Suomi
Gamereactor
arviot
Killzone 3

Killzone 3

Killzonen kolmatta tulemista on odotettu kieli pitkällä. Sony on luvannut entistä suurempaa sotaa ja täyttä 3D-elämystä, mutta miltä peli lopulta tuntuu, siitä Eerik otti selvää.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

PlayStationin oma "Halontappaja" on edennyt kolmanteen osaansa, ja Killzone 3:n toiminta jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa pelaajat jätti. Mikäli Killzone 2 on vielä pelaamatta, voin heti kärkeen kehottaa hyökkäämistä alekorien kimppuun. Killzone 3:n hahmokavalkadi, toimintaympäristö, vihulaiset ja aseet - kaikki - pohjaavat vahvasti edeltäjäänsä, joten sotaveteraanin kannuks... siis natsat kannattaa käydä kuittaamassa. Sitä paitsi Killzone 2 on pahuksen hyvä peli.

Sarjan kolmannessa osassa sankari ja protagonisti Tomas "Sev" Sevchenko on kulkenut helvetin läpi. Yhdessä ISA:n joukkojen kanssa Sev on onnistunut mahdottomassa tehtävässään, sillä Hig-diktaattori Visari makaa kuolleena omassa verilammikossaan. Viimeinkin, voitto on saavutettu - mutta millä hinnalla! Sevin iskujoukosta on enää kourallinen jäljellä, sillä Garza, Evelyn ja Templar joutuivat maksamaan hengellään. Visarin viimeiset sanat, "the madness... begins", kummittelevat miehen päässä. Lauseen todellinen merkitys paljastuu, kun Sevchenko näkee jättimäisen Helghast-armadan repivän ISA-laivaston rippeet avaruusromuksi. Ricon veriteko saattoi olla viimeinen naula keisarin arkkuun, mutta kuten ISA:n taistelijat kauhukseen huomaavat, sota on vasta alkamassa.

Rico ja Sev taistelutovereineen ovat ansassa vieraalla planeetalla. Täydennysjoukkoja ei ole odotettavissa ja raskaasta kalustosta on pulaa. Vaihtoehdoksi jää vetäytyminen Helghanin ankaran luonnon ja vielä ankarampien asukkaidensa ristiotteesta, mutta se edellyttää vihulaisen kaluston pikaista haltuunottoa. Ainut helppo tapa poistua on kuolema. Miesten on siis raivattava tiensä syvälle Higien keskelle, mikä saa tapahtumia edeltäneen planetaarisen invaasion näyttämään avaruusjääkärien rutiiniharjoitukselta. Voiko tällaisesta uhkayrityksestä selvitä yksikään mies hengissä? Mitä salaisuuksia Stahl Arms -asetehtaan insinöörit tarkoin varjelevat? Entä miten Visarin kuoleman aiheuttama valtatyhjiö vaikuttaa koko Helghastien yhteiskuntaan? Vastaukset odottavat tarinan orsilla.

Suhtautuipa räiskintäpelien tarinaan miten skeptisesti tahansa, on myönnettävä, että Killzone 3:n alkuasetelmat ovat kutkuttavia kuin mitkäkin. Fanien kahden vuoden odotus ja hypekoneen tuttu puksutus ovat ladanneet odotukset tappiin, eikä pleikkarin ykkösräiskinnän kolmas osa vähempää ansaitsisikaan. Loppunäyttöä tuijottaessa on kuitenkin pakko todeta, että Guerrilla ei ole pystynyt hyödyntämään sitä kuuluisaa potentiaalia oikein. Vihollisen keskelle joutuneelta kaksikolta odotin tunteiden vuoristorataa ja synkkiä hetkiä, mutta sen sijaan tarjottiin tupla-annos äijäilyä ja kokkapuheita. En tiedä syytä selvästi kevytkenkäisemmän sävyn valintaan, mutta Killzone 2:een verrattuna ero on huomattava - negatiivisessa mielessä. Juonen kuljettamisessa ei sinänsä ole moitittavaa, sillä rytmi on sopiva pitämään mielenkiintoa yllä. Mutta vaikka dialogiin on mainospuheista päätellen panostettu Hollywood-tason näyttelijäkastilla, ei alfaurosten välisiin yhteenottoihin ole saatu mitään tuoretta maustetta. Letkeämmän juonen ohella käsikirjoitus sisältää kevyttä kenttähuumoria, mikä joko iskee tai sitten ei. Itseäni tosin hymyilytti enemmän puolihuolimattomasti spiikatut sivuhahmojen repliikit.

Tämä on mainos:

ISA-joukkojen uhoamista tasapainotetaan vastaavasti Helghastien puolen poliittisella kyräilyllä, kun kamera kääntyy pahisten päämajaan. Neuvottelupöydässä otetta juuri vapautuneesta valtaistuimesta tavoittelevat armeijan komentaja Amiraali Orlock ja planeetan merkittävin siviili, asetehtaan päämies Jorhan Stahl. Ehkäpä sain tarpeekseni Ricon idioottimaisuuksista jo Killzone 2:n parissa, mutta sanoisinpa silti konnien saaneen paremmat roolit myös Killzone 3:n tapauksessa, ja lisäkatsaukset pimeälle puolelle olisivat tehneet tarinalle eetvarttia. Ei tarinaa lopulta epäonnistuneeksi voi sanoa, mutta näin kovalla tasolla liikuttaessa pienikin haparointi verottaa pistemäärää armotta. Ja kukahan päätti, että toiminnan ja välinäytösten taitteessa on sopiva katsella mustaa ruutua.

