Kolme muskettisoturia: Milady jättää suuren tarinan edelleenkin kesken

Elokuvamaailman suuri trendi ovat nykyisin tuttuihin sarjoihin perustuvat kokonaiset sarjat sen sijaan, että kerrottaisiin tarinoita, jotka saadaan valmiiksi yhdellä elokuvalla. Ranskassakin tämä on huomattu, ja naftaliinista on kaivettu Alexandre Dumas'n Kolme muskettisoturia. Se ensimmäinen osa Kolme muskettisoturia: D'Artagnan oli hyvin toteutettua historiallista viihdettä, joskin tunne suuren mittakaavan tapahtumista jäi vajaaksi. Jälkimmäinen elokuva Kolme muskettisoturia: Milady korjaa tämän puutteen, sillä nyt mukana on enemmän ihmisiä, enemmän suuren mittakaavan kohtauksia ja enemmän pauketta. Se huonoin puoli kokonaisuudessa on, ettei tarinaa saada vieläkään loppuun.

Juoni jää siis kesken, mikä on erittäin yllättävä ratkaisu. Kaksi ensimmäistä elokuvaa kuvattiin samaan aikaan, ja kolmannen kuvaukset on määrä käynnistää vuonna 2027. Tarinallisesti ainakin toivottavasti saatetaan ensimmäisen romaanin tarina loppuun, ja sitten jatketaan suoraan siihen seuraavaan eli Muskettisoturit seikkailevat jälleen. Muskettisoturitarinoinnin faneille tämä tietenkin sopii hyvin, mutta sapiskaa on annettava tiedotuksesta ja markkinoinnista: ei tullut edes mieleen, ettei tarina päätykään toiseen elokuvaan.

Kolme muskettisoturia: Milady jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen lopetti. Ranskan kuningasta vastaan suunnattu salaliitto etenee, ja kulisseissa vehkeilevät niin sotilaat, kirkonmiehet kuin poliitikotkin. Koko läntisen Euroopan kohtaloiden lisäksi suurimmalla osalla henkilöhahmoista on mukana myös se henkilökohtainen puoli tässä kaikessa. Tämän ansiosta keskeiset henkilöhahmot ovat samastuttavampia, kun he eivät ole vain ylväästi "isänmaan asialla", vaan toiminnalle on myös henkilökohtaisia syitä. Pohjoismaalaisen katsojan näkökulmasta erilaisia vieraita nimiä vilisee sen verran paljon, että romaanin pohjalle lukemisesta on eittämättä etua käänteiden ymmärtämisessä. Jos taas elokuvakaksikko on ensikosketus muskettisotureihin, voin suositella katsomaan leffakaksikon joskus toiseen kertaan. Tai sitten lukemaan ne romaanit, mikä on aina se parempi ratkaisu.

Toteutus on samaa laatua kuin edellinen Kolme muskettisoturia: D'Artagnan. Taistelukohtaukset ovat usein yhtä pitkää otosta, ja ilmeisesti myös elokuvatekijät ovat projektin edetessä oppineet paremmiksi, sillä tässä jälkimmäisessä elokuvassa katsojalle ei jää yhtä selvästi mieleen teatterikoreografia kiihkeän taistelun sijasta. Puvustus kuljettaa katsojan 1600-luvun maisemiin, ja kuvauksia on ilmeisesti tehty ihan oikeissa Ranskan historiallisissa maisemissa. Toisin sanoen teknisesti Kolme muskettisoturia: Milady on juuri niin hyvä kuin vain toivoa sopii. Ja koska lisänimenä on Milady, pääsee Eva Greenin suoritus aiempaa paremmin esiin. Hänen hahmonsa motivaatio toiminnalleen tuo jo mieleen saippuaoopperan käänteineen, mutta se ei haittaa. Pääasia on, että kaikki on suurta ja vauhdikasta.

Mutta kuten jo sanoin, tarina jää edelleen kesken. Ensimmäinen elokuva saavutti ihan hyvän ratkaisun, mutta sitten kaksi viimeistä kohtausta petasivat toisen elokuvan alkutilanteen. Sama temppu toistetaan nytkin: omanlaisensa ratkaisu saavutetaan, mutta lopuksi asetetaan jo paikoilleen kolmannen elokuvan alkutilanne. Ja odottaa saadaan ainakin vuoteen 2028.

Kahden levyn Blu-ray-julkaisussa ei ole mukana lainkaan lisämateriaaleja. Tekstitys on englanniksi, eikä sitä saa pois, vaikka haluaisi. Onneksi sentään itse elokuva on hyvälaatuinen. Elokuvakaksikko tuottaa pettymyksen siinä, ettei se saa kerrotuksi tarinaansa loppuun. Juuri muuta valittamista ei olekaan.