Karaoke Revolution

Karaoke Revolutionin käynnistyttyä peli toivotti meidät tervetulleiksi valikoilla. Niitä todellakin tuntui piisaavan - nopeasti kävi selväksi, ettei ainakaan niiden ulkoasun suunnitteluun oltu käytetty sitä suurinta toteutuspanosta. Pikkujuttu, mutta merkityksellinen kun porukka virittäytyy laulutunnelmaan.

Itse peliä startatessa löytyi mahdollisuus tehdä itselleen pelihahmo, ja sen vääntöön löytyikin sitten vaihtoehtoja. On asukokonaisuuksia joista valita tai poimia niistä osasia, ja yhdistellä asustesettejä vapaasti toisiin hahmoihin. Voi säätää ihonväriä, kasvojen muotoa, nenää, silmää, kulmakarvaa ja vaikka mitä. Pientä hilpeyttä herätti ikäsäädin: kaikki vähänkin vanhemmat henkilöt ovat väistämättä pahalla tuulella, iän lisääminen kun väänsi hahmon kuin hahmon suunpielet mutruun!

Hahmon vääntöön väsyi kuitenkin nopsasti, ja mahdollisimman pikaisesti laulamisen pariin haluavat pelaajat jättivät avatarinsa kyhäämisen puolitiehen. Esiintymislavastakin saisi rukata omanlaisensa, mutta työlään hahmojen kehittelyn jälkeen testiraati ei kummemmin jaksanut paneutua sen mekaniikkaan.

Koska hahmonluontiin ja puitteiden puukottamiseen on panostettu niin paljon, terävämmät ehkä jo arvasivatkin, että laulettavissa kappaleissa ei ole musiikkivideota mukana. Hoilatessa ruudulla pyörii konserttilava ja hetkeä aiemmin pieteetillä kuntoon viilattu artistihahmo hoiti esiintymisen.
Raadilta pääsikin useampi karvaan pettymyksen korahdus.

Laulu toimi teknisesti varsin hyvin, sillä Karaoke Revolution pystyi jäljittämään suoritusta siinä missä muutkin vastaavat pelit. Liittymä oli samanlainen kuin esimerkiksi Rock Bandissa, eli osoitinnuoli kertoi mennäänkö liian korkealla vaiko ryvetäänkö turhan matallala, ja sitä pyrittiin oikaisemaan. Orinä, ininä, hyräily ja suoran huudon korkeuden variointi toimi jälleen, eli laulaa ei taaskaan oikeasti tarvitse. Perussettiä, joka toimi hyvin muttei tarjonnut mitään uutta.

Laululista on laaja, mutta se on laaja myös genrekirjoltaan -- vaikka porukalla laulettavaa löytyy, yhtä tiettyä tyylilajia ei listalla edusta kovin moni kappale. Mikäli musiikkimaku on kovin
rajattu, ei valikoima loppujen lopuksi tunnukaan laajemmalta kuin juuri omaan makuun valittu Singstar-levy. Lisäksi listaa vaivaa B-kataloogifiilis eli tunne siitä, että kiekolle on laitettu biisejä jotka eivät enää muuten löytäisi ostajia.

Laulun raikaessa animoidun videon heikkous tulee esiin aika pian. Musiikkivideot tarjoaisivat viihdettä myös niille, joita Jaskan Jackson-imitaatio ei jaksa naurattaa. Animoidun pelihahmon performanssi ei oiken kanna, etenkin kun animointi etenkin suunliikkeiden osalta on laadultaan vain juuri ja juuri muiden musapelien tasalla. Verrattuna vaikkapa Rock Bandiin puute on selkeästi suurempi, koska pelaajat vain laulavat eikä seurattavana ole rumpaloivia tai skebaa skulaavia kavereita. Moninpeli ei kalpene Singstarille ja mukaan pääsee jopa 16 kaveria, mutta ne seurueesta jotka eivät ole lauluvuorossa siirtyvät kuitenkin suhteellisen pian haukotuskuoroon. Musiikkivideoiden tuoma lisäarvo viihdyttämisessä on merkittävä. Siitä ei vaan pääse yli eikä ympäri.

Karaoke Revolutionissa on myös uramoodi, joka on nimeltään hieman harhaanjohtava. Uratilassa laulajalle esitetään haasteita joista selvitessä pelaaja saa palan uralevyynsä. Touhu saattaa toki viihdyttää jonkin aikaa ainakin yksinpelaajaa, mutta kovin merkittävältä lisältä tämä ei tuntunut.

Kokonaisuudesta jää vaikutelma köyhän miehen Rock Bandista. Laulu jaksaa viihdyttää hetken, mutta laajasta biisilistasta huolimatta ei tämä peli juuri jätä syytä olla kaivamatta Rock Bandia tai Singstaria kaapista mikäli se sieltä löytyy. Tyystin musapelejä vaille oleville Karaoke Revolution on kohtuuhintainen reitti laulupeleihin, mutta jää viihdyttävyydeltään kilpailijoitaan jälkeen.