Killzone: Mercenary

En ole ollut näin haltioissani Guerrillan kovan linjan sotakokemuksesta sitten Killzone 2:n. Tässä on tasan parhaan näköinen peli mitä olen koskaan PS Vitalla nähnyt, ja se todistaa millainen voimanpesä Sonyn käsikonsoli voi olla osaavan kehittäjän käsissä. Tekee melkein mieli nuolla ruutua, kun Killzone: Mercenary heittää hahmoni ikkunasta, jonka jälkeen tämä liukuu Black Ops II:n tyyliin seuraavaan taloon. Se vain näyttää niin herkulliselta.

Toisten Killzone-pelien ylevien tarkoitusperien sijasta nyt ollaan liikkeellä puhtaasti rahasta. Tehtävänä on tappaa, ja tappaa hyvin. Hiippailemalla ja hankkimalla tietoja ansaitaan isoja tilejä, samaten kuin tiputtamalla vihollisia valtaisalla Rambo-veitsellä. Luotejakin voi laulattaa, mutta tällöin palkkiot pienenevät. Fiksu ja määrätietoinen pelityyli on paljon aiempaa tärkeämpi, koska toimista saa välitöntä palautetta.

Siksipä pelin kenttiä haluaakin kokeilla aina uudestaan. Oli kyseessä sitten vihollisen yllättäminen ovelan hiippailun avulla tai pääosumien maksimoiminen, saadaan näillä isoja potteja, joilla voi taas puolestaan ostaa uusia aseita, ammuksia, erikoisvarusteita ja niin edespäin.

Matkan varrelta löytyy runsaasti varustepisteitä, joista näitä vermeitä voi shoppailla. Kenties sirpaleilta suojaava haarniska olisi hyvä idea, vai miten olisi statseja laskeva setti, joka antaa lypsää lisää rahaa vihollisista? Valitsin itse jälkimmäisen ja pelasin Killzone: Mercenaryä hieman varovaisemmin, etten pääsisi hengestäni. Ajoittain tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Mercenary on nimittäin odottamattoman haastava jopa matalammilla vaikeustasoilla. Tekoäly teki yllätti useissa kohdissa. Viholliset eivät tehneet pällipäätöksiä, vaikka prosessori on epäilemättä venytetty äärimmilleen jo pelkän grafiikan vuoksi.

Killzone: Mercenaryn pelaaminen tuntuu ensin hieman omituiselta, koska Vitan tatit ovat pienemmät eikä ohjaus siksi ole niin anteeksiantava kuin kotikonsoleilla. Tähän onneksi tottuu, mutta miinusta on annettava puuttuvien nappien aiheuttamista hätäratkaisuista. Juoksemista ja kyyristymistä kontrolloidaan yhdellä napilla, mikä johtaa usein väärän asian tekemiseen väärään aikaan. Myönnettäköön, että homma onnistuisi myös takapaneelin tuplanäpäytyksellä, mutta sekään ei ole ideaalia. Lisäksi kranaatit ja vastaavat ovat ikoneina ruudun reunoilla, mikä jälleen kerran toimii, muttei ole optimaalista. Kuviota voi säätää itselleen soveliaammaksi, mutta täydellistä siitä ei saa tekemälläkään.

Itse pelikonsepti kuitenkin sopii täysin käsikonsolille. PS Vita ei ole Playstation 3, ja sillä tuntuu fiksummalta hioa pistesuorituksia jo suoritetuissa kentissä kuin alkaa aina muistella, missä kohtaa tarinassa viimeksi mentiinkään. Mercenaryä voi pelata lyhyissä pätkissä tilinsä kasvattamiseksi. Tarinaan ei ole laitettu kummoisiakaan panoksia, ja se kerrotaan lähinnä audiopätkien avulla kenttien välissä hieman Call of Duty: Modern Warfaren tapaan.

Kentät on suunniteltu sangen vaihteleviksi, eikä yksikään niistä ole koskaan samanlainen kuin toinen. Normaalisti olisin tätä vastaan, koska se ei ole sellaista tarinankerrontaa josta pidän, mutta kuten sanottua, Mercenaryssä pointti on tehdä rahaa, jolloin tarina saa jäädä takapenkille. Kun pelaan jotain tehtävää kymmenettä kertaa valittuani sen suoraan valikon kautta, en niinkään halua kuulla taktista selitystä siitä miksi ase X tai paikka Y on niin tärkeä, vaan haluan vain pitää hauskaa ja ansaita rahaa arcade-tyyliin.

PS Vita tarjoaa myös ensimmäistä kertaa kunnon moninpelin, joka sisältää kaiken, mitä kotikonsoliserkuiltakin voisi odottaa. Mukana on useita pelimuotoja ja hahmoluokkia sekä kohtuullinen asevalikoima. Spawnaus ei ole kuitenkaan mennyt aivan kohdalleen, koska moninpelissä on melko tavallista tulla juuri ampumansa kaverin tiputtamaksi vain sekunteja myöhemmin. En ole myöskään täysin vakuuttunut pitkällisistä lähitaisteluanimaatioista ja pelin verkkokoodista. Mercenary tarjoaa silti parhaan deathmatchin mitä Vitalta löytyy, joskaan tämä ei ole niin suuri kehu kuin se voisi olla.

Kaikenkaikkiaan Killzone: Mercenary on todella viihdyttävää toimintakarkkia, ja se on paras peli sarjassaan sitten Killzone 2:n. Se on myös ensimmäinen todella jykevältä tuntuva kannettava räiskintäpeli, ja sen tarkastamista voisi suositella melkein jo pelkkien grafiikoiden vuoksi. Kenties Mercenary onnistuu samalla pumppaamaan uutta elämää Vitaan itseensä.