Locoroco Remastered

Locoroco esiteltiin pelikansalle ensimmäisen kerran yli 10 vuotta sitten. Innovatiivinen ja pirteä peli ei kuitenkaan koskaan päässyt nauttimaan huikeasta suosiosta, sillä julkaisu rajoitettiin vain PSP:lle. Muutamien mobiilivariaatioiden ja jatko-osien jälkeen Sony vihdoin ymmärsi tuoda tämän klassisen pulmasöpöilyn ison yleisön eteen. Edellä aikaansa ollut peli ja sen suloiset pallerot rallattavat laulujaan nyt tyylikkäästi modernisoituna nykypäivän standardien mukaisesti Playstation 4:llä.

Locorocot ja Mui Muit asustavat sulassa sovussa kaukaisella planeetalla luonnon perään katsoen. Kun ilkeät Moja-joukot hyökkäävät planeetalle valtausmielissä, ovat pikkuiset asukkaat pahasti hätää kärsimässä. Laulaen ja kasvimaata hoitaen päivänsä viettävät Locorocot eivät osaa pitää puoliaan ilkeitä valtaajia vastaan. Pelaajan onkin tultava puolustamaan pikkuisia palleroita avustaen heidät voittoon.

Hauskaksi yllätykseksi Locorocossa ei ohjailla pelin hahmoja vaan maata heidän allaan. Pehmeät pallohahmot vyöryvät pelaajan kallistellessa ympäristöä suuntaan ja toiseen. Esteiden yli päästään tömisyttämällä maata, jolloin Locoroco -pallerot hyppivät ilmaan. Välillä vastaan tulee liian ahtaita rakoja ja putkistoja etenemiseen. Tällöin Locorocon voi säikäyttää pienempien pallojen rykelmäksi, jotka puikkelehtivat iloisesti eteenpäin ahtaammastakin kolosta. Kaiken kukkuraksi maailmoissa lymyilee ilkeitä piikkejä (Tooke). Vihamielisten valtaajien osaa toimittaa rastatukkaiset ja hauskalta kuulostavat Muchos Muchos -hahmot, joita pitäisi pyrkiä varomaan ilkeiden piikkien lailla. Locoroco muistuttaakin pelaajaa esiin tulevista vaaroista suloisesti toistelemalla vaaran nimeä. Maailmoja on lukuisia ja niiden ominaisuudet ja esteet vaihtelevat teemojen mukaisesti. Mukana on niin aavikkoja kuin jäämaailmoja, joista esimerkiksi jälkimmäisessä liikkuvuutta vaikeuttavat luonnollisesti liukkaat pinnat.

Tavoite pelissä on yksinkertainen: löydä tie kentän loppuun ja kerää matkan varrella mahdollisimman paljon Mui Mui -ystäviä, kukkia ja syö kärpäsiä. Yksinkertainen tavoite ei kuitenkaan ole niin helposti tehty kuin sanottu varsinkin, jos haluaa löytää kaiken kerättävän. Kohtuullisen selkeät tasot sisältävät paljon salaisuuksia ja piilotettuja reittejä, joiden löytäminen on pahimmillaan täysin sattuman kauppaa. Tämän lisäksi osa yllätyksistä vaatii tietyn verran kukkasia kerätyksi ennen aktivoitumistaan. Pelin täydellinen läpäisy vaatii kenttien koluamista jokaista seinämää ja poukamaa myöten lukuisia kertoja, sekä roiman annoksen tuuria taidon lisäksi. Tämä siis jos ei turhautumisen partaalla päätä kääntyä netistä löytyvien läpipeluuohjeiden ja vihjeiden pariin.

Päätehtävien rinnalle Locorocossa on ilahduttava määrä hauskaa ekstrapuuhailua. Esimerkiksi kerätyt Mui Muit antavat uusia tarvikkeita Locorocon taloa varten. Talonrakennuspuuhissa pelaajan tavoite on ratkoa pieniä fysiikkapohjaisia pulmia saatujen tavaroiden avulla. Syödyt kärpäset taas toimivat pelin sisäisenä valuuttana, jonka avulla voi aktivoida erilaisia minipelejä lisätavaroiden toivossa. Varsinkin "kourapeli" saa aikaan samanlaista kutkuttavaa jännitystä palkinnon nappaamisesta kuin Linnanmäen pelihallissa konsanaan.

Epäilykset pelin ehostetusta versiosta heräävät, kun Locoroco käynnistyy suttuisalla alkuvideolla. Ilman remasterointia skaalattu alkuintro on epäselvää mössöä pelin kirkkaasta ja selkeästä ilmeestä huolimatta. Onneksi epäilykset karisivat ja mieli rauhoittui, kun aloin pelata. Itse peliosio on laitettu kokonaan uusiksi, ja maailma hahmoineen on veitsenterävän tarkkaa. Yksinkertainen ulkoasu loistaa jokaisessa kirkkaassa värissään ja hahmot näyttävät entistä suloisemmilta. Nyt myös piilossa näkyvillä paikoilla olevat kukan juuret ja muut yksityiskohdat on helpompi havaita. Olisin toivonut, että samalla kun pelin ulkoasu hiotaan myös Locoroco -hahmon tarkkuus olisi saanut päivityksen. Nyt kuitenkin pallohahmo muljuaa tasanteiden reunoilla ja terävissä kulmissa yhtä oudon näköisesti kuin vähäisemmillä tehoilla PSP:llä aikoinaan. Välivideoissa samainen skaalattu suttuisuus toistuu alkuvideon tavoin, joka ravistelee pois Locorocon taianomaisesta maailmasta. Mutta onneksi vain hetkellisesti.

Hilpeän ilmeen ja omaperäisten hahmojen lisäksi Locorocon puoleensavetävä taika tulee sen hauskasta musiikkitarjonnasta. Suloisia rallatuksia riittää jokaiseen tasoon omansa sekä tiettyihin hetkiin, kuten unesta herättelyyn ja kentän lopetukseen. Peliä varten tekaistulla kielellä esitettävät lurittelut jäävät väkisin pyörimään mielen sopukoihin, ja sitä huomaa hyräilevänsä hauskimpia sävelmiä päivätolkulla pelaamisen lopettamisen jälkeen. Yhteenkuuluvuutta hauskan musiikin ja iloisen ilmeen välille luo vielä pirteiden Locoroco -pallojen laulaessa musiikkia itse pelin aikana. Pelin bugahtaessa muutamaan otteeseen hävittämällä laulut ja äänet huomasin pelin selvästikin nojaavan paljolti juuri sen musiikillisen antiin. Hyväntuulisuuden tarttumiselta ei yksinkertaisesti voi välttyä musaa kuunnellessa.

Liian vähälle huomiolle aikanaan jäänyt Locoroco on peliteollisuuden merkkiteoksia. Mielekäs ja innovatiivinen pelattavuus on kääräisty suloisuuden paperiin ja koristeltu hyvän tuulen musiikillisella annilla. Vahva pelkistetty linjaus puree hyvin ammattimaisella toteutuksellaan ja pelaaminen on ennen kaikkea hauskaa. Hauskana lisänä pelin tekstit saa myös kokonaan suomeksi, joten perheen pienimmätkään eivät jää paitsi ilosta. Toivottavasti tämä useita nykypäivän pelejä inspiroinut merkkiteos saa uusintajulkaisun myötä ansaitsemansa huomion sekä hymyn huulille yhä useammalle pelaajalle.