Pidän Chase McCainin hahmosta - tuosta narsistisesta, mahtipontisesta ja verrattomasta Lego-poliisista, joka sulatti sydämen jo Lego City Undercoverin avauspätkässä. Kuvittele siis pettymykseni, kun käynnistin Lego City Undercover: The Chase Beginsin ja huomasin, että hahmo pääsee esiintymään vain ani harvoissa, lyhyissä pätkissä. 98 prosenttia pelin dialogista esitetään vain tylsissä tekstilaatikoissa. Huumori ja popkulttuuriviittaukset, jotka siivittivät Wii U -versiota, ovat lähes tyystin poissa. Sieltä täältä löytyy vain puolittaisia yrityksiä esittää jotain huvittavaa, muuten saadaan seurailla pelkkiä tehtäväkuvauksia.
No, alun rankan pettymyksen jälkeen on kyllä todettava, että lähes kaikki muu on Lego Cityssä ennallaan. TT Fusion on jäljitellyt alkuperäistä pelikokemusta niin tarkasti kuin mahdollista. Chase McCain vipeltää edelleen paikasta toiseen keräten erikoiskykyjä, paljastaen aarteita, kurvaillen ajojahdeissa ja läksyttäen roistoja päästäkseen käsiksi arkkiviholliseensa Rex Furyyn.
Kaikki on pedagogisesti organisoitua, ja The Chase Begins tuntuukin sarjan lapsiystävällisimmältä peliltä tähän asti. Kohteet on merkitty selkeillä symboleilla ja taisteluista selviää painamalla X-näppäintä silloin, kun peli sitä kysyy. Kokeneelle tosipelaajalle, joka syö pihvit raakana, taistelut voivat käydä nopeasti puuduttaviksi. Nuoremmalle tai kokemattomammalle pelaajakunnalle ne lienevät kuitenkin sopivia.
Pelin pahimmat ongelmat kumpuavat sen tekniikasta. Pienestä taskukonsolista on yritetty repiä niin paljon 3D-herkkua, että se tuntuu ratkeavan liitoksistaan. Kuvanpäivitys notkahtelee usein ja riippumatta siitä, mitä ruudulla tapahtuu. Piirtoetäisyys jää lyhyehköksi, maisemaa piinaa taustalla vellova usva ja jalankulkijoita on varsin vähän liikkeellä. Lisäksi Lego City on pilkottu osiin, joiden välillä saa tuijottaa latausruutua puolisen minuuttia kerrallaan. Tekijät ovat onneksi olleet sen verran kaukaa viisaita, että kullekin alueelle on suunniteltu omat tehtävänsä. Näin vältytään naapurustojen välillä edestakaisin ramppaamiselta.
Tehtävät eivät vaadi juuri muutamaa minuuttia enempää aikaa, mikä tuntuu sopivalta kannettavalla konsolilla pelatessa. Harmittavasti liian moni tehtävä jää perin hengettömäksi. Yleensä peli pyytää menemään jonnekin, hakemaan jonkin esineen tai avaamaan jotain ja siinä sivussa pätkitään vähän pahiksia, jotka sattuvat hyppäämään eteen. Pomotaistelut ovat hauskempia, vaikkakaan eivät erityisesti haastavia.
Ottaen huomioon lähekkäiset julkaisut 3DS:n Lego City Undercoveria on mahdotonta olla vertaamatta Wii U -versioon, ja siinä vertailussa se ei pärjää. Se tuntuu auttamattomasti budjettiversiolta, jota rajoittaa heikkotehoisempi tekniikka. Lisäksi kun huumori on suurelta osin repäisty irti ja tehtävät käyvät nopeasti itseääntoistaviksi, ei ole ihme, että kotikonsoliversiota alkaa kaivata.
Lego City Undercover: The Chase Begins ei kuitenkaan ole huono peli sanan varsinaisessa merkityksessä. Siinä riittää runsaasti tutkittavaa ja kerättävää, ja ohjauksen sisäistää vaivattomasti. Alennettuine vaikeustasoineen se sopii parhaiten nuoremmalle yleisölle, mutta ei välttämättä ole kelvoton hankinta vähän vanhemmallekaan Lego-fanille, kunhan ei odota konsoliversion hersyvää dialogia.