Pääsin pelaamaan kolmen tunnin ajan Doom Eternalia. Aika saattaa kuulostaa paljolta, mutta itse asiassa peliaika vain sujahti ohitse. Vaikuttaakin siltä, että Doom Eternal tekee kaiken edeltäjäänsä paremmin.
Vuoden 2016 Doom oli se uudelleenkäynnistys, jonka sarja tarvitsi. Vauhdikas pelaaminen oli hyvin erilaista verrattuna hitaaseen Doom 3 -peliin. Vuoden 2016 Doom tarjosi vauhdikkaan yksinpelin, ja sen lisäksi julkaisun jälkeen eri tavoilla päivitetyn moninpelin.
Doom Eternalin luvataan muuttuvan sitä paremmaksi, mitä pidemmälle sitä pelaa. Studio ajattelee pelinsä taisteluita pulmatehtävinä, ja mukana onkin useita pelimekaniikkoja, jotka puskevat pelaajaa eteenpäin. Jos jostain on puutetta, pelaajaa rohkaistaan menemään pahisten iholle ja ottamaan sen, mitä tarvitsee. Käytännössä siis lahtaamaan demoneja monin eri tavoin. Systeemi on tehty hyvin, ja rohkaisee erittäin aggressiiviseen pelaamiseen.
Pääsin pelaamaan tehokkaalla PC:llä kolme tuntia yksinpelin alusta aloittaen. Ehdin suorittaa kaksi tehtävää. Osittain tämä johtui peli haastavuudesta ja toisaalta siitä, että käytin runsaasti aikaa ympäristön tutkimiseen.
Doom Eternal ei ole yksinkertainen luolastoryömintä, jossa tulee vastaan runsaasti demoneja. Kyseessä on luotibaletti, jossa palkitaan nopeudesta ja aggressiivisuudesta. Eri tavoilla lahtaamisesta palkitaan erilaisilla resursseilla. Näin ollen tappoja on syytä tehdä vauhdissa sen mukaan kuin käsillä oleva tilanne vaatii.
Aseet ovat tietenkin keskeinen tekijä. Jokaisessa tussarissa on vaihtoehtoisia tulitustiloja, joita avataan pelin kuluessa. Toinen tapa on suoriutua kohtaamisista, joista palkitaan pisteillä. Näillä voi sitten ostaa aseisiin uusia lisävempeleitä. Varustin haulikkoni kranaatinheittimellä, jonka ammus tarttuu kiinni kohteeseensa. Vaikuttaa siltä, että jokaista asetta pystyy päivittämään useammalla eri tavalla. Lisäksi aseiden käyttämisessä on niin massan tuntua kuin sitä munaakin.
Muokattavien aseiden ohella tarjolla on muutakin. Pelin edetessä otetaan käyttöön riimuja, jotka parantavat Doom-hepun selviytymismahdollisuuksia. Riimuilla voi esimerkiksi hidastaa aikaa, joka tulee käyttöön tiukoissa tilanteissa. Sentinel Crystal -tavarat puolestaan esimerkiksi saavat pahikset pudottamaan enemmän terveysmittaria palauttavaa roinaa.
Demonit itsessään ovat odotetusti brutaaleja niin toimissaan kuin ulkonäöllisestikin. Doom Eternal näyttää kauttaaltaan upealta. Kehittäjien mukaan testaamani PC oli tasoltaan PS4 Pro'n ja Xbox One X:n tasolla, joskin myös tavallisella PS4:llä ja Xbox Onella peli pyörii hienosti. Näin minulle vakuutettiin.
Iso osa pelikokemusta on visuaalinen loisto, josta iso osa saadaan demonien erilaisista lahtaustavoista. Mukana on paljon uusia animaatioita, ja pahikset reagoivat hyvinkin selvästi pelaajan tekemisiin. Vaikuttavin on tuhoutuvan demonin systeemi, jossa ison pahiksen voi repiä palasiksi osa kerrallaan. Samalla tehty vahinko vaikuttaa taistelun kulkuun merkittävästi. Esimerkiksi Revenantin tai Archnotronin tullessa vastaan on mahdollisimman nopeasti riisuttava pahis pääaseestaan. Kovempien demonien heikkoihin kohtiin hyökkääminen on tärkeää, sillä jos näin ei tee, tietää se usein paluuta seuraavalle tallennuspisteelle. Tämä tapahtuu latausruudun kautta, jotka testatulla PC:llä olivat hyvinkin lyhyet.
Liikkuminen on niin ikään tärkeää, ja vauhdissa se tapahtuu tuplahypyillä, seinäjuoksulla ja tangoista vauhtia itselleen heilauttamalla. Tämä tietenkin lisää pelaamisen pulmapelimäistä luonnetta. Itse asiassa tämä pitkin poikin kenttää säntäily on ehkä se koko pelin vähiten vaikuttava osuus, koska sillä tavalla pelaaminen ei ollut yhtä sujuvaa kuin perinteinen jalkapelillä taisteleminen. Siitä huolimatta lyhyet tasoloikkajaksot tuovat mukavaa vaihtelua hektiseen toimintaan, vaikka itse loikinta onkin hieman kankeaa. Maaston tutkiminen kannattaa, sillä se on hyvä tapa löytää kaikenlaisia salapaikkoja.
Doom Eternalin juttu on pauke ja mäiske, mutta pelissä on tarinakin. Juonta edistetään lyhyillä Codex-pätkillä, ja mukana on toki välivideoita. Tarinaan ei tarvitse kiinnittää lainkaan huomiota, ellei sitten nimenomaisesti halua. Juoni kuljettaa pelaajaa monenlaisiin paikkoihin, joten vaihtelua pitäisi olla riittävästi.
Doom Eternalista vaikuttaa olevan muotoutumassa mahtipeli. Maaliskuu ei voi tulla liian nopeasti.