Lupaukset ja toiveet räiskintäpelien käsikonsolivallankumouksesta kuihtuivat nopeasti. Sony oli rakentanut kaikin puolin upean PS Vitan, jonka kaksi oikeaa analogisauvaa suorastaan kutsuivat sotimaan. Pelit eivät vain lunastaneet lupauksiaan. Ensin Sony itse julkaisi Resistance: Burning Skiesin, joka floppasi rankasti. Sitten tuli ökykaamea Call of Duty: Black Ops Declassified, jonka Nihilistic Software ilmeisesti tempaisi kasaan kahvitauollaan. Ja siinäpä se valikoima sitten onkin. Tähän asti PS Vitan räiminnät ovat olleet pelkkää pettymystä niin laadullisesti kuin määrällisesti.
Syyskuussa tilanteeseen pyritään tekemään selvä korjausliike. Guerrilla Gamesin brittihaaralle on uskottu tehtäväksi Killzone-sarjasta täydellinen kannettava versio. Se tarkoittaa kotikonsoleilta tuttuja piirteitä, kuten painokasta ohjaustuntumaa, munakasta toimintaa ja poikkeuksellisen komeaa grafiikkaa - juuri sellaista kokemusta, mitä Sony alkujaan PS Vitalla povasi.
Muutama tunti Killzone: Mercenaryn ennakkoversion parissa jätti hyvän vaikutelman, ja kokemus on kuin yhdistelmä perinteistä ensimmäisen persoonan räiskintää ja kolikkopeliä. Ajatuksena on tietysti sovittaa kahinointi käsikonsoliympäristöön: pelin on viihdytettävä myös lyhyissä erissä ja siinä on oltava uudelleenpeluuarvoa. Konsepti on oikea.
Grafiikathan tässä ovat aivan järjettömän vaikuttavat. En koskaan pitänyt Uncharted: Golden Abyssiä huippuesimerkkinä PS Vitan suorituskyvystä yksinkertaisesti siitä syystä, että pelin resoluutio oli heikko. Nyt rosoreunoista otetaan niskalenkki - ja asenteella.
Helghan näyttää jälleen juuri niin inhottavalta kuin sen pitääkin, kun pelaaja rynnäköi ISA-sotilaiden palkkaamana oranssisilmien maille. Tosin tällä kertaa pitää korostaa, että ISA:n puolella kamppaillaan vain väliaikaisesti. Pelaaja tekee tehtäviä rahaa vastaan palkkasotilaan roolissa. Sopivalla summalla viholliset ja ystävät vaihtuvat. Vihollisen surmaamisesta saa aina rahaa, ja erityiset osumat nostattavat kertoimia. Rahaa voi ansaita myös loottaamalla kaatuneiden ruumiita.
Peli kutsuu pelaamaan aivan eri tyyliin kuin aiemmin. Jos tykkää kyykkiä turvallisella etäisyydellä ja napsia yksittäisiä vihollisia, tienaamisen voi unohtaa. Huipputulos vaatii kovaa tempoa ja nopeaa liipaisinsormea. Näin Killzone: Mercenary toimii juuri käsikonsolipelinä. Bussimatkan tai kahvitauon aikana ehtii viilettää kunnon kahinoihin, eivätkä tehtävät ole niin monimutkaisia, että välillä unohtaisi mitä pitäisi tehdä.
Borderlands-henkisistä varustelaatikoista löytyy ostettavaa varustusta laidasta laitaan.
Palkkionmetsästäjänä pelaaja on itse vastuussa varustuksestaan, joten ansaittua rahaa käytetään panssarien, aseiden, ammusten ja varusteiden paranteluun. Varustepäivityksille on myös tarvetta, koska Killzone: Mercenary tuntuu jopa haastavammalta kuin sarjan aiemmat osat. Pelaaja on jatkuvasti luotisateessa eikä vaaranpaikoista tule pulaa. Taistelut muistuttavat viimeisimpien Call of Dutyjen hektisimpiä osuuksia, joten tehokkuudesta aseenvarressa ei ole haittaa.
Kyse on toki vasta ennakkoversiosta, mutta tekoälyä voisi vielä hieman korjata. Helghastit tekivät vähän turhan monta typerää ratkaisua taistelun tuiskeessa, mutta yleisesti ottaen peli toimii jo nyt hyvin.
Pelaaja on jatkuvasti alakynnessä, mutta suuretkaan vihollisryppäät eivät lannista ruudunpäivitystä.
PS Vitassa ei tietenkään ole yhtä monta nappia kuin Dualshockissa, mutta Guerrilla Cambridge hyödyntää lisänä käsikonsolin kosketuspintoja. Viivojen piirtely näytölle lähitaisteluliikkeiden tekemiseksi tai vipujen kääntämiseksi tuntuu vähän gimmickiltä, mutta huonomminkin ohjaus voisi toimia. Esimerkiksi kranaatin nakkaaminen selkeästi näppäinten viereen asetettua ikonia täppäämällä on näppärää.
Ensimmäisten tehtävien perusteella Killzone: Mercenary alkaa vaikuttaa peliltä, joka voi injektoida uutta verta PS Vitaan. Se saa Sonyn vision konsolitasoisesta pelaamisesta reissussa tuntumaan mahdolliselta. Valitettavasti moninpeli ei kuulunut ennakkoversion antiin, mutta yksinpelin perusteella PS Vitan omistajien kannattaa pitää Killzonea silmällä.
