Journey to Foundation on VR-pelinä ihan hyvä

Kirjailija Isaac Asimovin jo 1950-luvulla aloitetusta Foundation-sarjasta väännettiin yksi viime vuosien näyttävimmistä scifi-sarjoista Applen suoratoistoon. Menestyksen myötä ei tule yllätyksenä, että aihe kääntyy myös peliksi. Erityisen herkullisen Archiactin Journey to Foundation -pelistä tekee se, että syvällisen scifin pääsee kokemaan virtuaalisesti. Harmillisesti näyttävyys jäi TV-sarjaan ja kirjojen sivuille.

Imperiumin leivissä toimiva agentti Ward saa tehtäväkseen tutkia hallitsijan tyttären kidnappausta. Tutkimukset viittaavat radikaaliryhmittymään, joka uskoo Foundationin olevan tie ihmiskunnan pelastukseen. Imperiumi ei tällaista hyvällä katso, mutta edetessään tutkimuksissaan Ward joutuu kyseenalaistamaan oman lojaaliutensa, sillä asiat eivät ole niin yksiselitteisiä kuin hänen on annettu ymmärtää.

Toisin kuin hieman liian korkealentoiseksi karkaava TV-sarja, Journey to Foundation keskittyy rikkaassa maailmankuvassa yksittäisen henkilön toimintaan ja sen myötä pitää tarinan helposti sisäistettävänä. Tehtävänannot ovat selkeitä ja keskustelut pidetään sopivan mittaisina, jotta sisältö jää helposti mieleen eikä kerronnasta tule jaarittelun myötä hidasta ja tylsää. Peli hyödyntää myös VR-pelien mahdollisuuksia kiitettävän monipuolisesti antaen pelaajalle erilaista puuhailtavaa laidasta laitaan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Silmistä kuvatussa Journey to Foundationissa tehdään paljon Sense-ohjaimilla hallituilla virtuaalikäsillä. Pelaaja pääsee muun muassa ampumaan vihollisia, hitsailemaan metallia, purkamaan scifimäisiä koodipulmia, kiipeilemään ja niin pois päin. Ilahduttava määrä tekemistä keskustelujen ohella tekee pelaamisesta mielekästä ja vauhdikasta puuhailun vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Sense-ohjaimet reagoivat tarkasti käsien liikkeisiin tehden tavaroiden hallinnasta luontevaa ja sujuvaa. Ampuminen on sopivan tarkkaa, eikä varsinaisia ongelmia tavaroiden käsittelyssä esiinny.

Fyysisen toiminnan ohella pelaajalla on käytössä psyykkisiä voimia. Erillisellä skannaustoiminnalla pelaaja voi havaita vastaantulevien hahmojen mielentiloja ja mahdollisia heikkouksia, joihin psyykkisillä voimilla voi vaikuttaa. Vihollisia voi esimerkiksi pakottaa tekemään ylimääräisiä vartiointikierroksia tai vaikka eliminoida näitä kärventämällä mielen taistelussa. Suurin hyöty psyykkisistä voimista on kuitenkin keskusteluissa, joissa vastapuolen ajatuksia voi lukea tietojen saamiseksi tai taivuttaa tämän mieli haluamaansa suuntaan.

Keskustelut ovat pelissä myös tärkeässä roolissa. Peli tarjoilee tietyissä pisteissä monivalintavaihtoehtoja, joiden pohjalta esimerkiksi loppuratkaisu muuttuu aika suurestikin. Tämän lisäksi tarinaan tulee valintojen myötä varsin mielenkiintoisia käänteitä ja yllätysratkaisuja.

Journey to Foundationin suurin kompastuskivi on sen karu graafinen ilme. Pahimmillaan peli on heti alussa, jolloin ilme on todella rujo. Tekstuurit ovat suttuisia, objektit palikkaisia ja kentät varsin tyhjiä. Pelissä edetessä ilmeeseen joko turtuu tai se muuttuu hieman parempaan päin, mutta parhaimmillaankin peli näyttää vain keskiverrolta PSVR 1 -kokemukselta, mikä ei ole hyväksyttävää vuonna 2023 PSVR 2 -laitteilla. Visuaalinen ilme tekee parhaansa hahmojen kanssa, mutta nämäkin ovat pahasti vanhentuneita ja animaatioiltaan kankeita. Sentään peli rullaan Playstation 5:llä sujuvasti eikä lataustauoissa tarvinnut pitkään odotella. Jatkuvasta liikkeestä huolimatta meno on sen verran rauhallista ja sujuvasti pyörivää, ettei pahanolon tunnetta tullut pidemmälläkään pelisessiolla.

Juonivetoisuuden myötä keskustelut ovat pelissä isossa osassa, joten positiivisena yllätyksenä jokainen niistä käydään ääninäyttelijöiden avulla. Ääninäyttely onkin pelissä ensiluokkaista. Keskustelut ovat luontevia ja selkeitä, joista tunteet tulevat hyvin esille ja kemiat ovat uskottavia. Harmillisesti ääniefektit ovat jääneet pienemmälle huomiolle eivätkä juuri erotu hyödykseen pysyessään hyvin tasapaksuina, geneerisinä ja minimaalisina. Musiikki on taas astetta parempaa luoden hyvin tunnelmaa mahtipontisilla sävellyksillä ja elektrotyylisillä vivahteilla.

Vanhentuneen ilmeen synnyttämästä säikähdyksestä toivuttua Journey to Foundationista kuoriutuu ilahduttavan dynaaminen ja monipuolista tekemistä sisältävä laadukas virtuaaliseikkailu. Kiehtova tarina pitää otteessaan eikä kompastele liiallisen sekoilun parissa. Rikasta maailmaa hyödynnetään oivasti taustalla ja monivalintavaihtoehdot tuntuvat oikeasti merkittäviltä yllättävien muutosten myötä. Tekemisen ja keskustelujen välinen tasapaino on juuri oikea pitämään mielenkiintoa yllä ja saa janoamaan lisää. Pelatessa tulikin useasti mieleen, että jotain tällaista virtuaalinen Mass Effect -pelikin voisi olla. Onkin todellinen sääli, että visuaalinen ilme on pahasti pielessä erityisesti scifi-lähdemateriaalin rikkauden huomioon ottaen. Suosittelen kuitenkin katsomaan ohi tämän virheen ja näkemään sen alla sykkivän mainion seikkailun, jollaista on kaivattu VR:lle.