Hittielokuvista tehdyillä lisenssipeleillä on yleisesti vähän epämääräinen maine. Vaikka joukkoon mahtuu hyviäkin pelejä niin usein tuntuu siltä, että hätäiseen kyhätty peli yritetään survoa elokuvan suosion voimalla alas pelaajan kurkusta dollarin kuvat silmissä. Puolalaisen pelipuljun 7Levelsin täysin puskista tuleva uutukainen Kong: Survivor Instinctistä tulee hieman tällainen fiilis. Pelin kuvat näyttivät kuitenkin sen verran mielenkiintoisilta, että halusin ottaa riskin.
Niin sanottuna hyviksenä pidetty titaani Kong käyttäytyy oudosti hajottaen kaupunkia yllättävällä riehumisellaan. Tämä saa päähahmon, Davidin, huolestumaan, sillä hänen tyttärensä asuu kyseisessä kaupungissa. David päättää lähteä varmistamaan tyttärensä hyvinvoinnin, sillä tämä ei ole tavoitettavissa. Raunioituneesta kaupungista tyttären löytäminen on vain yksi Davidin ongelmista, sillä tilanne on vetänyt puoleensa ei pelkästään rikollisia vaan myös muita titaaneja riehuvan Kongin lisäksi.
Nimestään huolimatta Kong: Survivor Instinctissä Kong ei ole mitenkään pääosassa. Itse asiassa Kongia näkee harmittavan vähän, mutta silloin kun näkee, ovat tilanteet makeita. Pelin tarina pyörii Davidin ympärillä, joka kahlaa pitkin hajotettua kaupunkia väistellen hirviöiden hyökkäyksiä, taistellen vihollisia vastaan ja ratkoen pieniä pulmia päästäkseen eteenpäin. Matkan varrella pelaajalle selviää syitä tapahtumille ja ilmenee yllättäviä käänteitä asioihin. Tarinaa käsitellään lähinnä lyhyillä keskusteluilla toiminnan yhteydessä, joten kerronta pysyy sujuvana ilman tylsää jaarittelua. Harmillisesti noin viiteen tuntiin läpäistävä peli loppuu tarinallisesti kesken. Jatkosta ei toistaiseksi ole tietoa.
Kong: Survivor Instinct on klassinen tasoloikkaseikkailu. Luonnottomien hyppyjen ja värikylläisten maailmojen sijaan peli nojautuu enemmän realistiseen toimintaan ja tummanpuhuvaan kolmiulotteiseen maailmaan, jossa hahmoa ohjataan sivunäkymästä. Toiminta keskittyy vihollisten muksimisen ohella erityisiin pakotilanteisiin, joissa jättimäiset titaanit yrittävät saada hahmoa kiinni. Loppuaika menee selvitellen pieniä pulmia päästäkseen eteenpäin esimerkiksi aktivoimalla sähköjä hisseihin, löytämällä avaimia lukittuihin oviin ja niin edelleen. Toiminta on varsin sopivasti tasapainotettu, tosin titaanien kohtaamisia saisi olla enemmänkin, koska seikkailu on sijoitettu näiden maailmaan ja tilanteet ovat pelin hauskinta antia. Kokonaisuutena pelistä tulee mieleen Another Worldin (Éric Chahi, 1991) ja Flashbackin (Deplhine Software, 1992) -tyylinen meno.
Selkeät pelimekaniikat istuvat hyvin suoraviivaiseen menoon. Hahmon saa sivuttaisen liikkumisen ohella hyppäämään, kiipeämään ja liukumaan. Vihollisia vastaan taistellaan normaalin ja raskaan lyönnin, väistön sekä heiton avulla. Lisäksi hahmo saa käyttöön myös aseita ja heittokoukun auttamaan pulmien selvittelyssä ja vihollisten kaatamisessa.
Pelattavuus on hieman kankeaa hahmon reagoidessa toimintoihin viiveellä ja animoinnin ollessa jäykähköä. Menoon tottuu, sillä peli ei vaadi kovinkaan usein nopeita toimenpiteitä tai kovin tarkkaa sihtiä. Mutta taistelutilanteissa ja erityisesti hirviöitä karkuun juostessa pelattavuuden heikohko laatu ottaa helposti niskaotteen ja heittää pelaajan hermoineen kerta toisensa jälkeen aloittamaan tilanteen alusta, ohjauksesta johtuvien virheiden takia. On ehkä hieman surkuhupaisaa, että pelin 30 vuotta vanhat esikuvat onnistuivat tuottamaan huomattavasti parempaa ja tarkempaa pelattavuutta.
Graafisesti Kong: Survivor Instinct on kivan näköinen. Erityisesti valoefektit tuovat hienosti suunnitellut kentät näyttävästi eloon. Efektit, kuten savut ja tulet, vahvistavat hyvin tunnelmaa, mutta niitä käytetään harmittavan vähän. Hahmomallinnus on huoliteltua, mutta hyvän näköiset hahmot menevät hieman hukkaan jäykän animaation takia. Onneksi hirviöihin on panostettu ja massiiviset monsut varastavat aina huomion, kun ruutuun pääsevät. Skaalaa on osattu käyttää hyvin hyödyksi ja jännityselementti kasvaa kummasti, kun titaanit meuhkaavat ruudulla. Xbox Series X:n ei tarvitse huudattaa tuulettimiaan pyörittäessään peliä vauhdilla, mutta siirtymät alueiden välillä ovat huomattavissa.
Peli jättää hyödyntämättä osan potentiaalistaan äänen käytössä. Titaanit ääntelehtivät uskottavasti, mutta heidän liikkeiden ja siitä aiheutuvan tuhon ääniä olisi voinut korostaa selvästi enemmän tunnelman luomiseksi. Muutenkin ympäristön äänet ovat vähäisiä eikä geneeristen ääniefektien käyttö jää juurikaan mieleen. Jos en olisi nähnyt lopputeksteissä ääninäyttelijöiden nimiä, olisin luullut, että puheet on tehty tekoälyn avulla. Sen verran tunteetonta ja kylmää artikulointia olivat hahmojen puheet, että vain päähahmon töykeä dialogi veti näille vertoja moukkamaisuudessaan. Modernissa musiikissa oli vuorostaan hyvää tunnelmointia luomaan jännitteitä eri kenttiin ja tilanteisiin, tosin muutama saman rallin luuppi tulee kyllä pelatessa aika lailla tutuksi.
Täytyy myöntää, että nätistä grafiikasta huolimatta ensivaikutelmat Kong: Survival Instinctissä olivat varsin valjut ja ajatus rahastuksesta hittilisenssillä turhauttavan selkeä. Jäykkä pelattavuus, puiset animaatiot ja konemainen puhe karulla dialogilla eivät oikein vakuuttaneet. Peli kuitenkin loi nopeasti nahkansa ja onnistui voittamaan mielenkiinnon puolelleen hyvällä kenttäsuunnittelulla, jännittävillä titaanien kohtaamisilla ja monipuolisella toiminnallaan taisteluista ongelmanratkaisuun. Peli tuntui paranevan sitä myötä, kun siinä eteni kohti harmillisesti kesken jäävää loppua. Kieltämättä olisin voinut pelata tarinaa pidemmällekin, ja ainakin jään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla.