Kingdom Hearts Re:coded

Vain ani harva voi rehellisesti sanoa, että ovat täysin immuuneja Disneyn maagisille tarinoilla ja hauskoille hahmoille. Pelaajalle niiden yhdistäminen hauskaan pelimaailmaan kuulostaakin kerrassaan erinomaiselta idealta. Square Enixin Kingdom Hearts -sarjassa onkin yhdistynyt toiminnallinen roolipeli Disneyn tarinoihin jo usean osan ajan. Vaikka olen aina ollut Aku Ankan, Mikki Hiirin, Hessu Hopon ja kumppaneiden suuri fani, ei Kingdom Hearts pelisarjana ole iskenyt minuun samalla tavalla kuin sen maailmanlaajuinen suosio voisi antaa ymmärtää. Mielestäni pelisarja on kärsinyt osa osalta kasautuvista ongelmista ja harmittavasti näyttää siltä, että pelin kehittäjä on liian laiska tehdäkseen mitään niiden ratkaisemiseksi.

Laiskuus on nimenomaan ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Kingdom Hearts Re:codedista ensimmäisen pelitunnin aikana. Sen sijaan, että kyseessä olisi uusi seikkailu, Re:coded niputtaa yhteen Japanissa ainoastaan ilmestyneitä Kingdom Hearts -aiheisia kännykkäpelejä ja kierrättää kenttiä aivan ensimmäisestä Kingdom Hearts -pelistä. Pelimekaniikka on puolestaan suoraan sarjan edellisestä DS-versiosta. Kokonaisuus tuntuu siltä kuin pelintekijöiden tavoitteena olisi ollut luoda peli mahdollisimman vähällä uudella sisällöllä.

Myös Kingdom Hearts Re:codedin tarina myötäilee ykkösosan juonta. Tosin tällä kertaa pelissä syvennytään Suureen satujen kirjan digitaaliseen versioon. Selvittäessään kirjan saloja Samu Sirkka ja Mikki Hiiri nimittäin skannaavat kirjan tietokoneelle vain huomatakseen, että tietokoneella kirjaan on päässyt suuri määrä pahoja virheitä ja viruksia. Apuun kutsutaan pelisarjan sankarin Soran digitaalinen versio, jonka tehtäväksi lankeaa poistaa nämä virheet ja selvittää kirjan binaariset salaisuudet.

Huolimatta mahtavan laajasta Disneyn ja Square Enixin hahmokavalkadista jää pelin juoni harmittavan ohueksi ja yhdentekeväksi. Löyhän tarinan tehtäväksi jää lähinnä siirtää pelaaja toisistaan irrallaan olevista kentästä ja taistelusta toiseen. Taistelua kyllä sitten riittääkin. Jokaisessa kentässä vastaan tulee jatkuvalla syötöllä tuttuja Heartless-vihollisia, eikä etenemään pääse ennen kuin jokainen limaisista varjo-otuksista on mätkitty sohjoksi.

Aluksi taistelu on yksinkertaista hyökkäysnappulan hakkaamista, mutta pian toiminta syvenee mukavasti. Taistelumekaniikka on lainattu suoraan Kingdom Hearts: Birth by Sleepistä. Command Deck mahdollistaa erilaisten hyökkäysten ja tavaroiden laittamisen jonoon, jolloin niitä voi näppärästi käyttää toiminnan tiimellyksessä. Hahmonkehitys on saanut jotain uuttakin. State Matrix muistuttaa hyvin paljon Final Fantasy X:n Sphere Grid -järjestelmää. Keräämällä mikrosiruja pystyy State Matrixissa avaamaan erilaisia dataväyliä oman maun mukaan. Eri väylät tuovat sitten mukanaan uusia kykyjä ja parannuksia hyökkäykseen sekä puolustukseen. State Matrixin "piirilevyltä" löytyy myös voimaprosessoreita. Jos kaksi prosessoria onnistuu yhdistämään keräämillään mikrosiruilla, saa käyttöön kaikki niiden välissä olevat kyvyt ja parannukset kaksinkertaisella teholla.

Kingdom Hearts Re:codedin digitaalisessa maailmassa kokemuksen ja edellä mainittujen mikrosirujen kerääminen ei ole kovin hankalaa. Pelatessa kohtaa jatkuvasti sivutehtävinä erityisen korruptoituneita tietokoneen alueita täynnä viruksenlaisia sydämettömiä. Näissä sivutehtävissä tavoitteena on yleensä suoraviivaisesti taistella itsensä maaliin. Lisähaasteena peli tarjoaa myös mahdollisuutta kartuttaa kokemustaan entisestään lisähaasteilla, kuten blokkaa tietyn määrän hyökkäyksiä, tuhoa tietty määrä vihollisia yksittäisillä iskuilla ja niin edelleen.

Kingdom Hearts Re:codedin taistelumekaniikassa ja roolipelielementeissä ei ole valittamista. Niiden perusteella peli voisi olla oikein mukava pelikokemus. Jossain muualla on kuitenkin menty pahasti vikaan.

Ensinnäkin pelin kamera on täydellinen susi. On mysteeri, miten näin rikkinäinen ominaisuus on voinut jäädä valmiiseen tuotteeseen. Välillä on täysin mahdotonta nähdä Soran kimppuun hyökkääviä vihollisia. Joissakin tapauksissa kamera sijoittuu aivan järjettömiin kulmiin ja pahimmissa tapauksissa jättää pelaajan täysin hämmennyksiin siitä, mitä taistelussa tai minipelissä oikein tapahtuu.

Toinen suuri ongelma on ohjattavuus. Pelinkehittäjä tuntuu yrittäneen tunkea aivan liikaa toimintoja kannettavan laitteen vähiin nappuloihin. Joistakin yksinkertaisistakin toiminnoista on siten kehittynyt aivan järjettömän monimutkaisia nappiyhdistelmiä, joita on todella vaikea muistaa. Jopa tähtäimen siirtäminen taistelussa tuottaa monesti harmaita hiuksia, kun ohjaus ei vain tunnu tottelevan. Ottaen huomioon, että peliä pelaa usein lyhyissä pätkissä silloin tällöin, pistää se pelaajan muistin ja kärsivällisyyden todelliselle koetukselle.

Kaikista suurimman, ärsyttävin ja surullisimman ongelman mainitsin jo arvion alussa: peli tuntuu anteeksiantamattomasti kierrätykseltä. Pelatessa on koko ajan tunne, että peli jo nähty ja koettu monta kertaa aikaisemmin. Mukana on joitain pieniä virkistäviä tuulahduksia uusista ideoista erilaisten minipelien, kuten 2D-tasohyppelyn ja räiskinnän, merkeissä. Ne ovat kuitenkin niin lyhyitä pilkahduksia, etteivät ne onnistu tarjoamaan pelinautintoa kuin pieneksi hetkeksi.

Kingdom Hearts -sarja näyttää olevan pahasti alamäessä. Osat näyttävät olevan toinen toistaan heikompia esityksiä pääasiassa siitä syystä, että pelintekijät eivät kiinnitä kunnolla huomiota perusongelmakohtien ratkaisemiseen. Roolipelaaminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa, jos kamera ja ohjattavuus ovat näinkin epäonnistuneita. Kierrätys on myös lyöty aivan yli ja se tuntuu loukkaavalta sarjan uskolliselle fanille. Itselleni on selvä, etten tule viettämään lisää aikaa Kingdom Hearts Re:codedin epäonnistuneen seikkailun parissa.