James Bond 007: Blood Stone

Bizarre Creations tunnetaan parhaiten erinomaisista ajopeleistään. Tietysti tämän heille sanomalla saa kuulla muistutuksia, että kyllähän he tekivät myös The Clubin vuonna 2008. Bizarre tähdentää, että kyseessä oli hahmon takaa kuvattu räiskintä, eikä suinkaan ajopeli. Tässä vaiheessa he seisovat kädet puuskassa ja näyttävät hieman järkyttyneiltä. Mutta heillä on taustansa. Project Gotham Racingiä pidetään yhtenä parhaimmista sarjoista, joita ruuduilla on koskaan nähty, ja tänä vuonna brittistudion syrjähyppy astetta kepeämpään kaahailuun tuotti kohtuullista menestystä Blurin muodossa. Ja kyllä, The Club on ihan kelvollinen räiskintä, joka sisältää omalaatuisia ja kiinnostavia kolikkopelipiirteitä.

Blood Stonen takana oleva osaaminen on siis kiistämätöntä, ja se onkin ollut tähän asti pääsyy siihen, miksi Bondin toiminta-ajopelihybridi on kiinnostanut. Sarjan seuraavaa elokuvaa ei näy eikä kuulu, mutta Blood Stone seisoo itsenäisenä osana Bond-fiktiossa. Sen on kynäillyt itse James Bond -leffojen käsikirjoittaja Bruce Fierstein. Päähahmoja näyttelevät Dame Judi ja Daniel Craig, motion capture -animaatiot on tehnyt Craigin virallinen stunttimies Ben Cook ja laulaja-näyttelijä Joss Stone hoitaa Bond-tytön virkaa. Stone jopa sävelsi ja lauloi pelin teemakappaleen. Varsinainen all star -kokoonpano siis.

Pelatessani ensimmäistä kertaa yhtä pelin ajokohtausta odotuksia ei huolinut pyörtää. Ajaminen on juuri niin huoliteltua kuin voisi kuvitella, ja painokkaat Bond-autot taittavat mutkat komeasti kahva edellä, väistelevät hiuksenhienosti romua ja hyppäävät siltojen yli seurauksista välittämättä. Tehtävässä oli tarkoitus seurata junaa, joka kiidättää roistoa sankarimme ulottumattomiin. Ensin reitti vie Bondin läpi ruuhkaisen teollisuusalueen, ja joudun väistelemään tankkereita, jotka luisuvat hallitsemattomasti eteen. Rekkojen välistä puikkelehditaan huimassa vauhdissa räjähdysten säestäessä toimintaa ylidramaattiseen tyyliin.

Kohtaus muistuttaa elokuvien hurjimpia stuntteja, mutta kaikki takaa-ajossa on Bond-tyyliin ennalta käsikirjoitettua. Yksikin pahempi moka ja pelaaja pakotetaan välittömästi edelliseen tallennuspisteeseen. Yritys ja erehdys näyttelevätkin omaa osaansa kohtauksen läpäisyssä, sillä hektisen reitin selvittäminen vaatii tiukkaa keskittymistä.

Teollisuusalueen jälkeen takaa-ajo jatkuu kiemurtelevalla, jäisellä joella, joka kulkee junaradan alla. Joella on luonnollisesti vähemmän ajoneuvoja väisteltäväksi, mutta niiden sijaan saa olla tarkkana jäässä olevien aukkojen ja junarataa kannattelevien betonipylväiden kanssa. Jää vaikuttaa tietysti myös ajettavuuteen. Niukempi kitka kumitassujen alla pyöräyttää auton ympäri useasti ympäri, ennen kuin totun herkkään tuntumaan.

Ajaminen siis toimii, mikä tuskin ketään yllättää. Tehtäväsuunnittelu voi toki turhauttaa johtuen sen armottomasta insta-fail-mekaniikasta, mutta itse ajokokemus on vakuuttava ja vaikuttava. Hahmon takaa kuvattu räiskintä, mikä kuulemma muodostaa suuremman osan peliä, näyttää kiinnostavalta sekoitukselta hiiviskelyä ja taistelua. Kehittäjät esittelivät tehtävää työmaa-alueella käyttäen kahta eri lähestymistapaa: salakavalaa vakoojamenetelmää ja äijämäistä Daniel Craig -tyyliä. Ensin mainittuun sisältyvät äänenvaimennetut pistoolit ja niskojen napsauttelut. Jälkimmäinen puolestaan pursuaa konekivääreitä ja kiihkoa.

Hieman yllättäen juuri toiminta tuntuu lähestymistavoista vetävämmältä. Upeasti animoitu Bond näyttää liikkuvan läpi kentän sulavasti kuin meressä saalistava hai. Pyrähdykset ja hypyt sulautuvat saumattomasti mihin tahansa sadoista ainutlaatuisista, tilannesidonnaisista tapoista. Bond iskee päitä betoniin, katkoo jalkoja, murtaa leukoja ja yleisesti ottaen tekee selvää kaikista pahiksista, jotka sattuvat eteen ilmestymään. Tapot täyttävät Focus Aim -mittaria, joka on Splinter Cell: Convictionin tyylinen yhden näpäytyksen ihme ja tuottaa tyylikkään, automaattisen teloituksen valitulle viholliselle. Varovainen hiiviskely vaikuttaa rinnalla jokseenkin tylsältä.

Visuaalisesti Daniel Graig on jälleen onnistunut välttämään onnistuneen digitoinnin. Supertähden kasvot näyttävät pelissä enemmän lasikatseiselta nukelta kuin oikealta ihmiseltä. Se on kuitenkin yksi harvoista kritiikinaiheista, joita Blood Stonen ensitesti toi esiin. Mikäli Bizarre kykenee naittamaan ajokohtaukset ja toiminnan saumattomaksi kokonaisuudeksi, jossa ei vietetä liikaa aikaa pelisuunnittelun peruskurssilla noukituilta työmaa-alueilla, Blood Stonesta voi muodostua varsin menevä Bond-seikkailu elokuvien jättämää aukkoa täyttämään.

[Käännös: Kimmo Pukkila]