Lil Gator Game nostaa letkeästi hiippalakkia Zelda-pelilegendan suuntaan

Vuonna 2017 ilmestynyt The Legend of Zelda: Breath of the Wild -seikkailu päivitti Nintendon pitkäikäisen pelisarjan viimein avoimen maailman mittoihin, kun pelaajalle suotiin mahdollisuus tutkia Hyrule-fantasiamaailman nurkkia rajattomasti liidellen, kiipeillen ja hevosilla ratsastellen. Vuosien varrella tästä Switch-konsolin päheimmästä pelihelmestä on tullut toteutuksellaan yksi selkeistä keulakuvista avoimien pelimaailmojen joukossa, ja Breath of the Wildin tunnelman ja mekaniikkojen vaikutus näkyy innoituksena tai sitten härskinä ominaisuuksien kopiointina nykypeleissä.

Esimerkiksi The Pathless -seikkailu (2020) osasi hienosti kanavoida salaperäisellä ja vapaasti tutkittavissa olevalla pelimaailmallaan Breath of the Wildin omalaatuista tunnelmaa. Sitä vastoin Pokémon Legends: Arceus (2022) yritti saada erämaan hönkäykset kulkemaan taskuhirviöiden parissa, mutta pienempiin alueisiin pätkitty pelimaailma ja Hisuin tyhjät luontomaisemat eivät aivan pelittäneet. Juuri joulun 2022 alla Switch- ja PC-pelaajien riemuksi ilmestyy pienimuotoinen Lil Gator Game, joka päästää pelaajat järjestämään letkeää larppaustapahtumaa onnistuneesti sovellettujen ja toteutettujen Breath of the Wild -tuulahdusten kera.

Lil Gator Game seuraa nimensä mukaisesti vihreää pikkualligaattoria, joka ei saa opiskelukiireiltään läppärin ääreen liimautuneelta siskoltaan huomiota. Leikkimielinen ja roolipeleistä innostunut päähenkilö haluaisi yllättää siskonsa käynnistämällä suurlarpin, johon osallistuisivat kaikki lähisaarten eläinasukkaat. Harmi vain, että muillakin hahmoilla on omia huolia ja kiireitään, joiden takia peliin osallistuminen on vaakalaudalla. Niinpä pikkualligaattorin täytyy vetää roolihahmonsa mukaiset vermeet niskaan ja ryhtyä arjen sankariksi ja tapahtumatuottajaksi, jotta roolipeli saadaan käyntiin.

Lil Gator Game seuraa indiehitti A Short Hiken (2019) hengessä leppoisassa pelimaailmassa kulkevan sankarin kiireettömiä edesottamuksia. Alligaattori liikuskelee saarelta toiselle keräten pelaajia kasaan pikkuporukka kerrallaan, ja peliajan järjestäminen hahmoille edellyttää arkisissa askareissa auttamista. Tehtävät koostuvat lähiympäristön kanssa vuorovaikuttamisesta esimerkiksi niin, että alligaattori etsiskelee lastenvahtivuoron aikana sinne tänne harhailleita tenavia tai helpottaa ruukkuja pelkäävän arkajalan oloa hajottelemalla kyseisiä esineitä. Roolipeliin liittyvien pahvisten hirviökuvien pätkimisestä ja muun irtaimiston, kuten vaasien ja arkkujen, hajottamisesta alligaattorin taskuun lennähtää rahaa, jota voi käyttää uusien vaatteiden ja varusteiden takomiseen.

Breath of the Wild -henkiset rooli- ja toimintapelielementit tulevat mukaan seikkailun edetessä ja pelaajan alligaattorin liikkuessa saarelta toiselle. Siellä täällä tupsahtelevalta kauppiaalta voi ostaa hikinauhoja, jotka tuottavat Breath of the Wildin hengessä lisärinkuloita pyöreään kuntomittariin ja mahdollistavat entistä pidemmät kiipeilysessiot. Seikkailun alussa saatavalla t-paidalla sankari voi liidellä esikuvapelinsä hengessä pitkin maita ja mantuja, ja Lil Gator Gamen helpotettu meininki Breath of the Wildiin nähden näkyy ennen kaikkea siinä, että kiipeily kuluttaa ainoastaan kuntomittaria.

