Life is Strange 2 - Episode 4: Faith

Viime syksynä käyntiin pyörähtänyt episodimuotoinen Life is Strange 2 alkaa lähestyä loppuaan. Diazin veljesten uhkarohkeaa pakomatkaa seuraava viiden jakson mittainen kokonaisuus puhkesi kukkaan keväällä ilmestyneen Wastelands-näytöksensä myötä, ja Dontnod pysyttelee erinomaisessa vireessä myös Faith-episodissa. Tässä arviossa on erääseen hahmoon liittyviä juonipaljastuksia, joiden käsitteleminen on kuitenkin arvostelun kannalta mielekästä ja oleellista.

Wastelandsin tuhoisa ja traaginen päätös on erottanut Seanin ja Danielin toisistaan - sairaalassa viruva Sean joutuu tajuihinsa palattuaan liittovaltion agentin tentattavaksi, vaikka nuorella miehellä ei ole aavistustakaan siitä, mihin supervoimainen pikkuveli on ajautunut. Sean saa sairaalan ulkopuolelta vihjeen Danielin olinpaikasta, ja päähenkilö lähtee etsintäkuulutukset niskassaan tämän perään.

Ongelmat eivät jää tähän, sillä Nevadan Haven Pointiin päätynyt Daniel on eksynyt harvinaisen vaaralliseen seuraan. Danielin lumoihinsa saaneet kiihkouskovaiset eivät aio luopua ihmelapsestaan, mutta onneksi apua on luvassa yllättäviltä tahoilta. Seanin on vain päätettävä, uskaltaako luottaa uusiin liittolaisiinsa.

Faith alkaa kouriintuntuvan julmalla tavalla, kun pelaajan eteen marssitetaan edellisjakson traagisen kliimaksin seurauksia. Sean on menettänyt näön toisesta silmästään, ja syvyysnäön puuttuminen tekee Seanille niin luontaisesta piirtämisestä surullisen kömpelöä. Hahmon raapustamat harakanvarpaiset muistiinpanot ja tuherrukset eroavat raastavalla tavalla aiemmin niin lahjakkaan kynäilijän kädenjäljestä, ja kirjoituksia tutkiessaan pelaaja pääsee hitaasti kärryille siitä, mitä Wastelandsin ja Faithin välissä on oikein tapahtunut. FBI-agentin grillattavana oleminen ja sairaanhoitajan kanssa jutusteleminen avaavat niin ikään sitä, kuinka pahassa nesteessä Sean onkaan. Sitä vastoin sairaalasta pakeneminen ei ole tarinallisesti erityisen uskottava tapahtumasarja, vaikka peli tarjoileekin samalla sinänsä ovelia pulmia ja kuumottavia valintatilanteita. Etsintäkuulutettu teini-ikäinen poika pääsee onnettomista vartiointitoimista läpi vähän turhan vaivattomasti.

Monet jakson uhkaavimmista kohtaamisista tuntuvat kuitenkin entistä raflaavammilta, kun heikko ja yksinäinen Daniel on kokonaan vastapuolen armoilla - Danielin supervoimat eivät ole pikkuveljen poissaolon takia enää Seanin hyödynnettävissä. Esimerkiksi Faithin alkupuolen uhkaava kohtaus öisellä aavikolla on räväkkä ja julma osoitus siitä, kuinka vaaralliseksi Life Is Strange 2:n maailma onkaan käynyt. Ainoastaan edellä mainittu sairaalapako erottautuu muusta kokonaisuudesta onnahtavuutensa takia. Myös tutut tekniset haasteet ovat edelleen mukana menossa; pitkät ja runsaat latausajat ja nykivät hahmoanimaatiot tuntuvat olevan ylitsepääsemättömiä kompastuskiviä Dontnodin tekniikkapuolelle. Onneksi tarinalliset ja kerronnalliset ansiot ovatkin sitten ihan omalla tasollaan.

Faith avaa uskottavasti ja karmaisevasti uskonnolla manipuloinnin seurauksia ja lahkoelämän tukahduttavuutta, mutta jakson monimerkityksinen nimi liittyy vahvasti myös luottamukseen ja anteeksiantoon, jotka ovat määrittäneet vahvasti kuluvaa Life Is Strange 2 -kautta. Aiemmin tarinassa on avattu Seanin ja Danielin keskinäisiä jännitteitä, mutta Faith tuo kuvioon mukaan kolmannen osapuolen: poikien Karen-äidin. Aikoinaan perheensä hylännyt maailmanmatkaaja pelmahtaa tarinaan mukaan kuitenkin varsin tyylikkäällä ja yllättävälläkin tavalla, vaikka pelaaja onkin voinut päätellä rivien välistä jo ykkösjaksosta alkaen, että jälleennäkeminen on vääjäämättä edessä.

Seanin ja Karenin yhteiselon kuvaus motellihuoneessa piileskelyineen on ehdottomasti yksi Faithin valopilkuista, ja äidin ja pojan suhteen käsitteleminen on videopeleissä edelleen harmillisen harvinaista herkkua. Maailmankansalaiseksi vuosien saatossa muovautunut Karen on varsin monitasoinen tuttavuus, josta uusien kerrosten kuoriminen on antoisaa ja koukuttavaa puuhaa erinomaisen dialogin ansiosta. Sekä luottamuksen varovainen uudelleen rakentaminen että katkera haistattelu onnistuvat tarinan puitteissa, ja pelaajan tekemät valinnat Karenin suhteen ovat näkyvissä Danielin pelastamisen aikana.

Myös vanhasta Jacob-tutusta paljastuu uusia piirteitä; en olisi arvannut, että Wastelandsissa lyhyen ensiesiintymisensä tehnyt karkulainen saisi Dontnodin kynäilijöiltä näin perusteellisen ja mielenkiintoisen käsittelyn. Danielin puolelleen aivopessyt karismaattinen pastori Lisbeth Fischer taasen johtaa seurakuntaansa todellisen rautarouvan elkein tarjoten mainion vastavoiman ennen kaikkea Karenille.

Faith on yksinkertaisesti nappiosuma Dontnodilta - jälleen kerran. Irrallisista kohtauksista koostuva jakson alkupuoli tuntuu aluksi vähän hajanaiselta, mutta kokonaisuus sukeutuu lopulta eheäksi, jännittäväksi ja erinomaisesti käsikirjoitetuksi viihdepaketiksi.