Jo kahdeksan vuotta on odotettu peliä Bloodborne 2, mutta sitä tuskin tapahtuu. Tähän markkinarakoon iskee Lies of P, joka Soulslike-pelin hengessä haluaa luoda samanlainen tunnelman. Mutta onko se tarpeeksi? Lies of P käyttää Bloodbornea innoituksena, ja perustuu hyvin löyhästi vuoden 1883 romaaniin Pinokkion seikkailut. Pelaaja on moderni versio puisesta pojasta maailmassa, jossa lelut ovat tulleet hulluiksi. Mukana ovat myös muun muassa Geppetto ja Samu Sirkka, joskaan klassisia kohtauksia ei nähdä.
Alusta saakka kenttäsuunnittelu vakuuttaa. Tarjolla on hylättyjä tehtaita, autioita kirkkoja ja karhunraudoilla ansoitettuja metsiä. Odotetusti kentissä on myös oikoreittejä, joiden kautta pääsee helposti palaamaan lyhdyille (eli Dark Soulsin kokoille). Kerättävää tavaraa riittää sitäkin.
Taistelumekaniikka on luokkaa toisaalta ja toisaalta. Mahdollisuuksia oman hahmon luomiseksi on paljon, joten valittu pelityyli onnistuu. Joitakin omia juttuja on myös mukana, jotta peli erottuisi kilpailijoistaan. Ensinnäkin kädensijoja ja teriä voi yhdistellä kahdesta eri aseesta, jotta molempien parhaat ominaisuudet tulevat esille. Varsin aikaisessa vaiheessa yhdistin myrkkyvahinkoa tekevän miekan suuren jakoavaimen kanssa, ja tuloksena oli runsaasti vahinkoa tekevä lyömäase. Erilaisten yhdistelmien testaaminen on aina hauskaa, ja omat aseensa voi palauttaa tavallisiksi versioiksi lyhdyn luona. Toinen uusi pelimekaniikka tuo mieleen Sekiron, sillä nyt voi yhdistellä erilaisia käsiproteeseja. Yhdessä on tarttumakoukku vihujen kiskomiseksi lähemmäs, ja toisessa on liekinheitin. Monet proteesit ovat varsin tehottomia ennen päivityksien tekemistä, mutta avuksi ne ovat silti.
Dark Soulsin kaltaisen hahmon eri ominaisuuksien kehittämisen ohella mukana on myös toissijainen kykypuu, joka aukeaa prologin jälkeen. Quartz-materiaalia käyttämällä voi saada lisävahvennetta, kuten repputilan kasvattaminen ja pahiksien pökertymisajan lisääminen. Lisäkykyjä aukeaa sen mukaan, mihin näitä Quartz-esineitä laittaa kykypuussa, ja lisäksi niiden paikkaa voi halutessaan muuttaa. Tämä innostaa kokeilemaan.
Huonojakin puolia taistelumekaniikassa on. Tappelut saattavat tuntua raivostuttavan epäreiluilta. Tämä on huono juttu, sillä Dark Souls -peleissä turhautuneisuus johtuu yleensä omasta osaamattomuudesta. Torjuminen kuluttaa paitsi kestävyyttä eli staminaa, mutta myös sitä terveysmittaria eli HP:tä. Poikkeuksena on, jos onnistuu suorittamaan täydellisen oikein ajoitetun torjunnan. Tämän vuoksi pelaaminen nojaa yleensä iskujen väistelemiseen, mikä taas kuluttaa staminaa. Lisäksi oma ase tylsyy käytössä, jolloin on pakko suorittaa teroitus ennen taistelun jatkamista. Tämä teroittaminen taas vaatii tuskastuttavan paljon aikaa, ja tässä lajityypissä muutama sekunti voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä.
Kova vaikeustaso koskee pelin kaikkia osa-alueita, ja ajoittain pelaaminen tuntuu tarkoituksellisen julmalta. Yhdellä alueella jouduin astelemaan kapeaa lankkua pitkin myrkyllisen järven yllä, ja samalla ulottumattomissa oleva pahis heitteli tavaraa päälleni. Joka kerralla tasapaino järkkyi juuri sen verran, että putosin järveen ja osio oli aloitettava alusta. Opin jopa tekemään täydellisiä torjuntoja, mikä ei kuitenkaan auttanut.
Olen sitä mieltä, että Lies of P tuo markkinoille jännittäviä uusia ideoita. Jos siis Bloodbornea on kaivannut, kannattaa Lies of P testata. Erilaisten aseyhdistelmien kokeileminen yhdessä proteesikäsien kanssa riittävät pitämään mielen virkeänä, vaikka välillä pinna palaakin.
