Lightning Returns: Final Fantasy XIII

Lightning Returns on jo toinen sivupolku XIII:n tarinaan ja kolmas tyyppiään Final Fantasyn ydinsarjassa FFX-2:n ja FFXIII-2:n jälkeen. Se on kokeellinen lisä sarjaan, jossa testataan uusia mekaniikkoja tuttujen naamojen tukemina. Ei olisi oikein kutsua sitä Final Fantasy XIII -trilogian kolmanneksi osaksi, mutta se on tämän kyseisen tarinan viimeinen osa.

Tarinan taustoittamisessa tuoreelle yleisölle menisi liian kauan. Edellisen pelin selittäminen kaikkine aikahyppyineen ja vaihtoehtoisine aikalinjoineen vaatisi enemmän diagrammeja kuin mitä kukaan jaksaa katsella. Onneksi tätä peliä varten ei tarvitse viettää koko iltapäivää Wikissä. Hahmot voivat olla tuttuja, mutta FFXIII:sta on kulunut satoja vuosia ja maailma on täysin uusi. Se on kuitenkin taas kulkemassa kohti tuhoaan, joten miekkaa heiluttavan sankarittaren pitää pelastaa päivä.

Pelin sydämessä on varsin nerokas konsepti. Aloitetaan kolmestatoista päivästä, koska numero on kaikkein tärkein ja mittaa aikaa ennen maailmanloppua. Lighting Returnsissa on jatkuvasti tietoinen hupenevasta ajasta, jota ruudulla oleva kello laskee kohti nollapistettä. Minuutit pelimaailmassa viuhtovat ohitse sekunneissa.

Square on rakentanut pelin ajanhallinnan ympärille. Mukana on päivä/yö-sykli, ja hahmot, tehtävät ja hirviöt ilmestyvät vain tiettyinä kellonaikoina. Kelloja on ripoteltu joka paikkaan muistuttamaan pelaajaa. On aivan liian helppo pyöristää tämä "Majora's Maskin ja Dead Risingin kohtaamiseksi", mutta eikös se olekin oikeastaan aika kiehtova idea?

Nähty demotus kattoi vain kourallisen alueita ja yksityiskohdista ei puhuttu. Ei vielä tiedetä, mitä 13. päivän päätteeksi tapahtuu, mutta oletuksena on paluu ensimmäiseen päivään kaikkien kykyjen ja kokemuksen kera. Useat läpipeluut ovat selvästi tapetilla, eikä tiimin mukaan kaikkea voi nähdä ensimmäisellä kerralla.

Ajanhallintajärjestelmät voivat olla kaksiteräinen miekka, koska perinteinen roolipelihaahuilu sotii tarkkaa aikatauluttamista vastaan. Tämä on ensimmäinen kerta, kun konseptia on käytetty Final Fantasy -pelin ytimenä.

Esittelyssä Lightning heräsi kristallisaatiostaan (eli äärimmäisen pitkiltä torkuilta) ja eteni pelin neljä saarta yhdistävän junaverkon välityksellä Luxerioniin.

Pelissä saa myös palata takaisinpäin. Saarilla voi kulkea vapaasti ja aloittaa tarina- ja tehtäväketjuja. Luxerionissa Lightning tutki yhtä lähestyvän maailmanlopun luomaa uskonnollista lahkoa ja varjosti erästä ryhmää näiden piilopaikkaan. Läheiseen puhelinkoppiin näppäilty koodi avasi ovet, ja ilmeisesti Lightning saa etsiä näitä eri koodeja pitkin kaupunkia.

Luxerion jatkaa Squaren pyrkimyksiä laajentaa XIII-pelejä pois tutusta lineaarisuudesta. Ruudulla olevasta kartasta löytyvät lukuisat avoimet alueet, kujat ja kadut. Kauppiaat koittavat saada pelaajan huomion, ja Squaren mukaan näitä onkin enemmän kuin missään aiemmassa Final Fantasyssä. Porukkaa pyörii kaduilla päivänajasta riippuen, ja junan saapuminen aiheuttaa pienen ruuhkan.

NPC-väki myös reagoi tapahtumiin. Hirviöiden ilmaantuminen torille nostattaa huutoja ja kansalaiset pakenevat paikalta. Syöksy ja onnistunut ensi-isku aloittavat taistelun ja tarjoavat perinteiseen tapaan bonuksia.

Kokeilunhalu on yltänyt myös taisteluun. Tiimit ovat menneisyyttä, ja nyt keskitytään Lightningiin ainoana taistelijana. Tätä voi liikuttaa vasemmalla tatilla, ja hyökkäykset ja taiat voi sitoa eri nappeihin. Kun tähän lisätään laajempi ympäristö, jossa voi kiivetä tikkailla ja juoksennella ylemmillä tasoilla, on selvää että Square on puskenut peliään lähemmäksi toimintaseikkailujen piiriä.

Pelistä löytyy edelleen vanha Active Time Battle -järjestelmä, ja Paradigm Shift -järjestelmää on siistitty muodinmukaiseksi. Muodissa piisaakin, koska tässä mukaan tulevat erilaiset asusteet.

Tässä palataan hieman FFX-2:n Dressphereen ja pukuihin. Lightning voi valkata useiden eri asujen välillä, ja näissä on erilaisia perusominaisuuksia, joihin voi sitten lisätä taika-, hyökkäys- ja puolustusvaihtoehtoja. Strategioita voi siis räätälöidä asujen mukaan ja näiden värejä muuttaa muistin tukemiseksi.

Yhdellä kertaa voi olla aktiivisena kolme asua, joita voi vaihdella olkanappien avulla. Jokaisella näistä on oma ATB-palkkinsa, ja kun tähän lisää kestävyyspistepalkit, on ruudun alaneljännes täynnä tavaraa.

Demossa otettiin mittaa minipomo-Behemothista, joka toimii yhtenä pelin monista sivutehtävistä. Mukana on vahvistetusti myös uusia otuksia. Vaikka seuraavan liikkeen valitseminen vaatikin selvästi aivotyötä, ovat blokkaaminen ja väisteleminen nyt mielenkiintoisempia ja vilkkuva Stagger-ilmoitus antaa saman hurman kuin ennenkin.

Esittely oli suoraan sanottuna kevyt, eivätkä jälkeenpäin pidetyt haastattelut tarjonneet juuri lisäinformaatiota. Pelistä on silti aistittavissa potentiaalia, ja on vaikeaa olla spekuloimatta liikaa.

Päätösmontaasissa nähtiin vielä muutamia uusia alueita, ja vaikka varhainen demo paljastaakin pelimoottorin iän, olivat näkymät silti rikkaita. Valtaisien puiden lomassa juokseminen, hökkelikylien tutkiminen, raunioihin eksyminen ja hiekkadyynejä alas lasketteleminen kertovat interaktiivisemmasta ja monipuolisemmasta maailmasta. Final Fantasy ei enää näytä postikortilta, vaan oikealta paikalta, jota voi koskettaa. Tämä onkin puuttunut sarjasta jo pitkän aikaa.

Viime vuodet ovat nöyryyttäneet suurta roolipelisarjaa, minkä vuoksi nyt on korkea aika kokeilla jotain uutta. Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, tuoko tämä vanhan suosion takaisin, mutta ainakin mielenkiinto on herätetty. Lighting Returns julkaistaan maailmanlaajuisesti syksyllä, ja lisätietoa sisällöstä saataneen lähikuukausien aikana.