Left 4 Dead 2

On kulunut tasan vuosi siitä, kun tapasimme edellisen osan päähenkilöt ja otimme osaa zombivoittoiseen maailmanloppuun. Yhdysvaltain eteläosiin sijoittuvan kakkososan tapahtumat esittelevät uudet neljä hahmoa, jotka yrittelevät pysytellä elossa koko maahan levinneen zombiepidemian keskellä. Moiseen vitsaukseen on olemassa vain yksi lääke: väkivalta. Selviytyjänelikko osaa aseistaa itsensä pumppuhaulikoilla, rynkyillä ja pistooleilla, mutta myös Molotovin cocktaileilla, putkipommeilla, palokirveillä ja sähkökitaroilla.

Ykkösosan kenties pahin puute oli aseiden monotonisuus. Left 4 Dead 2:n arsenaalikattaus painii täysin eri sarjassa, ja vaikka asevalikoima ei suinkaan ole eikä pitäisikään olla zombikauhistelussa pääosassa, isompi määrä tussareita nostaa selvästi peli-iloa. Kun henkiinjääneet pitävät hengähdystaukoa asekaupassa ja varustavat itsensä kunnolla, ilmaan piirtyvät lasertähtäinten juovat nostavat tunnelman kattoon. Itse olen muodostanut varsin läheisen suhteen etenkin moottorisahaan, ja kumpikin unelmoimme jatkuvasti kuolleen lihan pilkkomisesta.

Jotta epätoivoinen hengissäpysyttely pitäisi pelaajat jatkuvasti varpaillaan, peli rytmittää zombihyökkäykset joka pelikerralla uudestaan. Lihanhimoiset kalmot eivät tule samasta suunnasta kuin edellisellä kerralla, määrästä puhumattakaan. Lopputulos tekee Left 4 Dead 2:sta uskomattoman intensiivisen kokemuksen, jossa kaikki aistit ovat jatkuvasti valppaina. Juuri tämän vuoksi peli säilyttää viihdearvonsa niin pitkään, etenkin jos mukana on laatukavereita pitämässä selustan puhtaana ylleryntäävistä raadoista.

Ystävien tuoma etu ei rajoitu pelkkään tulivoimaan. Kaverit voivat paikata pelaajaa siinä missä itseäänkin ja nostaa maahankaatuneen taistelutoverin takaisin jalkeilleen. Vaikka tiukka yhteistyö onkin elinehto, ei kavereista aina ole pelkkää hyötyä. Tiukoissa tilanteissa, kuten ahtailla kujilla tai savuntäyttämissä huoneissa on helppo panikoida ja roiskia automaattihaulikollaan miten sattuu. Ikävä kyllä luodit vahingoittavat myös kavereita, ja juuri tämä jatkuva vierustoverin varominen tekee pelistä vielä vaikeamman. Mutta niinhän sen kuuluukin olla - ei zombilauman sekaan lomailemaan mennä.

Ykkösosassa debyyttinsä tehnyt Versus-moninpelitila löytyy myös kakkosesta. Neljän ihmispelaajan yrittäessä selviytyä kalmojen kourien keskeltä turvaan, heitä jahtaa tusinazombien lisäksi myös neljä ihmisen ohjastamaa epäkuollutta. Raatorooleissa nähdään vanhojen, ykkösestä tuttujen lisäksi myös uusia hahmoluokkia, kuten myrkkyä sylkevä Spitter tai valtavaa kouraa heiluttava Charger. Kaikkia kampanjan karttoja voi pelata Versus-tilassa, ja juuri nämä mittelöt ovat selviytymiskauhua parhaimmillaan - kiihkeää, haastavaa, vaikeaa ja ennalta-arvaamatonta.

Pelin kaikki viisi kenttää ovat uskomattoman intensiivisiä ja vaativat pelaajiltaan jatkuvaa panostusta. Omaksi suosikikseni nousi ränsistynyt tivoli, Dark Carnival, joka tarjoaa monta ikimuistoista hetkeä lemmentunneleineen, vuoristoratoineen ja epäkuolleine klovneineen.

Left 4 Dead 2 on täynnä mustaa huumoria - on harvinaisen tyydyttävää nähdä räjähteiden nakkelevan raadonpaloja ympäriinsä. Fysiikkamoottori onkin päivitetty, jotta torso, pää ja eri raajat irtoaisivat mahdollisimman monella tavalla. Eri alustojen erot liittyvätkin juuri graafiseen loistoon: PC-versio on päivänselvästi kauniimpi ja tyylikkäämpi kuin konsoliveljensä. PC-painoksessa on totta kai parempi resoluutio, mutta myös maahanjäävien raatojen ja ruumiinkappaleiden määrä on puuseella isompi. Valve tekikikin viisaasti suunnitellessaan Xbox-versiota - konsolin muistirajojen tullessa vastaan tekijät tinkivät mieluummin ulkonäöstä kuin sulavasta ruudunpyörityksestä ja zombien määrästä. Pelillisesti eri versiot ovat siis käytännössä identtiset, ja tiivistunnelmaisesta räiskinnästä kun on kyse, pelattavuus on ehdottomasti ulkokultaisuutta tärkeämpää.

Valven jatko-osa edellisvuoden yllätyshitille laajentaa hienoa konseptia tyylikkäästi ja kunnon annoksella bravadoa. Left 4 Dead 2 on hysteerisen hauska, pelattavuudeltaan täyttä timanttia ja ehdottomasti paras zombiepidemia koskaan.