Lollipop Chainsaw RePOP on laiska remasterointi

Lollipop Chainsaw julkaistiin hämmentyneille pelaajille vuonna 2012. Peli oli yhteistyö japanilaisen pelisuunnittelija Goichi "Suda51" Sudan ja Yhdysvaltain elokuvaohjaaja ja tuottaja <strong>James Gunnin</em> (Guardians of the Galaxy ja The Suicide Squad) kesken, ja julkaisijana toimi Warner Bros. Interactive Entertainment. Isoja nimiä oli tämän pelin äärellä.

Kun Suda51 on mukana, tapaavat asiat lähteä moniin eri suuntiin, ja niin tekee myös Lollipop Chainsaw. Pelaaja on 18-vuotias tikkaria imevä blondi riemuryhmän jäsen nimeltä Juliet Starling, joka on vapaa-ajallaan zombien metsästäjä - ja niin on koko hänen perheensä. Julietilla on aseena suuri moottorisaha, jossa on sydämiä ja sisäänrakennettu puhelin. Lisäksi vyöstä roikkuu poikaystävän irti leikattu ja edelleen elävä pää.

Lollipop Chainsaw ei koskaan ollut huima kaupallinen menestys (se myi vain vähän yli 1,2 miljoonaa kappaletta, mikä ei ole niin huono tulos kuin Concordilla), mutta uskollinen fanikunta kuitenkin löytyi. Varmaankin siksi japanilainen Dragami Games, joka oli mukana pelin tekemisessä silloin joskus, on päättänyt palata astialle 12 vuotta myöhemmin optimoimaan pelin korkeammalla resoluutiolla, pelattavuuden hiomisella ja antamalla pelille lisänimen RePOP Mode.

Lollipop Chainsaw ei ollut kovinkaan hyvä peli, eikä sitä ole myöskään RePOP-versio. Kaikki haisee B-elokuvalta, mikä ei ole välttämättä huono asia, ja jos pitää sanalla sanoen erilaisista peleistä, on luvassa juuri sitä kaikin tavoin. Sillä tarjolla on juuri ennalta arvaamattomuutta, absurdiutta ja huumoria eli toisin sanoen Suda51 on vauhdissa. Ja se kantaa Lollipop Chainsaw -peliä.

Pelattavuus tehdään perinteisesti kolmannessa persoonassa, ja Lollipop Chainsaw'ssa on runsaasti minipelejä ja erilaisia kummallisia jaksoja, kuten poikaystävän elävän pään laittamista päättömälle zombille, ja selvittämällä tietä Julietilla oikea-aikaista nappien painelua vaativissa Quick Time Event -jaksoissa. Niin ikään voi pelata koripalloa zombien päillä, tai baseballia raketinheittimellä. Koskaan ei tiedä, mitä peli laittaa eteen seuraavaksi, ja sen ansiosta pystyy paremmin elämään niiden huonojen puolien kanssa.

Mukana on myös uusi pelimuoto RePOP Mode, mikä vähentää väkivaltaa ja korvaa veren violeteilla salamilla, "BAM!" -tehosteilla ja sen sellaisilla. On vaikea tietää, kenelle tämä pelimuoto on oikeastaan tarkoitettu, sillä kokonaisuutena peli on suunnattu enemmän tai vähemmän alkuperäisen faneille, enkä usko heidän valitsevan RePOP Modea, joka vaikuttaa enemmän vain kikalta. Onneksi mukana on myös Original Mode, jossa peli on aivan sama kuin silloin vuonna 2012 kera runsaan verisen väkivallan ja irtoraajojen ja lentelevine zombien päiden.

