Lucius

Lucius on perunapäinen kuusivuotias, joka on hieman apaattinen, ilmeetön ja ilmeisesti myös mykkä, mutta tämä tarjoaa 1970-lukulaiselle kasvatustieteelle myös yhden paljon suuremman haasteen; hän on nimittäin itsensä paholaisen siementä.

Helsinkiläinen Shiver Games on luonut ongelmapelin, joka on konseptiltaan yhtä mannaa vanhojen kauhuklassikoiden ystäville. Ennustus, Manaaja sekä osiltaan myös Hohto ovat kovaa valuuttaa seikkailussa, jossa pieni pirupoika pistää perheensä kartanossa pinoon sekä palvelusväkeä että päällystöä.

Juonihan on periaatteessa näistä kolmesta elokuvasta täyttä Ennustusta. Lucius syntyy 6.6. vuonna 1966 poliitikon perheeseen, jossa hääräilee myös hieman eksentriseltä vaikuttava isoisä. Kun Lucius täyttää kuusi vuotta, ilmestyy tämän oikea isä herra Lucifer hänelle unessa ja käskee häntä tappamaan. Isänsä poikana Lucius ryhtyykin heti toimeen.

Jos koskaan on tehty peliä, joka pistää sukat pyörimään Päivi Räsäsen jaloissa, se on tässä. Peruskonsepti on ihastuttavan kieroutunut ja omaksuu sen ainoan oikean perspektiivin tällaiseen, kauhistuttavaan lapseen perustuvaan pelikokemukseen.

Silti, kuten monesti käy indiepelien kanssa, ei toteutus yllä tälläkään kertaa aivan hienon idean tasolle. Vaikka Luciuksen näyttämönä toimiva kartano on juuri oikealla 70-lukulaisella tavalla tunkkainen, ja visuaalinen suunnittelu on muutenkin uskollinen tuon aikakauden kauhuelokuville, on graafinen toteutus hieman kliinisen oloista. Hahmot pätevät välianimaatioissa, mutta ovat muuten robottimaisia.

Pelin musiikki on samaten kovin uskollista esikuvilleen, mutta se käy kovin nopeasti toistamaan itseään, ja siihen voi todella palaa hermot silloin, kun koittaa pähkäillä ratkaisua johonkin visaisempaan ongelmaan. Myös hahmojen repliikit alkavat nopeasti toistumaan usein tilanteeseen sopimattomalla tavalla, vaikka ääninäyttelemisen taso onkin muuten hyvää.

Itse pulmailu Luciuksessa on suoraviivaista yhden ratkaisun tykitystä. Pelaaja ei siis saa oikeastaan ollenkaan vapautta tässä murhapelissä, vaan väki pitää hoitaa päiviltä juuri tietyillä tavoilla ja tiettyjä esineitä hyödyntäen.

Ennalta määrätyt murhatavat minä tietysti ymmärrän, koska se on jotakuinkin ainoa keino lavastaa hienoja kohtauksia ilman valtavia resursseja, mutta etenkin myöhemmässä vaiheessa peliä tuli vastaan tilanteita, joissa jumitin sen vuoksi, että koetin tehdä oikeaa asiaa väärillä esineillä, jotka kyllä sopisivat hommaan, mutta joita ei oltu siihen valittu kehittäjien toimesta. Pieni valinnanvara ei olisi tässä ollut pahitteeksi.

Lisäksi haluaisin painottaa, että ongelmapelin tulisi yhdeksässä tapauksessa kymmenestä pysyä ongelmapelinä, eikä siihen pitäisi sotkea toimintapätkiä, kuten tässäkin ollaan menty tekemään. Pelin mekaniikka ei vain sovellu niihin laisinkaan, ja ne ovat todella turhauttavaa tavaraa.

Vaikka Lucius onkin siis tunnelmallisesti hieno peli ja kovin uskollinen esikuvilleen, näkyy siinä rajallisten resurssien jälki. Olisin siltikin taipuvainen suosittelemaan sitä jo sen epätavallisen konseptin ja tarinan vuoksi. Shiver Games on lupaava studio, mutta se vaatii lisää tukea tuottaakseen kunnianhimonsa veroisia pelejä.