Cliff Bleszinski on komea mies, joka muistetaan ennen kaikkea Gears of War -pelien isänä. Sittemmin mies lähti Epic Gamesilta ja perusti oman studionsa Boss Key Productions. Työn alle otettiin Project Bluestreak, joka myöhemmin muotoutui Lawbreakers-peliksi. Bleszinskiin mukaan tärkeää on liike, nopeus ja jatkuva tulitus. Toisin sanoen kyseessä on klassinen reaktiopyssyttely vuosimallia 2017.
Lawbreakers on sekoitus Quakea, Unreal Tournamentia, Shadowrunia, Destinya ja vielä vähän Overwatchiakin. Hahmopainotteiset pelit ovat nyt kova juttu peliteollisuudessa, jolloin vertaus Blizzardin Overwatchiin on välttämätön. Kumpikin peli näyttää ja tuntuu erilaiselta, mutta niiden kohderyhmä on pohjimmiltaan sama.
Hahmoluokkiin perustuvissa peleissä on tärkeää valita sellainen taistelija, jonka kyvyt tukevat omaa pelityyliä. Lawbreakersissa on tällä hetkellä yhdeksän erilaista hahmoluokkaa. Käytin pääasiassa Vanguardia, koska käytössä on erittäin tehokkaasti pahikset lanaava minigun, ja siihen sivuun vielä rakettireppu kartan päästä toiseen lentämiseksi. Kaikilla luokilla omat kykynsä, ja sen lisäksi vielä erillinen superhyökkäys. Vanguardilla se on Starfall, joka tekee pahiksista selvää luoden samalla painottoman tilan lähialueelle. Starfallin käyttäminen on erittäin tyydyttävää.
Loput hahmoluokat toimivat varsin odotetusti. Monet toiminnot ovat tuttuja jo muista peleistä, mutta samaan aikaan tehtäväroolit eivät ole yhtä tarkasti määriteltyjä kuin esimerkiksi Overwatchissa. Hahmoluokat ovat sen verran erilaisia toisiinsa verrattuna, että jokaisen luulisi löytävän joukosta sen omaan pelityyliin parhaiten sopivan. Aika näyttää, nousevatko jotkut luokkayhdistelmät hallitsevaksi taistelutantereilla.
Pelimekaanisesti Lawbreakers keskittyy nopeuteen ja liikkumiseen. Kaikilla hahmoluokilla on omat keinonsa pyöriä pitkin kenttää, on sitten kysymys rakettirepusta, tuplahypystä, materiansiirrosta tai jostain muusta. Nopeammilla hahmoilla näyttäisi olevan selvä etulyöntiasema Lawbreakersin eri pelimuodoissa. Saatavilla olevat pelimuodot ovat Uplink, Blitzball, Turf War ja Overcharge. Kaikissa on jokin tietty tavoite silkan vastustajan ampumisen ohella.
Overchargessa ideana on noukkia kyytiin akku, ja kuljettaa se sitten takaisin omaan kotipesään. Sen jälkeen paikkaa on puolustettava lataamisen ajan. Vastapuolen tarkoitus on tietenkin täsmälleen sama. Jutun juoni on siinä, että vajaaksi latautuneen akun varaus ei raukea, vaikka latinki kesken jäisikin. Näin ollen voittajaksi voi lopulta päätyä se, joka on ladannut akkua kaikkein lyhyimmän ajan. Blitzballissa otetaan pallo haltuun, ja viedään se vastustajan maaliin. Varsin yksinkertainen kuvio siis. Turf War on Lawbreakersin versio alueiden hallussa pitämisestä. Uplink puolestaa muistuttaa hyvin paljon Overchargea. Monipuolisesta valikoimasta huolimatta perinteisiä tappomatseja niin yksin kuin kavereidenkin kanssa jää silti kaipaamaan. Moinen puutos on sanalla sanoen kummallinen ratkaisu.
Pelissä on kaikkiaan seitsemän erilaista karttaa, ja jokaisessa niistä on alue, jossa ei ole lainkaan painovoimaa. Juuri näissä pisteissä taistot äityvät kaoottisiksi. Pitämällä hyppynappia pohjassa vain liitää ilmassa, ja se näyttäähän se hienolta. Taaksepäin aseella ampuen saa liikkeeseen lisää vauhtia. Painottomuusosiot ovat kieltämättä hauskoja, mutta ne eivät lopultakaan lisää mitään kovin erityistä kokonaisuuden kannalta.
Itse pelaaminen tuntuu tasapainotetulta, mutta hahmon valinnalla ei tunnu olevan kauheasti merkitystä verrattuna esimerkiksi Overwatchiin. Lawbreakers tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Unreal Tournament steroidikuurin jälkeen. Kilpailijaansa Overwatchiin verrattuna Lwabreakers tuntuu kovin geneeriseltä ja persoonattomalta. Hahmojen ulkonäössä ei lisäksi ole tarpeeksi keskinäisiä eroja, joka entisestään alleviivaa sitä, ettei hahmon valinnalla ole lopultakaan suurta merkitystä.
Teknisellä puolella Lawbreakers kuitenkin loistaa. Pelasin PC-versiota 4K-tasolla. Meno on nopeaa, mutta silti pelattavuus tottelee kuin ajatus. Valikoissa on lisäksi runsaasti mahdollisuuksia muokata kokemus mieleisekseen. Seuranhaku ja verkkopelin toimivuus ovat mallillaan: seuraa löytyy nopeasti, eikä otteluiden alkua tarvitse kovinkaan kauaa odotella. Aseissa ja kranaateissa on riittävästi sitä kuuluisaa munaa, ja niiden äänet eroavat riittävästi toisistaan rikastaen näin äänimaisemaa.
Voiko Lawbreakersia verrata Overwatchiin? Voi ehdottomasti, ja kannattaakin. Samaan aikaan on tiedettävä, että Overwatch luottaa lähinnä erilaisiin hahmoihin ja niiden muodostamien joukkueiden yhteispeliin. Lawbreakers sen sijaan on enemmänkin puhdasta räiskettä, jossa ratkaisee nopeus ja tähtäys. Tavallista alhaisempi hintalappu on erittäin onnistunut valinta.
Lawbreakers on hyvä peli, joka nojaa yksinkertaisiin periaatteisiin pelattavuudessaan.