoukulla voi siirtyä paikasta toiseen, aikaa voi hidastaa ja taikaa voi loitsia kristalleihin ovien avaamiseksi valinnaisille alueille. Näillä sitten odottaa valinnainen pomovastus, uusia kykyjä, erikoisempaa varustetta, keräilytavaroita ja niin edelleen. Kokeilemallani ensimmäisellä pelialueella nämä paikat oli helppo huomata ja pulmat ratkoa, mutta myöhemmin tarjolla on ainakin luvatusti haastavampaa sisältöä.
Huolenaiheitakin on. Tarina maailmoineen näyttää kiinnostavalta, mutta minuuttikaupalla välivideoiden katsominen ei ole minun juttuni, jos sitä seuraa kymmenen sekunnin ajan oikeaa pelaamista, ja sen jälkeen taas uusi välivideo. Toistaiseksi palkinnot maailman tutkimisesta tuntuvat minimaalisilta. Esimerkiksi Destinyssä vastaava tilanne on hieman erilainen, sillä tehtävät on tarkoitettu pelattavaksi moneen kertaan. Immortals of Aveum on kuitenkin selkeästi yksinpeli ja hieman lineaarisempi metroidvania ilman satunnaisesti putoavaa roinaa. Toisaalta taas jokainen esine ja loitsu tuntuvat erityisiltä.
Tunnin pelaamisen jälkeen kehittäjien oli pakotettava minut lopettamaan, sillä sekoitus Call of Dutya, Destinya ja Final Fantasya on niin koukuttava. Mahdollisuuksia monen eri median sarjaksi on. Pelattavuus on sujuva, pahikset ovat vaihtelevia ja kiinnostavia, taistot ovat hauskoja ja maailma itsessään kutsuu tutkimaan itseään. Olkoonkin, että pelin maailma oli ainakin alussa varsin rajoittunut ja yksinkertainen. Odotan innolla Immortals of Aveumia, ja 25-tuntisen tarinan pariin päästään 20. heinäkuuta. Kestoa on toki paljon enemmän, jos tekee kaikki sivutehtävät ja pieksää valinnaiset pomovastukset.