Suomi
Gamereactor
arviot
Life is Strange

Life is Strange - Episode 5: Polarized

Lupaavasti alkanut tarina raahautuu loppuunsa tarinallisten sirpaleiden ylitse.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Life is Strange nappasi minut mukaansa ensimmäisellä osallaan, koska se tarjosi Telltalen pelejä avoimemman ja elävämmän maailman, jossa pyöri lukuisia sivuhahmoja. Asetelma oli arkisempi, mutta pelin maailmaan pystyi samaistumaan sen vuoksi paremmin. Samaten lupaukset perhosefekteistä ja vuorovaikutusten verkoista herättivät suurta mielenkiintoa. Ikävä kyllä lupaukset ovat lopulta kuitenkin vain sanoja.

Käsittelen nyt ensin pelin viimeistä jaksoa, jota tulen muiden jaksojen lisäksi osin spoilaamaan. Jos haluat välttää shokkipaljastukset, siirry arvion viimeiseen osioon, jossa puin kautta kokonaisuutena. (Valintasi vaikuttavat lukukokemukseesi.)

Juonipaljastukset alkavat:

HQ
Tämä on mainos:

Polarized saattaa loppuun Max Caulfieldin ajan ja ulottuvuuksien rajoja rikkovan tarinan, joka sai varsin jyrkän käännöksen viime jaksossa. Scifi-henkisyys joutui antamaan tilaa sarjamurhaajatarinalle, vieläpä aika könköllä tavalla.

Viimeinen jakso jatkaa tällä linjalla, ja vie kokemusta entistäkin syvemmälle kauhupelien maailmaan. Vaikka painotus on nimenomaan psykologisessa kauhussa, eikä pelissä pahemmin nähdä verta ja suolenpätkiä, sivuaa kehittäjien asenne ikävän läheltä kidutuspornoa, jossa mehustellaan nuoren päähenkilön avuttomuudella ja annetaan (melko tylsän) sarjamurhaajan kiusata tätä kohtuuttoman kauan. Vaikutelma on eksploitatiivinen, eikä kyseessä ole ensimmäinen kerta tässä sarjassa. Vaikka tästä jääkin vähän nihkeä tunne, se ei itsessään riitä pilaamaan jaksoa. Se tehdään tuhoamalla pelaajalta kaikki tunne siitä, että tämän valinnoilla on ollut missään vaiheessa mitään vaikutusta mihinkään.

Max pomppii jakson aikana niin villisti aikalinjasta toiseen, että parin ensimmäisen loikan jälkeen alkaa tuntua täysin yhdentekevältä mitä tekee ja kuka kuolee. Mitään "oikeaa aikalinjaa" ei enää ole, ja ainoa jatkuva todellisuus on Maxin korvien välissä. Kyllä, jos samaistumme Maxiin, on meille pelaajina tärkeää, että tämä saavuttaa tavoitteensa, mutta samalla kaikki ne valinnat mitä aiempien jaksojen aikana on tehty pyyhitään pois yhä uudestaan ja uudestaan.

Kaiken lisäksi tämä aikamatkailu lakkaa jossain vaiheessa noudattamasta omia sääntöjään, jotta mukaan saadaan lisää satunnaisia kauhuelementtejä. Loppujen lopuksi myös koko idea tämän aikamatkailun takana jätetään täydeksi mysteeriksi, koska sitä ei pystyttäisi selittämään millään etäisesti tyydyttävällä tavalla. Kyllähän pelissä esitetään hypoteesi siitä, mistä voisi olla kysymys, ja että kaupunkia kohtaava katastrofi on nimenomaan seurausta Maxin käyttämistä voimista, mutta mikä olisi siis ollut se oikea ratkaisu? Max istuu käsiensä päällä eikä käytä näitä voimia koskaan taikka ikinä?

Tämä on mainos:

Polarized on kuin rikkinäinen peili. Se on alkujaan eheä tarina, joka on lyöty niin moneksi sirpaleeksi, ettei siitä jääneessä kaleidoskoopissa ole enää mitään järkeä. Joskus tällaisen rikkomisen tuloksena syntyy jotain uutta ja mielenkiintoista, ja etenkin elokuvissa kronologian sekoittamisella on tehty mielenkiintoisiakin asioita. Life is Strange ei kuitenkaan toimisi tällaisenaan edes elokuvana, ja se katoaa kaikessa tekotaiteellisuudessaan niin syvälle omaan takalistoonsa, että se voisi olla kuvailemiensa taidelukiolaisten tuotos.