Uiminen ja liitely eivät saa alligaattoria hengästymään tai kuntoa maitohapoille, ja paikallaan pysytteleviä hirviöpahvikuvia voi pistää päreiksi niin ikään kuntomittaria kuluttamatta. Lil Gator Game heittää hauskasti hyväntahtoista herjaa esikuvansa suuntaan naureskelemalla, että missä pelissä nyt olisi kuntomittarin tai putoamisesta aiheutuvien terveyshaittojen kaltaisia harmistuksia? X-painikkeesta alligaattori voi heittää kilven alle mäkiä pitkin laskettelua varten niin ikään Breath of the Wildin hengessä, ja L-olkapainikkeella hahmo osaa rentouttaa jäsenensä ragdoll-tyyliin niin, että tämä rymistelee reteänä räsynukkena rinteitä alas. Lil Gator Gamen pelimaailma on täynnä pyöreästä aloituspisteestä aloitettavia vauhtihaasteita, jossa pelaajan pitää hieman Breath of the Wildin Korok-kilpajuoksujen hengessä juosta tai liidellä tiettyyn pisteeseen kelloa vastaan. Breath of the Wildista tuttujen ideoiden ja mekaniikkojen runsaus yhdistettynä niin ikään hämmästyttävän monipuoliseen tekemiseen yllätti minut hyvin positiivisella tavalla Lil Gator Gamen parissa.

Yksinkertaisen värikäs grafiikka pyörii iloisesti niin televisiossa kuin Switchin omallakin ruudulla, ja peliin saa myös A Short Hiken hengessä päälle filtterin, joka tekee pikselisestä menosta astetta rosoisempaa, mutta perusväreihin ja selkeisiin muotoihin nojaava kuvasuunnittelu kestää rouheammilla reunoillakin tarkastelua. Ainoastaan Switch-version pitkähköt latausajat kiinnittävät huomion muuten niin teknisesti tasalaatuisessa kokonaisuudessa.

Pelaaja voi vapaasti tonkia pelimaailman salaisuuksia ja edetä alkuvaiheiden jälkeen saarelta toiselle, mutta mietin useaan kertaan sitä, että olisiko Lil Gator Game kaivannut yllättävän suuren, oranssiin sumuun peittyvän pelimaailmansa kanssa karttaa ja jonkinlaista lokikirjaa pelimaailmassa käynnissä olevista tehtävistä vai ei. Pelimaailman keskellä valoaan vilkuttava harmaa linkkitorni on sinänsä toimiva mutta vähän riittämätön maamerkki pelimaailmassa navigoimiseen, sillä saarilla olevien luolien ja niemennotkojen laajuus ja monilukuisuus puhumattakaan apuaan kaipaavien hahmojen määrästä yllättävät. Jo pelimaailman koon puolesta ainakin jonkinlainen kartta olisi voinut olla kyllä paikallaan.

Tarinaa ja sieluakin on mukana runsaasti noiden auttamistehtävien muodossa. Lil Gator Game sivuaa hienovaraisesti mielenterveysteemoja useammassa tehtävässä, ja yhdessä tekeminen ja asioista puhuminen avoimesti ovat avainasemassa itseään epäilevien sivuhahmojen auttamisessa. Toisaalta alligaattori tekee nuo nouto- ja etsintäkeikat nimenomaan yksin toimeksiantajan odotellessa passiivisena, mikä vähän luo ristiriitaa kimppapelaamisen ympärille rakentuvalle roolipelijuonelle.

Joka tapauksessa kiinnostavat kohtaukset siskon ja pikkuvelialligaattorin yhteisistä seikkailuista tuovat näihin kahteen hahmoon luonnetta ja syvyyttä kiinnostavalla tavalla. Huumoria ja omapäistä meininkiä on myös tarjolla esimerkiksi tehtävässä, jonka osapuolet käyvät keskustelua ikuisuuskysymyksestä eli siitä, kumpi lajityyppi on parempi: fantasia vai sci-fi? Jätän tämän kohtauksen ja lopullisesta vastauksesta nauttimisen pelaajien iloksi.

Pahvisten monstereiden pätkiminen miekalla on ehkä ainoa osuus, joka tuntuu ajoittain onnahtavan muuten niin leppoisassa ja tarkoituksenmukaisessa kokonaisuudessa. Napinhakkaukseksi taantuva kuvajaisten kurittaminen on tietysti yksinkertainen ja pelin perheystävällisyyden huomioiva keino lisätä edes vähän toiminnantapaista tasoa kokonaisuuteen, mutta se kieltämättä tuntuu vähän yksipuoliselta touhulta pidemmän päälle. Toisaalta taas sinne tänne sijoitellut hirviökuvat ovat hauskan värikkäitä tuttavuuksia, ja niiden olemassaolo tietysti itsessään tukee pelin teemojen mukaisesti DIY-henkisyyttä ja mielikuvituksellisuutta.

Lil Gator Game solahtaa onnistuneesti viime vuosina päätään nostaneeseen cozy gaming -leppoistelulajityyppiin usealla osa-alueellaan. Rento mutta palkitseva seikkaileminen kiinnostavassa fantasiamaailmassa sekä värikkään ja persoonallisen hahmokaartin esitteleminen pitävät yhdessä huolen siitä, että Lil Gator Gamessa kiinnostava sisältö ja omalaatuinen särmä kohtaavat mieltä lämmittävällä tavalla. Tässä on yksi loppuvuoden hiljaisista yllättäjähelmistä vähän aikaa sitten ilmestyneen Wavetale-toimintaseikkailun ohella.