Lorelei and the Laser Eyes on mahtava pulmapeli

Lorelei and the Laser Eyes on monipuolinen pulmapeli. Ja kuten lajityypissä yleensä, pulmat liikkuvat tietyllä alueella. Nyt tärkeää on löytää merkityksiä ja yhteyksiä tekstin, numeroiden ja symbolien kesken lukkojen avaamiseksi. Ja lukot voivat olla fyysisiä tai vertauskuvallisia. Juuri kun pelaaja on tottunut pohtimaan tekstejä ja abstraktia taidetta, peli muuttuu joksikin aivan toiseksi. Todella erikoinen kokemus. Ajoittain eteenpäin ajaa myös pelin maailma ja tarina, ja vaikka välillä jumiin jääkin, rohkaisee tarina jatkamaan.

Lorelei and the Laser Eyes osoittaa pienten maailmojen vetovoiman. Peli on pieni avoin maailma, jonka keskiössä on mystinen Hotel Letztes Jahr. Paikan labyrinttinen arkkitehtuuri ja erikoinen sisustus muistuttavat Resident Evilin Spencer Mansionia. Ja koska maailma on rajattu, pystyy pelaaja muistamaan jokaisen nurkan erikseen. Hotelli itsessään on yksi iso pulmien laatikko.

Hotel Letztes Jahriin saavuttaessa pelaaja on vain 'Signorina' kohdatessaan mystisen elokuvaohjaajan Renzo Neron. Aluksi nuori nainen ottaa henkilöhahmona osaa peliin, mutta pian alkavat epäilykset herätä. Tarinan edetessä henkilöhahmojen vaikuttimet valkenevat hiljakseen, joskin peli vetoaa silti enemmän aivoihin kuin sydämeen. Mukana on runsaasti omanlaistaan huumoria, ja näin peli ei muutu parodiaksi itsestään.

Lorelei and the Laser Eyes tuo mieleen 1990-luvun. Kun muistaa ensimmäisen Resident Evilin ilman tavaravalikkoa ja epäkuolleita, voi jo saada mielikuvan siitä, millainen on Lorelei and the Laser Eyes. Ennalta määrätyistä kamerakulmista tutkitaan hotellia, ja hotellin olemus valkenee.

Ulkoasu itsessään on pelissä nautinto. Jazzinen taustamusiikki tuo vastapainoa natisevan hotellin riipivyydelle. Pahiksia ei ole, joten kyseessä ei ole kauhupeli. Vaaran puuttuminen alleviivaa eristymisen tunnetta. Tarina ja tunnelma nivoutuvat toisiinsa mestarillisella tavalla. Kaikki tiedonmurut auttavat jollakin tavalla pulmissa, joten kannattaa lukea kaikki, mitä vastaan tulee.

Merkityksen etsiminen abstraktista taiteesta on koukuttavaa puhumattakaan muinaisen Kreikan käsikirjoituksista. Se on sanottava, että osa pelin pulmista on turhan hankalasti oivallettavia. Toisaalta on mukava tehdä omaan vihkoon merkintöjä, ja saada aivoille töitä.

Tarinan kertominen ja pelattavuus nivoutuvat yhteen saumatta, ja se on parasta Lorelei and the Laser Eyesissa. Kirjaimellinen ote pulmailuun yhdessä ajoittain kummallisten ratkaisujen kanssa voi olla liikaa joillekin. Mutta jos nauttii tekstien, numeroiden ja symbolien pyörittelystä, on tässä jotain mahtavaa. Lorelei and the Laser Eyes on ulkoisesti miellyttävä, älyllisesti haastava ja tarinallisesti ajatuksia herättävä kokemus.