Like a Dragon: Pirate Yakuza in Hawaii toistaa hyvää tuttua kaavaa

Olen menneiden vuosien aikana arvioinut paljon Yakuza-pelejä, ja nähnyt, miten Ryu Ga Gotoku Studio on maailmanmestari sisällön kierrättämisessä. Moinen kuulostaa tylymmältä kuin se on, sillä toistossa on oma eleganssinsa, sillä pelaaja tunnistaa ympäristöt, henkilöhahmot ja jopa pelimekaniikan. From Softwaren fanit ovat pelanneet samaa peliä suurin piirtein kymmenen vuotta, eivätkä hekään kummemmin valita... RGG on tehnyt taidetta kierrättäessään henkilöhahmoja, alueita ja minipelejä, joten peli voidaan julkaista melkein joka vuosi, ja silti saada se tuntumaan tuoreelta. Uusin lisäys Yakuzan sarjaan on Like a Dragon: Pirate Yakuza in Hawaii. Olen pelannut PC:llä, mutta peli on tulossa myös konsoleille.

Yksi ensimmäisistä tarkistamistani asioista oli paljon mainostettu englanniksi tehty dubbaus. Kehittäjä on julkaissut paljon trailereita ääninäyttelijöiden kera, mutta itse pelistä en niitä löytänyt. Oli siis pelattava japanilaisilla äänillä. Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta toisaalta en lue nopeasti, ja monissa välivideoissa teksti vaihtui ennen kuin olin päässyt lukemisen loppuun. Olen kuitenkin varma, että englanniksi tehty puhe on paikallaan julkaisussa, sillä muuten lanseeraus olisi pettymys. Ehkä moinen ei ole tärkeää kaikille, tai ehkä osa vain suosii japanilaisia ääniä, mutta kerroin tämän ihan siksi, että lukija tietää, missä arvostelija liikkui.

Tarinan alussa Goro Majima huuhtoutuu rannalle tietämättä mitä on tapahtunut. Klassinen muistinmenetys, eli aivan liian tuttu tarinallinen keino. Pian käy ilmi, että Majima on Havaijilla, jossa hän tapaa pojan nimeltä Noel ja hänen pienen tiikerinpentunsa Goron. Ystävyys syntyy, ja Noel näyttää Majimalle saarta, jossa nopeasti käy ilmi, että Majiman on päästävä pois saarelta saadakseen vastauksia. Pian eteen tulee kuitenkin ongelmia. Joukko merirosvoja hyökkää, mutta taisteluiden jälkeen Majima voittaa kapteenin, nappaa tämän hatun ja merirosvon takin lähtien merelliselle seikkailulle, jollaista ei olekaan aiemmin nähty Yakuza-sarjassa. Kaikki kuulostaa varsin hullulta jopa Yakuzalle, ja sitä se on, joskin kieli poskessa tehdyllä huumorilla, joka on tehnyt pelisarjan niin tunnetuksi vuosien kuluessa.

Tarina on juuri sellaista kuin voi odottaakin Yakuza-peliltä: sekoitus vakavaa hahmonkehitystä ja hulluja, joskus hölmöjä, juonenkäänteitä. Jos toiveissa oli maanläheinen tarina, ei tämä ehkä ole se suositeltava peli. Mutta jos taas pitää Yakuza-sarjasta sen toiminnan ja huumorin vuoksi, on tässä hyvä valinta.

Toisin kuin Like a Dragonissa, ei taistelu ole vuoropohjaista, vaan noudattaa klassista Yakuzaa: liikeyhdistelmiä, brutaaleja lyöntejä ja äärimmäisiä viimeistelyjä. Jos on pitänyt aiempien pelien taistelumekaniikasta, tietää jo, mitä saa. Henkilökohtaisesti koin pelaamisen puhtaaksi viihteeksi varsinkin, kun asetuksissa voi säätää oikea-aikaista nappien painelua vaativat jaksot helpommiksi, ja lisäksi mukana on kolme eri vaikeustasoa, joten aloittelevakin pelaaja Yakuzan parissa selviää kyllä.