Killzonen taika onkin siinä, että ennen kuin juonta ehtii edes miettiä, on pelin paras avu ehtinyt lumota katselijan. Kyse on tietysti grafiikasta, joka on kerrassaan vaikuttavan näköistä. Erityisesti ilmassa leijuva pöly ja savu tuntuivat hämmästyttävän aidolta. Lienee syytä mainita, että Killzone 3:n on konsolimarkkinoiden ensimmäisiä 3D-pelejä, mutta vielä en syöksyisi kauppaan ostamaan uutta töllöä. Itselleni uusi ulottuvuus sai aikaan lieviä hylkimisreaktioita, sillä en perusta muoviokulaareista. Lisäksi pärjäsin huonommin kolmiulotteisen ruudun kanssa, sillä kuvan terävyys kärsi, jolloin suojan takaa roiskivia kypäräpäitä oli entistä vaikeampi erottaa. Pelattavuus ratkaisee.

Kun nyt pelattavuus tuli mainittua, ei ole mitään veruketta pitää jännitystä yllä. Onhan räiskintäpelin jos minkä tärkein osa-alue juuri tuo pelaajan (ohjaimen) ja pelin välinen maaginen yhteys, jonka varaan kaikki lopulta rakentuu. Ja pakkohan se on myöntää, että parin vuoden tauon jälkeen selkäytimestä ei meinannut löytyä oikeita nuotteja millään. Tuntui siltä, kuin olisin joutunut räiskimään toinen käsi selän takana tai vähintään pitämällä ohjainta nurin päin. Jouduin röpöttelemään vihuja vartaloon ja tuskastuin jalkoihin lentäneistä kranaateista - ei paikka-indikaattoria eikä mahdollisuutta heittää takaisin. Kun vielä ensimmäinen laukaus ei osunut aina nänniin ja rekyyli tuntui lähes olemattomalta, piti omat sodankäynnin säännöt kirjoittaa lennosta uudestaan. Ensin nauratti, sen jälkeen ketutti... mutta sitten alkoi herkkyys löytyä.

Killzone 3 eroaa nykypäivän robottiräiskinnöistä (rumasti sanottu) siinä, että liikkeessä on koko ajan massaa takana. Lähitaisteluliike ei irtoa millisekunnissa imaisten puukkomiehen kiinni uhriinsa, kuten eräs pelisarja on meille opettanut. Sen sijaan lyönnillä on painoa ja hypyllä joustoa, mikä näkyy ja ennen kaikkea tuntuu. Tähtääminen ei ole niin nopeaa eikä liikkuminen tehokasta, mutta kun ohjaustuntuma loksahtaa pienen harjoittelun jälkeen osuu kohdilleen, vyörytetyillä käytävillä tulee nopeasti hiljaista. Vähemmän refleksinykimistä ja enemmän tarkkoja liikkeitä. Siinä on menestyksen resepti. En sano, että Guerrillan osoitus massan hitaudesta on oikea tapa toimia, jos ei vääräkään. Nimittäin kolmososassa liikeherkkyys on hivenen terävöitynyt aiemmasta.

Tämä on mainos:

Hyvin rytmitetyn yksinpelikampanjan ohella Killzone 3 tukee kahden taistelutoverin yhteistyötä, 24 pelaajan intensiivistä nettipeliä, eikä vaihtoehtoista PlayStation Move -liikeohjaustakaan ole unohdettu. Kyseessä onkin kaiken kaikkiaan erittäin tukeva paketti raskaan toiminnan ystäville, ja Mustan Operaation soltut saavat kuun loppupuolella varautua aivan uudenlaiseen viholliseen.

Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
Killzone 3
08 Gamereactor Suomi
8 / 10
+
Visuaalisesti upea, hyvä rytmitys, jaetun ruudun kaksinpeli
-
Tarina, ääninäyttely osin tahattoman koomista
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

Kristian Nymoen
Killzone 3 ei tuo ihmeemmin uutta näkökulmaa toimintapeleihin, mutta hioo tutuista elementeistä miltei täydellisen kokonaisuuden. Peli on uskomattoman hektinen ja intensiivinen ja tarjoaa koko joukon räjähtäviä ja leuat loksauttavia kohtauksia. Brutaali, fysikaalinen räiskintä pitää pelaajan varpaillaan kahdeksantuntisen kampanjan alusta loppuun. Lisäksi nettimoninpeli tarjoaa tehtäväpohjaisia pelimuotoja, jotka kytkeytyvät tarinaan hieman vahvemmin kuin kilpailevissa peleissä. Lievänä pettymyksenä yhteistyömoninpeli ei toimi kuin jaetulla ruudulla. 9/10

Käyttäjäarviot

  • Minotaur669
    Uusin hankintani Killzone 3 oli ehkä positiivinen yllätys mitä tulee yksinpeliin. Meno on jykevää ja monipuolista. Vielä eteeni ei ole tullut... 7/10
  • modernipoika
    Xboxin Halo. PlayStationin Killzone. Siinä ne kaksi konsoleitten parhaat avaruusräiskinnät. Eli Killzone 3, Avaruusräiskintäpeli. Online,... 8/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Killzone 3Score

Killzone 3

ARVIO. Kirjoittaja Eerik Rahja

Killzonen kolmatta tulemista on odotettu kieli pitkällä. Sony on luvannut entistä suurempaa sotaa, mutta miltä peli lopulta tuntuu, siitä Eerik otti selvää.



Ladataan seuraavaa sisältöä