Ja mitä tulee siihen suureen loppuvalintaan, joka on se sama A/B-valinta huolimatta kaikesta siitä mitä olet pelissä tehnyt, sen minä heitin kolikolla, koska olin lakannut välittämästä jo kauan ennen sitä.

Life is StrangeLife is Strange

Spoilaus loppuu

Kuten sanottua, Life is Strange petti odotukseni sekä ne lupaukset mitä pelistä oli minulle tehty. Siinä oli kuitenkin puolensa.

Muun muassa sen eläväinen maailma on ehdottomasti jotain, jota toivon näkeväni useammissa tarinapeleissä. Keskeistä juonisisältöä harvemmin alleviivattiin, vaan se oli osa suurempaa orgaanista kokonaisuutta. Sivuhahmot saattoi jättää täysin huomiotta halutessaan, mutta näille puhuminen toi tarinaan oikeasti lisää sisältöä, joka ei ollut vain satunnaista läpänheittoa. Tekstiä oli myös tarjolla huomattavan paljon.

Vaikka käsikirjoittaja onnistuikin tässä, ei hän koskaan päässyt sisälle teinien maailmaan. Nämä olivat aivan liian itsetietoisia ja kykeneväisiä kommentoimaan omasta ikävaiheestaan tavalla, jota pikkuvanhinkaan teini ei koskaan tekisi. Kyseessä ei ollut edes liika kypsyys vaan se, että hahmot havainnoivat itseään ja omia sosiaalisia kuvioitaan niiden ulkopuolelta.

Käsikirjoittaja näytti ikänsä myös siinä, että suurin osa 2010-luvun hipsterteinien popkulttuuriviittauksista olisi ollut enemmänkin kotonaan 1990-luvulla. Pelissä viitattiin esimerkiksi lukuisiin todella mainioihin leffoihin, mutta ne eivät yksinkertaisesti enää ole nykynuorten mehustelun kohteena.

Life is Strangen keskeinen pelimekaniikka on tietenkin ajan kelaaminen edestakaisin, mutta se ei ole pelin parhaimmistoa, koska se lakkasi jo varhain noudattamasta omia sääntöjään. Sen sijaan myöhemmässä vaiheessa mukaan tuleva salapoliisintyö on pelillistetty sangen kekseliäällä tavalla, josta täytyy edelleen antaa pisteitä.

Pisteitä peli saa myös indie-henkisestä musiikkitarjonnastaan, joka sopi täydellisesti sen yleisiin hipster-fiiliksiin.

Nämäkin pisteet valuvat kuitenkin hiekkaan, kun perhosefekteistä jauhava peli pyyhkii toistuvasti taulun puhtaaksi pelaajan valinnoista. Voidaan tietysti aina venkuloida ja sanoa, että pelaajan sisäinen kokemus säilyy jatkuvana, ja että tätä kautta kaikki päätökset todellakin vaikuttavat loppuun saakka. Katson kuitenkin, että Dontnod lupasi meille myös pelinsisäistä jatkuvuutta, jota ei toimitettu.

Tämän vuoksi en enää tarinan lopussa ollut kiinnostunut siitä mitä kellekään tapahtuu, joka tuskin oli kehittäjien tarkoitus. Toisaalta, koska kyseessä on ranskalainen studio, tämä saattoi myös olla jokin suuri eksistentiaalinen pila.

En varsinaisesti varoittaisi ihmisiä pelaamasta Life is Strangea, mutta odottaisin ehdottomasti alennusmyyntejä. Siinä on hienoja hetkiä sekä hyviä oivalluksia siitä, mitä tarinapeli voisi olla, mutta se ei saavuta potentiaaliaan käsikirjoituksellisten ongelmien vuoksi. Itseasiassa myös Dontnodin aiempi peli, Remember Me, antoi vihjeitä ja lupauksia paremmasta, mutta törmäsi sitten omiin rajoihinsa. Toivottavasti tämä kierre rikkoutuu vielä jonakin päivänä.

Life is Strange
HQ
HQ
Life is Strange
Life is Strange
Life is Strange
06 Gamereactor Suomi
6 / 10
+
Elävä maailma, runsas hahmogalleria, kunnianhimo
-
Käsikirjoitus, tekotaiteellisuus, eksploitatiivisuus, valinnat lopulta merkityksettömiä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Aiheeseen liittyviä tekstejä

0
Vaikuttavaa Life is Strange -cosplayta

Vaikuttavaa Life is Strange -cosplayta

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Dontnodin Life is Strange teki suuren vaikutuksen vuonna 2015. Tämän vuoksi teeman mukaan pukeutuvat cosplay-heput ovat ottaneet pelin omakseen. Ranskalainen Medusa...



Ladataan seuraavaa sisältöä