On vain jotain todella tyydyttävää pyyhkiä pois joukko merirosvoja, ja lopettaa vielä yliampuvalla lopetusliikkeellä. Kehittäjä tietää, miten luodaan toimiva taistelumekaniikka, ja niin on taas tehty. Taistelut tuntuvat kuitenkin ajoittain itseään toistavilta, sillä pelissä törmää jatkuvasti tappelua haastaviin merirosvoihin, mutta se on homman nimi. Jos on pelannut aiempia sarjan pelejä, tietää kyllä, mitä tulossa on. Jutun juoni on jälleen kerran se, että kehittäjillä tuntuu olevan vaikeuksia näyttää pelaajalle se, miten haaste kasvaa hiljakseen ajan kanssa. Siksi alati isomman pahisjoukon kimppuun usuttaminen muuttuu väsyttäväksi.

Klassisten taistelujen lisäksi mukana on myös meritaistoja. Ryu Ga Gotoku Studio on selvästi ottanut mallia Ubisoftilta lainaten Assassin's Creed: Black Flagilta. Pelaaja ohjaa omaa laivaansa, seilaa renkaiden läpi saadakseen lisää vauhtia ja ottaa osaa kiihkeisiin taistoihin pahislaivojen kanssa. Laivalla on kolme keinoa puolustautua: kanuunat sivuilla, konekivääri kärjessä ja sitten "boost" nopeille liikkeille. Pahisten päihittäminen vaatii hieman strategiaa varsinkin, kun kohtaa itseään vahvempia aluksia, joiden voittaminen vaatii päivityksiä omalle laivalle, ja toki sitä taktiikkaakin. Menestyksellisen taiston jälkeen voi astua vihollisen laivaan ja päihittää miehistö, eikä tämä tunnu koskaan tylsältä, eikä myöskään menetä suureellista vetovoimaansa.

Kuten aina, pelinkehittäjä kierrättää alueita aiemmista peleistä. Koko aiemman pelin Havaiji on vapaasti Majiman ja hänen miehistönsä tutkittavissa, ja se on täynnä kauppoja, aarteita ja merimiehiä rekrytoitavaksi. Mukana on sivutehtäviä niin vanhojen kuin uusienkin tuttujen kanssa, ja tarina nivoutuu heidän kanssaan hyvin yhteen.

Aarteenmetsästys on sekin iso juttu. Noelin isä oli aarteenmetsästäjä, ja kartalta voi löytää aarteita, seilata niiden luokse, päihittää joukon pahiksia ja nauttia dramaattisesta kohtauksesta, jossa Majima avaa arkun, ja aarre lennähtää esiin taivaalle. Esineistä saa niin rahaa kuin kokemusta, mikä onkin tarpeellista pelissä edistymiseksi. Lisäksi on mahdollista löytää sormuksia, joilla Majima itse päivittyy niin vahvuudessa kuin puolustuksessakin.

Pää- ja sivutehtävien lisäksi mukana on tietenkin iso joukko minipelejä. Baseball, karting ja useita uusiakin on mukana. Nämä ovat täydellisiä silloin, kun tarvitsee ottaa taukoa tarinasta, jossa välivideolla saattaa helposti olla kestoa 10-15 minuuttia.

Ja kuten aina, on kehittäjä laittanut pelin täyteen viittauksia fanien löydettäväksi. On mahdollista avata soundtrackeja Segan 40 vuodelta, pelata Master Systemin klassikkoja, ja jopa pelata sarjan aiemmilla päähenkilöillä. Ryu Ga Gotoku Studio tietää, mitä kansa haluaa, ja sitä annetaan.

Nautin ajastani Like a Dragon: Pirate Yakuza in Hawaiin parissa, mutta tuttu kaava alkaa jo kaivata päivitystä. Grafiikkamoottori ei enää ole sitä parasta, ja ehkä kehittäjä voisi päivittää uuteen. Kaikki toimii niin kuin pitää, mutta henkilöhahmot alkavat jo näyttää hieman suttuisilta. Siksi ihan huippupisteitä ei voi antaa, sillä vaikka kyseessä on hullutteleva sivuaskel, julkaisee RGG uutta sisältöä sellaisella tahdilla, että jopa kovimmat fanit, kuten minä, alkavat jo tuntea uupumuksen hiipivän. Toivottavasti kaavaa uudistetaan enemmänkin tulevaisuudessa.

Jos siis on pitänyt Yakuza-sarjasta, pitää tästäkin. Se on hullutteleva, toimintapainotteinen ja addiktoiva aivan niin kuin pitääkin. Odotan innolla, mitä Ryu Ga Gotoku Studio ja Sega tekevät seuraavaksi. Se on varmaankin jotain varsin tuttua, ja ihan hyvä niin.