Joe Danger: Special Edition

Vain neljän miehen panoksella syntynyt Joe Danger oli ilmestyessään pienimuotoinen indie-hitti, vaikka peli ei pelkkiä kehuja kerännytkään. Se kuitenkin onnistui tarjoamaan kaoottisen hauskaa pelaamista omalla vauhdikkaalla ja värikkäällä reseptillään, jossa yhdistyi ripauksia niin klassisista kasibittisistä prätkäpeleistä, Super Mario Brosista, Soniceista kuin myös Xbox Live -hitti Trials HD:stakin. Hello Games pääsi jo ensimmäisellä pelillään pitkälle.

Joe Danger: Special Edition ei ole varsinaisesti uusi peli, mutta Playstation Networkissa julkaistuun kokonaisuuteen on lisätty aimo annos uutta sisältöä. Tämä tulee selkeimmin esiin täysin uudessa Lab-pelimuodossa, joka tarjoaa vaihtoehtoisen uratilan pykälää kokeellisemmissa kentissä. Tutut aavikkotaustat vaihtuvat pelkistettyihin kaavapiirroksiin, joiden päälle on muotoiltu villejä temppuratoja. Lisäksi vanhoihin kenttiin on lisätty uusia haasteita kerättävien Pro-mitalien muodossa.

Pelin ydin on silti pysynyt ennallaan, ja pöhöttynyt stunt-kuski Joe Danger havittelee jälleen comebackiä. Pelaajan on ohjastettava Joe läpi lukuisten "esitysten" keräämällä hyvistä suorituksista tähtiä, joilla avataan lisää tasoja. Peli etenee melko lineaarisesti, mutta aina välillä tarjolla on useampi rata, joita voi yrittää mieleisessään järjestyksessä. Vanhoja ratoja voi (ja pitää) myös palata hiomaan lisätähtien toivossa, sillä kaikkien tähtien kerääminen kerralla ei ole helppoa. Ensin voi esimerkiksi yrittää alastulomaaleihin osumista ja toisella kerralla DANGER-kirjaimien keräämistä. Lisäksi kentät ovat täynnä hyppyreitä ja luuppeja, joissa pompitaan ja temppuillaan pisteiden keräämiseksi. Kovimmat stunt-kuskit voivat jopa yrittää ratojen ajamista yhtenä katkeamattomana kombona.

Pelattavuus on helppo oppia, mutta vaikea hallita. Kyseessä ei ole varsinaisesti fysiikkapohjainen ajopeli, vaan tuntuma muistuttaa enemmän tasohyppelyä. Pelaaja voi esimerkiksi painaa pakkia kesken ilmalennon ja pyörä lähtee liikkumaan takaperin. Mukana ovat myös tasohyppelyistä tutut tuplahypyt, joilla on mahdollista ylittää ansoja hidastamatta vauhtiaan. Vaihtoehtoisesti Joe voi sukeltaa ansojen ali. Stuntteja esittämällä puolestaan täytetään turbotankkia, ja useampia kuljettajia sisältävissä kilpailumuodoissa voi jopa sohia rinnalla olevia. Paikoin peli tuntuu jopa vähän turhan kaoottiselta ja sorminäppäryyttä vaativalta, mutta koomiset kolarianimaatiot pitävät hymyn huulilla, vaikka nenä menisikin poskelle. Teknisesti kaikki rullaa niin sujuvasti, ettei sen piikkiin voi virheitään laittaa - äänet ja taustat tosin voisivat pitemmän päälle olla vaihtelevampia.

Helppokäyttöinen kenttäeditori löytyy edelleen sitä varten omistetusta Sandbox-pelimuodosta, jossa tarjolla on vain kenttäpohjia, joiden päälle kiemurat rakennetaan alusta asti itse. Rakennelmiaan voi jakaa kavereiden kesken Xbox Livessä. Vaikka valmiissakin kentissä riittää saavutettavaa toistakymmentä tuntia, kasvattaa kenttäeditori mukavasti pelin elinikää ja tuo vaihtelua suorittamiseen.

Kokonaisuudessa on joitakin puutteita, joita Special Editionilta ei olisi odottanut. Esimerkiksi nettipeliä ei ole ja moninpeli rajoittuu vain kahden pelaajan jaettuun ruutuun. Myöskään PS3-versioon myöhemmin lisättyä Youtube-tukea ei löydy. Latauspelinä kyseessä on silti varsin onnistunut teos, joka puoltaa paikkaansa myös Xbox Live Arcaden valikoimassa. Se kykenee erottumaan Trialsista kahjomman ja epärealistisemman tyylinsä ansiosta, mutta tarjoaa silti runsaasti haasteita vakavampaankin pelaamiseen. PSN-version ostaneille lisäykset eivät ehkä täyttä hintaa oikeuta, mutta muille sisältöä on koko 15 euron edestä.