Taistelumekaniikka niin RePOP Modessa kuin Original Modessa on yksinkertainen, mutta kelvollinen, ja kun pelin edistyessä avataan lisää hyökkäyksiä ja hyökkäysyhdistelmiä, päivitetään myös moottorisahaa ja saadaan uusia aseita mukaan lukien erittäin käyttökelpoinen Chainsaw Blaster. Taistelumekaniikkaa molemmissa pelimuodoissa on viilattu hieman verrattuna alkuperäiseen peliin, ja muun muassa kamera on aiempaa parempi (on helpompi nähdä, missä viholliset ovat ympärillä), liikkuminen on nopeampaa, Nickin eli Julietin poikaystävän ohjaus on hyökkäyksien osalta modernia ja muitakin pieniä muutoksia on, joilla pelaaminen tuntuu nykyaikaisemmalta.

Matkan varrella vastaan tulee pieniä kauppoja täynnä värikkäitä palloja ja pehmonalleja, joissa voi vaihtaa kultakolikoita erilaisiin päivityksiin, ja harvinaisilla platinakolikoilla voi ostaa musiikkia ja valikoiman uskaliaita asuja Julietille. Lollipop Chainsaw'n huumori on tavallisesti karkeaa. Kamerakulmat paljastavat usein sen, minkä väriset alushousut Julietilla on päällään (mukana on jopa erillinen saavutus sille, että katsoo hameen alle) - sellainen Lollipop Chainsaw on, ja sen huomaa olevan peräisin eri aikakaudelta kuin 2024 - mutta rajaviivaa ei mielestäni ylitetä.

Ulkoinen tyyli on ansioitunut, mutta vaikea tätä on kauniiksi kutsua edes päivitetyllä grafiikalla. Kun teurastaa zombeja, on kaikkialla verta, ruumiinosia, sateenkaaria ja vaaleanpunaisia sydämiä (jos pelaa Original Modella) ja grafiikassa on omanlaisensa piirroselokuvamainen tuntu. Kaikki rullaa 4K-tasolla ja jopa 60 fps (Nintendo Switchillä Full HD ja 30 fps) - mutta kaunis peli tämä ei ole.

Valitettavasti koin pelaamisen aikana useita ongelmia. Muun muassa astuin sisään huoneisiin, joissa NPC-hahmo oli T-asennossa, jolloin NPC-hahmon käynnistämä tapahtuma ei käynnistynyt lainkaan. Oli siis aloitettava alusta. Useamman kerran koin, etteivät erikoisliikkeet toteutuneetkaan, eikä pomotaiston päättävää liikettä voinutkaan tehdä. Näin pelissä edistyminen ei onnistunut. Löysin keinoja päästä näistä bugeista ohi, mutta en usko kaikkien siinä onnistuvan ja toivonkin, että tällaiset puutteet on jo korjattu.

Lollipop Chainsaw RePOP on remasterointi, jonka puuttumista ei ollut edes huomattu. Olin alkuperäisen pelin melko iso fani, koska pidin siitä, miten peli yritti viihdyttää ja yllättää melkein jatkuvasti. Niin se tekee edelleen, mutta aika ei ole ollut ystävällinen Lollipop Chainsaw'lle, ja tämä RePOP-versio on vähemmän päivitetty kuin siltä olisi voinut odottaa. Grafiikkaa on parannettu tasoon 4K/60fps, mutta se ei tee pelistä paljon kauniimpaa, pelattavuuden päivitykset ovat tervetulleita, mutta on vaikeaa nähdä, kenelle RePOP Mode on suunnattu. Ja lisäksi mukana on liikaa bugeja.

Kyseessä on laiska remasterointi, joka on saanut pintaan vain pienen kiillotuksen, ja ajoittain uusi versio näyttää pahemmalta kuin alkuperäinen. Jos fanitti alkuperäistä Lollipop Chainsaw'ta, on syytä harkita RePOP-versiota, mutta on olemassa pelejä, joita ei kannata pelata, koska muistoissa ne olivat parempia kuin aidosti olivatkaan. Sellainen on Lollipop Chainsaw. RePOP-versiolla on hetkensä, mutta kokonaisuutena remasterointi ei vain ole tarpeeksi hyvä.