Left 4 Dead

Pelaaja on yksi neljästä selviytyjästä, jotka kamppailevat hengestään epäkuolleiden valtaamassa maailmassa. Ryhmäpelaaminen ei ole enää uusi idea, mutta Left 4 Deadissä se ei ole päälle liimattu lisä, vaan koko pelisuunnittelun kulmakivi ja etenemisen edellytys. Yhdenkin silmäparin menetys heikentää ryhmän selviytymismahdollisuuksia. Sooloilu on tehty käytännössä mahdottomaksi, koska varjoissa lymyilevät zombit tuntuvat hyökkäävän innokkaimmin juuri avuttomien ja muista eksyneiden kimppuun.

Tässä vaiheessa pitäisi antaa vinkki siitä, mistä peli kertoo, mutta Left 4 Dead ei sisällä varsinaista tarinaa. Lähtölaukaukseksi tarjotaan vain pieni intro-video, ja sen jälkeen tapahtumien tulkinnat ovat pelaajien yksilöllisten kokemusten varassa. Ratkaisu on rohkea ja harvinainen, sillä moni juonivetoiseen pelaamiseen tottunut vetää pelin ostoslistaltaan tällä sekunnilla. Toisaalta tarinankerronnan olemattomuus takaa sen, että kokemus pysyy pelikertojen määrästä riippumatta yhtä intensiivisenä kuin perinteinen nettiräiskintä.

Viholliset eivät ole tavallisia laahustavia zombeja, vaan nopeita ja joukkovimmalla päälle käyviä. Vaikka yksittäiset viholliset kaatuvatkin luodista tai parista, pelissä joutuu tuon tuostakin piiritetyksi. Erityisen ikäviä ovat muutamat pikkupomot, joiden tehtävänä on aiheuttaa kaaosta ja murtaa ryhmän eheyttä. Pelaaja saattaa esimerkiksi joutua lassotetuksi ja muusta ryhmästä pois vedetyksi, jolloin pelastautuminen on täysin kanssapelaajien käsissä. Järkälemäiset "tankit" puolestaan imevät luoteja kuin sienet, joten yksinään niitä vastaan taistelu on varsin pirullista. Katolla loikkiessa tankin nyrkinisku on äkkilähtö kuolemaan, eikä nyrkistä ota mielellään turvallisemmassakaan ympäristössä.

Pelin rytmiä ylläpitää tekoäly, joka alati arvioi pelaajiin kohdistuvaa rasitusta. Haulikoiden ja konekiväärien ruoaksi ei heitetä vihollisia tasaisena virtana, vaan selkeinä aaltoina. Systeemi toimii hyvin ja luo kaoottiseen peliin johdonmukaista etenemisen tunnetta. Bonuksena viholliset eivät koskaan tule vastaan prikulleen samoissa paikoissa, minkä ansiosta jokainen pelikerta tarjoaa ainakin joitain yllätyksiä.

Uudelleenpeluuarvoa syö kuitenkin se, ettei pelaaminen perusteiltaan muutu koskaan. Keksipä tekoäly millaisia metkuja tahansa, kaikki vihollistyypit ja aseet on nähty jo ensimmäisen kentän aikana. Myös kentät ovat verrattain yksinkertaisia putkia kahden pelastuspisteen välillä, joten muutamista sivupoluista huolimatta pelaamisen päämäärät eivät vaihtele. Pelaajat eivät esimerkiksi etsi muita pelastuneita tai tutki zombiongelman syytä. Tarkoituksena on aina vain päästä putken päähän.

Kaiken kukkuraksi kenttätarjonta on varsin niukka. Mukana on vain neljä eri ympäristöä, jotka puskevat ruudulle tavanomaisia koillisamerikkalaisia kaupunki- ja maalaismaisemia. Jokaiseen ympäristöön kuuluu viisi kenttää ja noin tunnin verran pelattavaa. Pelin siis läpäisee suunnilleen neljässä tunnissa - aika vähän täysihintaiselta peliltä. Lisäksi todellista selviytymisdraamaa kyetään luomaan vain kunkin ympäristön viimeisessä kentässä. Loppuhuipennuksissa pelaajat ensin puolustautuvat hurjaa zombivirtaa vastaan ja lopuksi yrittävät ehtiä paikalle saapuvan helikopterin tai laivan mukaan. Monesti käy niin, että yksi ryhmästä jää viime hetkellä zombien jyräämäksi ja muu ryhmä pakenee huutaen paikalta. Vastaavia huipennuksia tarvittaisiin enemmän pelin aikana.

Yksinpelaajien ei kannata koskea Left 4 Deadiin pitkällä tikullakaan, koska yksinpelimuodossa menetetään monet kimppapelin koukuttavista yksityiskohdista. Pelaajan on esimerkiksi vaikea linnoittautua rakennuksiin, kun tekoälyn ohjaamat joukkuetoverit availevat vaivalla suljettuja ovia. Ovien sulkeminen antaa kriittisessä paikassa juuri sopivasti pelivaraa - zombit kun eivät osaa tarttua kahvaan, vaan haluavat nyrkkeillä tiensä sisään.

Kimppapelin vaihtoehtoinen muoto on Versus, jossa neljä pelaajaa pelaa selviytyjillä ja neljä zombeilla. Vinhalta kuulostava pelimuoto on kuitenkin toteutettu laiskasti, sillä selviytyjillä pelatessa peli muistuttaa liikaa yhteistyötilaa ja zombeilla pelaaminen kärsii monista tasapaino-ongelmista. Suuri osa zombina olosta tulee pelkästä pelin seurailusta, koska elävät kuolleet ovat äärimmäisen haavoittuvaisia. Zombilla pelaava joutuu odottamaan hyökkäykselle otollisen kaaoksen syntymistä, mikä yleensä tapahtuu tekoälyzombien ansiosta. Joskus sopivaa paikkaa ei tule koskaan. Vastakkain pelaaminen on liian sattumanvaraista tuntuakseen molemminpuolisesti reilulta.

Teknisesti Left 4 Dead toimii kohtuullisesti, eikä esimerkiksi nettipelin sujuvuudessa esiintynyt huomautettavaa. Maisemat ja hahmot näyttävät useimmiten hyviltä, mutta paikoin grafiikka hajoaa oudosti. Pelaaja voi esimerkiksi kävellä tiimikavereidensa läpi, mikä rikkoo kuvamaailman uskottavuutta. Ääniä vaivaa sama epätasaisuus, ja osa äänitehosteista tuntuu suorastaan keskeneräisiltä.

Monista ongelmistaan huolimatta Left 4 Dead tarjoaa jännittäviä ja hauskoja pelihetkiä kavereiden kanssa pelattuna. Sisällön yksipuolisuutta tai päämäärätöntä nappi pohjassa juoksentelua ei pahemmin ehdi pohdiskella, kun silmille säntää toistakymmentä hautavalmista äkäpussia. Peli voisi toki olla räjähtävämpi, pitempi ja kauniimpi, mutta kulttihitin ainekset ovat kasassa.