Life is Strange 2 - Episode 2: Rules

Ensimmäisen jakson arvion voi lukea täältä.

Viime syyskuussa käynnistynyt Life Is Strange 2 -kausi onnistui aloittamaan sarjan uuden luvun onnistuneesti ja mielenkiintoisesti. Kakkosjakso Rules on tyypillinen episodipelien kaavaa noudattava kokonaisuus, joka uskaltaa rauhoittua vauhdikkaan alun jälkeen ja sukeltaa syvemmälle uusiin hahmoihin ja teemoihin.

Oregonin metsissä piileskelevät Daniel ja Sean yrittävät sekä selvitä runsaslumisesta talvesta että kartoittaa Daniel-pikkuveljen heränneitä supervoimia - Seattlen tapahtumat hiertävät edelleen poikien välejä, ja Danielin kyvyt vähän pelottavat kumpaakin. Korvessa kykkiminen ei kuitenkaan edistä vastausten löytymistä, joten kaksikko päättää matkata äidinpuoleisen suvun luokse vetämään henkeä ennen kuin reissu Meksikoa kohti jatkuu. Beaver Creekin pikkukaupungissa majaansa pitävät isovanhemmat ottavat pojat huostaansa, vaikka puhumattomat salaisuudet kiristävät tunnelmaa mummolan seinien sisällä. Voiko hyväntahtoisiin mutta omalaatuisiin sukulaisiin lopulta luottaa?

Pidin Rules-jaksossa erityisesti siitä, miten pienimuotoisen mutta mielenkiintoisen draaman kaaren jakso lopulta piirtääkään. Metsäilyn päättävän raadollisen juonenkäänteen jälkeen tarina malttaa rauhoittua kuvaamaan poikien asumista isovanhempien luona mukavan realistisella otteella - samalla käsikirjoittajat avaavat Danielin ja Seanin äidin vaiheita kipeiden kysymysten ja väistelyiden myötä. Mummosta ja vaarista löytyy syvempiä ja yllättäviä sävyjä, ja tämä monitasoinen hienovaraisuus edustaa mielestäni hienolla tavalla Life Is Strange -sarjan vahvuuksia. Harmittavan jäykät animaatiot niin kasvojen ilmeiden kuin hahmojen liikehdinnänkin osalta vesittävät osaltaan tunnelmaa, mutta mainiosti kirjoitettu ja ääninäytelty dialogi pelastaa tilanteen kerran toisensa jälkeen.

Viime kesänä ilmestynyt The Awesome Adventures of Captain Spirit -esiosa antoi mielenkiintoisella tavalla esimakua uuden Life Is Strange -sesongin teemoista. Alkoholisti-isän varjossa mielikuvitusleikkeihinsä pakenevan Chrisin traaginen tarina veti kieltämättä hiljaiseksi. Odotin kovasti supersankarihommista innostuneen pojanviikarin kohtaamista Rules-jaksossa, mutta tässä suhteessa Dontnodin tarinaniskijät ovat aiheuttaneet pettymyksen - Danielin ja Chrisin välille kehittyvästä orastavasta ystävyydestä ei oteta kylliksi irti, ja Chrisiin liittyvät valintatilanteetkin jäävät ainakin tällä haavaa vähän yhdentekevän oloisiksi. Nimenomaan poikien ja isovanhempien välinen köydenveto on kaikessa verkkaisuudessaan ja piinallisuudessaan Rules-jakson varsinainen punainen lanka, ja onkin harmi, että episodin loppupuoli vesittää taidolla kasvatetun jännitteen; kiirehdityn oloinen päätös toiminnallisine osuuksineen päättää tarinankerronnan lopulta kuin seinään. Toisaalta jaksossa pohjustetaan tulevia tapahtumia varsin toimivilla ja vaivihkaisilla keinoilla, ja jäin kyllä äkkipikaisesta päätöksestä huolimatta jälleen koukkuun.

Kerronnallisten rytmihäiriöiden ohella Rules-jakso kärsii valitettavista teknisistä ongelmista. Latausajat tuntuvat venyneen kummasti viime syksystä, ja Pleikkari-paran sisällä oleva tuuletin puhkuu ja puhisee varsinkin ulkoilmakohtauksissa - aurinkoiset talvimaisemat Beaver Creekin omakotitalolähiössä ovat kyllä komeaa katsottavaa. Sitä vastoin sisätilojen omituisten valaistusratkaisujen takia hahmomallit ovat kiusallisen karuja ilmestyksiä. Törmäsinpä jakson alkupuolella myös etenemisen kokonaan pysäyttävään bugiin, jonka kiersin aloittamalla episodin pelaamisen kokonaan alusta. Tämä toimenpide ei luonnollisesti ollut peli-iloa nostattava elämys, ja toivonkin, että Dontnod panostaisi kolmosjakson kohdalla tekniikkapuolen toimimiseen.

Rules ei ruleta yhtä tenhoavalla tavalla kuin kauden taannoinen avausjakso, mutta kokonaisuus pitää pelaajan varmoin ottein hyppysissään.