Jatko-osa ei tyydy vain lisäämään vanhaa uuteen, vaan kehuskelee muuttavansa pelikokemuksen kovin erilaiseksi. Ensikosketus pelin beta-versioon tosin tuntui suorastaan huolestuttavan tutulta. Niin valikot kuin pelimoottorikin ovat tismalleen samanlaiset kuin ensimmäisessä pelissä, joten huoli iskee nopeasti. Vaan yhtä nopeasti se myös lähtee.
Kakkososa ei ole enää pelkästään fysiikkapainotteinen tasohyppely, vaan se on kokonainen huvipuisto täynnä kaikkea uutta jännää. Tasohyppelyn rinnalle peli tarjoaa esimerkiksi reaktiotestejä, kilpa-ajoa, avaruuslentelyä, Bionic Commando -henkistä koukkuköysikiipeilyä ja vaikka mitä. Törmäsinpä eräässäkin kentässä hienosti toimiviin arkanoid- ja pong-versiointeihin. Myös itse tasoloikintaan on reilusti vaihtelua luvassa, eikä yksikään kenttä toistanut ideoitaan kyllästymiseen asti. Betan muutaman kentän perusteella seikkailun lopullisesta vaihtelusta ei saa vielä kunnollista käsitystä, mutta ainakin kentät lupaavat hyvää.
Tuntuvin uudistus koskee kenttäeditoria, jolla saa halutessaan aikaan todella mielikuvituksellisia väkerrelmiä. Myös editori oli yksinpelin lailla vielä beta-vaiheessaan ja varsin rajoittunut, mutta muiden betaajien rakennelmien perusteella mielikuvitusta ei turhaan rajoiteta. Kuvakulmaa voi vaihtaa yläpuolelle, erilaisia vipurakennelmia käytetään todella mielikuvituksellisesti ja pelin sääntöjä voi muuttaa vapaan oloisesti. Tulipa vastaan eräskin kenttä, jossa ideana oli ampua avaruusaluksia alas paikallaan istuvan laaman selästä. Harva peli pystyy tällaiseen.
Editori itsessään vaikutti tuttuun tyyliin hämäävän yksinkertaiselta, vaikka tosiasiassa onkin valtavan monipuolinen. Myös editorin käyttöliittymä on entisellään, joten LBP-veteraanit pääsevät rakentelun kanssa nopeasti sinuiksi.
Hiottavaa Little Big Planet 2:ssa piisaa silti vielä runsaasti. Koska pohjalla oleva pelimoottori on se sama vanha vain turbobuustattuna, ovat myös kontrollit edelleen tahmeahkot ja kenttien ulkoasu värikkyydestään huolimatta hieman epäselvä. Aina ei ole täysin selvää, minne pystyy loikkaamaan ja miksi. Aikaa Media Moleculella on kuitenkin hioa lopputulos timantiksi. Ainakaan sisällön puutteeseen tai itseään toistavuuteen peli ei todellakaan uhkaa kaatua.