Kolmososa tekee välittömästi vaikutuksen biisilistallaan. Just Dance 3:n ääniraita nostattaa niin nuoremman kuin varttuneemman pelaajan tanssijalkaa, sillä mukaan on ympätty viimeisimpiä pop-hittejä sekä vanhemman koulukunnan musiikkia. Listaltä löytyy muun muassa Daft Punkia, Timbalandia ja shuflaamisesta tuttu Party Rock Anthem. Klassikoita arvostavat pääsevät jammailemaan esimerkiksi Kissin I Was Made for Lovin' You -kappaleen tahdissa. Paketissa on pomminvarmasti jokaiselle jotain, joskin Lady Gaga loistaa poissaolollaan.
Laatumusiikista pääsee nauttimaan tyylikkään grafiikan kera. Just Dance tarjoaa jokaisella kappaleelle oman teemansa, joka vaikuttaa ruudulla tanssivan poppoon asusteisiin ja kulisseihin. Boogie Wonderland esimerkiksi taikoo tanssikvartetille 80-luvun tyylikkäimmät eli mauttomimmat diskokuteet, kun taas Halloween-biisin ajan notkutaan kurpitsa päässä. Vaihtelu virkistää, ja Dance Centralin yksioikoiseen teknoilmeeseen verraten Just Dance 3 on tuplasti hauskempi.
Kun biisilistan reilun 40 kappaleen muuvit on otettu haltuun, voi Just Create -pelitilassa kehittää lukemattoman määrän uusia. Luodut koreografiat voi ladata verkkoon kavereiden ihailtavaksi ja pelattavaksi. Nauhoitusprosessi on todella yksinkertainen, eikä muidenkaan luomien liikesarjojen lataamisessa kauaa nokka tuhise. Homma on tehty helpoksi kuten pitääkin, jotta koreografin leikkiminen ei jäisi vain sisäpiirin huviksi.
Just Dance 3:n vetävin ominaisuus on nelinpeli. Harmi vain, että se on samalla pelin kompastuskivi. Suureen ääneen ja suurilla kirjaimilla kotelossa mainostettu ominaisuus on käytännössä tyhjää puhetta. Normaalimiehen olohuoneessa tila ei riitä alkuunkaan, eikä liikkeentunnistus toimi, mikäli tanssii pelin ehdottamassa lomittaisessa rivimuodostelmassa. Kinectillä raja täytyi vetää kahteen tanssijaan, jotta törmäilyltä ja kameran seurantaongelmilta vältyttiin. Ehkä hyvin valaistussa tanssisalissa asia voisi olla toisin, mutta näin kotioloissa nelinpeli täytyy harmi kyllä unohtaa.
Pelattavuuden kanssa oli muitakin ongelmia. Päällimmäisin näistä liittyi harjoittelutilaan - tai siis sen puuttumiseen. Alussa kappaleet täytyy veivata useampaan kertaan, jotta saisi mitään kuvaa oikeista askelkuvioista. Melko epäselvät ja ylimalkaiset vihjekuvat, joiden tarkoitus on kertoa seuraava liike, eivät ainakaan helpota oppimista. Tässä asiassa verrokki Dance Central toimii selvästi fiksummin. Pyyhkeitä tulee myös kankeista valikoista.
Pelattavuus ratkaisee. Näin ollen tanssipelien taistelu ratkennee nelinpelin floppaamisen takia Harmonixin kehittämän Dance Central 2:n hyväksi. Alkujäykkyydestä kärsiville se on ehdottomasti parempi valinta, mutta liukkaammat liikkujat voivat arvostaa Just Dancen monipuolista kappalelistaa sekä mahdollisuutta leikkiä koreografia.