Kohtuullisen vahvasti alkanut PSVR-pelivuosi on näyttänyt laantumisen merkkejä kesää kohti mentäessä. Kauhuilupelien tekoon voi kuitenkin aina luottaa, sillä uusien nimikkeiden ilmestyminen tarjontaan on yhtä varmaa kuin jokakeväinen takatalvi. Bloober Team on vastuussa uusimmasta virtuaalisäikyttelystä nimeltä Layers of Fear, joka vie pelaajan kummituskartanoon.
Layers of Fearin sekavaa tarinaa lähdetään avaamaan tutkimalla isoa kartanoa. Vihjeitä tapahtumista tuodaan ilmi lähinnä lukemalla taakse jätettyjä muistilappuja ja lehtileikkeitä. Aiheet pyörivät turhauttavan tyypilliseen tapaan muun muassa perheen menetyksen, ahdistuksen ja syyllisyyden ympärillä. Menoa on maustettu jonkinlaisella sekopäätaiteilijan ruumiinosamyönteisellä taiteella. Tarinan avaaminen on kuitenkin sen verran irtonaista ja sekavaa puuhaa, että luovuin yrittämästä jo muutaman ensimmäisen tekstinpätkän jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma etenemisessä, joka lähinnä vain kasaa yhteen yksittäisiä tilanteita ja hyppysäikäytyksiä pienin muutoksin.
Pelaaja laitetaan haahuilemaan pitkin kartanon käytäviä ja huoneita ilman varsinaista päämäärää. Huoneita voi koluta erilaisesta roinasta, joista ainoastaan murto-osalla on minkäänlaista hyötyä etenemisen kannalta. Rakennuksen pohjapiirustusta on turha yrittää opetella ulkoa, sillä muutaman ensimmäisen huoneen koluamisen jälkeen paikka muuttuu jokaisella ovenavauksella. Välillä eteneminen estetään lukitulla ovella, jolloin tarkoituksena on ratkaista huoneessa oleva pulma. Lähinnä kuitenkin pelattavaksi jää kävellä huoneesta toiseen ja reagoida varsin yllätyksettömiin säikäytyksiin, sillä ne vähäiset pulmat ovat aika lailla läpihuutojuttuja (tyyliin kynttilöiden sytyttäminen).
Yksinkertainen pelillinen anti saa yhteensopivan pelimekaniikan. Layers of Fear hyödyntää Move-ohjaimia, jotka toimivat hahmon käsinä. Liikkua voi vapaasti neljään pääsuuntaan, ja tarvittaessa kääntyminen tapahtuu asteittain ja kyykkiminen napista. Virtuaalikäsillä voi tarttua tavaroihin ja hyödyntää liikettä esimerkiksi avaamaan ovia, kampeamaan kahvoja ja pyörittelemään lukkoja.
Vaikka ohjauskontrollit mahdollistavat varsin monipuoliset toiminnat, pelissä aika kuitenkin kuluu lähinnä laahustellessa eteenpäin huoneesta toiseen sen enempää tavaroita pyörittelemättä (koska siitä ei ole mitään hyötyä). Jos ottaa huomioon, kuinka jäykät ja epätarkat hahmon toiminnot ovat, tämä on ehkä vain hyvä asia. Yltiörauhallinen ja yksinkertainen meno yhdessä tökerön ohjausmekaniikan kanssa tuntuvat vuosia liian vanhalta toteutukselta. Jäykät toiminnot vielä voi niellä lähes olemattoman sisällön ansiosta, mutta hahmon epätarkat kädet alkavat tökkiä, kun esimerkiksi lippaan avaamisessa meno on kuin kärpäsparven hätistelyä käsien hapuillessa virtuaali-ilmaa kahvaan osumisen sijaan.
Layers of Fearin grafiikka on kliinisen selkeä. Vaikuttaisi siltä, että kaikki pelin objektit on hankittu valmiista kirjastoista, mikä tekee pelistä persoonattoman ja vanhentuneen näköisen. Mukaan on saatu kuitenkin muutama hauska visuaalinen kikka efekteillä ja kuvan vääristymillä. Nämä efektit eivät kuitenkaan selitä ajoittaisia töksähdyksiä kesken pelin, varsinkin kun alustana on Playstation 4 Pro. Muuten peli rullaa nätisti, eikä latauksiakaan tarvitse juuri odotella.
Äänimaailmasta mieleen jää hahmon jatkuva jalkojen kopina puulattialla kyllästymiseen saakka. Muuten pelin varsin hiljainen äänimaailma keskittyy lähinnä muutamiin yksityiskohtiin, kuten lankkujen narinaan ja ovien saranoiden ininään. Tähän lisätään sitten yksittäisiä yllätysääniä volyymit kaakossa tehostamaan hyppysäikäytyksiä. Monologin muodossa tuleva ääninäyttely pysyy kohtuullisella tasolla, vaikkei siitä kauheasti tunnetta saakaan aikaiseksi. Vaatimaton musiikki myötäilee kauhukliseitä epävireisen pianon pimputuksen ja pahaenteisten jousisointujen pyrkiessä tehostamaan olematonta tunnelmaa.
Varsinaisen pelaamisen sijaan Layers of Fear tähtää lähinnä kauhutunnelmointiin. Harmillisesti tunnelmaan pääsy on aika mahdotonta armottoman tylsän, sekavan ja pahasti vanhentuneen materiaalin parissa, joita eivät muutamat visuaaliset kikat pelasta. Vain muutaman tunnin läpipeluuajasta huolimatta edes korupuheet valintojen tekemisen vaikutuksesta tarinan kulkuun eivät saa minua palaamaan tähän kummituskartanoon.