Indiana Jones and the Great Circle (PS5) on upea kokemus, jota kuitenkin varjostaa yksi ominaisuus

Nuoruusvuosina Indiana Jones -elokuvia moneen kertaan ahmineena olo on erittäin nostalginen, kun astun kuuluisan arkeologin saappaisiin. Ensivaikutelma saa tosin särön heti alkuunsa, kun elokuvamaisen ja hitaan osuuden päätteeksi ruutu päättää jäätyä paikoilleen pakottaen aloittamaan alusta. Tästä huolimatta tunnelma kasvaa joka askeleella, sillä elokuvista tutut asiat vievät täysin mukanaan. Tässä on tosin varjopuolensa: vaikka valitsin kahdesta vaihtoehdosta vaikeamman pulmailutason, muistan niiden ratkaisut elokuvien ansiosta yhtä terävinä kuin eilisen päivän, ja näin ollen onnistumisen ilo jää hieman laimeaksi.

Indiana Jones and the Great Circle on suunniteltu erittäin pelaajaystävälliseksi peliohjainta hallinnoivan tasosta riippumatta, sillä kehittäjät ovat laittaneet valikoihin useita säätimiä mukavuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi ylimääräistä haeskelua inhoaville löydettävät esineet ja etenemisen kannalta tärkeimmät kohteet voi halutessaan merkitä näkyvämmiksi. Saman tempun voi tehdä myös Indyn mukana kulkeville kumppaneille. Myöskään kuolemat eivät aiheuta liikaa takapakkia, sillä välitallennuksia viljellään varsin tiuhaan, mutta mikä parasta: taukovalikosta näkee, milloin edellinen tallennuskerta on tehty. Automaattisesti tallennetuissa peleissä tämä on usein ongelma, kun ei tiedä minkä verran toistoa tulee, jos päättää lopettaa istunnon kesken kaiken.

Ulkoisesti Playstation 5 -julkaisu näyttää erittäin hyvältä. Elokuvista tutut päähahmot eivät näytä aivan identtisiltä esikuviensa kanssa, mutta ajavat silti asiansa täydentäen tarinan juonellisia osuuksia keskustelutuokioiden aikana. Ääninäyttelypuolella päähuomio keskittyy luonnollisesti Indiana Jonesiin, ja Troy Baker onnistuu tällä saraa erinomaisesti nostaen tunnelmaa niin toiminta- kuin keskusteluosuuksissakin. Sivuhahmot eivät kuitenkaan ole aivan joka kerta tilanteen tasalla, sillä vapaampi seikkaileminen saattaa joskus aiheuttaa kommentteihin tahattomia toistoja tai aktivoitumista väärillä hetkillä. Peli etenee pääosin huomattavan lineaarisena, vaikka välillä tutkiminen on vapaampaa, ja nimenomaan reitiltä poikkeaminen saattaa olla syy tekoälyhahmojen outoihin reaktioihin. Hienosäätöä kaipaavat yksityiskohdat eivät kuitenkaan pilaa kokemusta, vaan aiheuttavat korkeintaan pientä ihmetystä. Sivumennen haluan mainita kohtauksen, jossa pieksin tielleni osuneen fasistin, ja nyrkkitappelun jälkeen kuulin Indyn toteavan "That is dr. Jones for you" saaden minut naurahtamaan.

Indiana Jones and the Great Circle sijoittuu elokuvamaailmaan peilaten vahvasti etenkin Viimeinen ristiretki- ja Kadonneen aarteen metsästäjät -rainojen tapahtumiin. Isoimpana erona elokuviin Indy ei kuitenkaan ole joka hetki haastamassa vihollisia ruoskallaan, erinäisillä lyömäaseilla tai pistoolillaan. Tappelutilanteilta ei voi täysin välttyä, mutta mielestäni peli antaa paremman kokemuksen juuri silloin, kun Indy hiiviskelee varjoissa, välttelee vaaroja, etenee vaikeakulkuisiin paikkoihin ruoskan avulla ja tutkii alueita rauhassa järkeään käyttäen, eikä etene taistelusta toiseen kuin Rambon tyylinen toimintasankari. Esimerkkinä on suorastaan turhauttavaa, kun vartiomies viheltää pilliin tai huutaa äänekkäästi, jolloin kaikki lähistöllä olevat vihamieliset kulkijat saavat tilanteen tuntumaan vauhdikkaalta Call of Duty -pelin kohtaukselta. Tämä rikkoo immersiota liikaa, vaikka pidän intensiivistä toimintaa sisältävistä peleistä.

Indiana Jones and the Great Circle kärsii eniten sen osalta, että vanhojen Indy-elokuvien suurena fanina koen hyvän muistin olevan eräänlainen kirous. Huomasin seikkailun aikana monta kertaa, että olin nähnyt tämän jo aiemmin, ja tiesin kohtauksesta liikaa etukäteen. Onneksi mielikuvitukselle on silti jätetty hieman pelivaraa, eikä suoraan kopiointiin ole lähdetty, mikä auttaa pitämään tilanteet mielekkäinä. Päätehtävien ohessa lisätekemistä tarjotaan myös lukuisten sivutehtävien muodossa, joka lisää noin 9 tuntia kestäneen päätarinan kestoa mukavasti. Indyllä on myös mahdollisuus siirtyä tiettyjen pääalueiden välillä näiden aukeamisen jälkeen, jolloin suorittamatta jääneitä sivutehtäviä voi halutessaan työstää uudestaan. Ylimääräisellä tutkimisella on muutenkin etunsa, sillä alueet kätkevät muun muassa taitoja kehittäviä kirjasia, joita saa avattua kerätyillä pisteillä. Ajatuksena kuulostaa kuitenkin koomiselta, että lähitaistelua käsittelevä kirja opettaa Indylle pientä maksua vastaan kaiken tiedon, mitä kansien väliin on kirjoitettu, mutta näinhän se on, että lukeminen opettaa ja käytäntö kouluttaa, vai kenties päinvastoin.

Kokonaisuutena tykkäsin suuresti astua Indiana Jonesin saappaisiin ja olla se pahainen piikki lihassa pahisten seassa, mutta omaa etuani samalla ajaen - aarteita etsien. Hankaluuksiin joutuminen ja erinäisistä ansoista hengissä selviäminen olivat joka kerta kohokohtia, kun vaiston varassa etenemistä ja järjen käyttöä yhdistelemällä piti keksiä ratkaisu tilanteen ratkaisemiseksi. Juoni on itselleni harvoin se pääasia peleissä, mutta näin eeppisen hahmon tamineissa osasin suhtautua seikkailuun aivan kuin vanhoihin Indy-elokuviin: nostalgian voimalla mennään vaikka läpi harmaan kiven. Tämä lisenssipeli luokitellaan onnistujien joukkoon etenkin silloin, kun koet kaiken uutena tietämättä elokuvista.