Mafia-sarjalla on ollut omat vaikeutensa sen jälkeen, kun Illusion Softworksin debyytti julkaistiin vuonna 2002. Jatko-osa saavutti vankan fanikunnan kautta maailman, mutta ei kuitenkaan ollut yhtä kunnianhimoinen ja muistettava kuin edeltäjänsä. Kun sitten uusi kehittäjä Hangar 13 julkaisi seuraavan osan Mafia III, kaikki lähti nopeaan laskuun. Kuluvana vuonna on nähty päivitetyt versiot jatko-osista Mafia II ja III. Suurimmalle osalle sarjan uskollisista faneista se kokonaan uusiksi tehty ensimmäinen peli on kaiken odotuksen a ja o. Pääsin pelaamaan muutaman tunnin ajan Mafia: Definitive Editionia.
Puhuttaessa Mafia: Definitive Editionista on syytä muistaa, mikä teki siitä alkuperäisestä ilmiön pop-kulttuurissa. Itselleni kyseessä on se peli, joka uskalsi kertoa vakavan tarinan avoimessa maailmassa. Mukana oli lisäksi jazz-klassikoita muun muassa Django Reinhardtilta. Peli kertoi Tommy Angelon tarinan, joka aloittaa taksikuskina, ja kohoaa mafiapomo Don Salierin oikeaksi kädeksi. Mafiamenon tunnelma on läsnä kaikkialla, mutta vakavalla ja aidolla tavalla. Uskottavuutta lisäsivät autojen raskas ohjattavuus ja massan tuntu. Lisäksi poliisi pysäytti punaisia päin ajaneen pelaajan. Moinen oli ehkä tarpeetonta, mutta immersiota lisäävää ja ennenkuulumatonta varsinkin julkaisuajankohtanaan.
Tuottaako Mafia: Definitive Edition sen saman kokemuksen kuin silloin joskus? Testaamani perusteella vastaus on sekä kyllä että ei. Hangar 13 on tehnyt kokonaisuuteen niin suuria muutoksia, että on hankala sanoa, onko peli täydellinen menestys vaiko surkea epäonnistuminen. Vanhat fanit huomaavat helposti pidennetyt ja radikaalisti muutetut välivideot. Keskeisten hahmojen persoonallisuutta on muutettu niin, että heitä on hankala tunnistaa. Rikostoveri Paulie oli alkuperäisen pelin muistettavimpia hahmoja, mutta on tässä uudessa versiossa kokonaan toinen persoonaltaan. Minulle osa uudesta ääninäyttelystä on iso pettymys, koska ne vaikuttavat ylinäytellyiltä. Alkuperäinen säilytti läpi pelin maanläheisemmän ja maltillisemman tyylin. Paulie kuulostaa nyt sarjakuvahahmolta, ja lopputulos on ärsyttävä. Tommy itse on selvästi "stereotyyppinen italianamerikkalainen mafioso", kun alkuperäisessä hän oli enemmänkin ulkopuolinen. Tämä yhdessä uusiksi tehtyjen kasvojen ja liikeanimaatioiden kera aiheuttavat sen, että joitakin avainhahmoja on hankala tunnistaa.
Toisaalta Hangar 13 loistaa Lost Heavenin kaupungin tunnelmalliseksi tekemisessä. Ulkoisesti kyseessä on vaikuttava paikka, ja sitä tutkii mielellään. Eri kaupunginosat erottuvat toisistaan varsinkin yöaikaan valojen viistäessä talojen seiniä. Tunnelma on erittäin selvästi 1930-lukua. Kaupungilla liikkuminen niin autolla kuin jalkaisinkin, on nautinto.
Hangar 13 on onnistunut toisintamaan alkuperäisen ajotuntuman uuteen peliin, ja tämä on mahtavaa. Autojen tuntuma on paljon raskaampi kuin mihin nykypeleissä on totuttu, mutta se tuo mukanaan ihan oman haasteensa. Tämä tuo mieleeni alkuperäisen pelin ehkä parhaan hetken, nimittäin 1930-luvun rallin, jossa torpedon näköiset autot ajoivat ympäri hyvinkin vaarallisen radan. Tällöin pelaajan ajotaidot joutuivat todelliseen testiin. Varsinkin korkeammilla vaikeustasoilla tämä ralli voi todellakin hermoja.
Tilanne on toinen jalkaisin kuljettaessa. Tommyn liikkuminen tuntuu jäykältä, ja jatko-osien malliin liikkuminen, ampuminen ja suojautuminen ovat parhaimmillaan siedettäviä, ja pahimmillaan unohdettavia. Sekä tulitaistelut että hiiviskelyt tuntuvat halvan oloisilta, mutta ei onneksi niin pahasti, että tekisi mieli laskea ohjain kokonaan käsistään. Kuvaus on luokkaa "toimiva olematta erinomainen". Harmin paikka, sillä koko peli on rakennettu alusta asti uudelleen kokonaan uudella pelimoottorilla. Ehkä sitten studion tulevaisuuden peleissä.
Graafisesti uusi Mafia näyttää hyvältä. Suurimman osan ajasta peli on kaunis, mutta ongelmia tulee vastaan silloin tällöin. Pelimaailmassa huomaa varsin alhaisella resoluutiolla olevia pintoja melkoisen taajaan. Noin yleisesti ottaen kasvoanimaatiot ovat erittäin uskottavia, mutta tämä koskee ainoastaan välivideoita. Lost Heavenin asukkaat kärsivät ilmeisesti jostakin mystisestä taudista, sillä kaikki hymyilevät persoonattomasti. Tämä on harmi, sillä näitä asukkaita ympäröivä maisema on puolestaan loistava. Lisäksi pikselimäiset liekit eivät tee vaikutusta, ja rakennusten sisätilat eivät kummoisia ole. Kokonaisuutena grafiikka on hyvää ainakin toistaiseksi näkemäni perusteella.
Pelin teknistä tasoa on kuitenkin hankalampi selittää ja antaa anteeksi. Pelaamani koodi oli ehkä hieman vanhempaa, mutta itse peli julkaistaan kuukauden kuluttua. Testaamani koodi harvemmin käynnistyi ongelmitta, ja ruudunpäivitys nikotteli oikein huolella. Ennakon loppupuolen yhdessä tehtävässä Tommy vain lakkasi liikkumasta, ja ainoa tapa päästä jatkamaan oli aloittaa koko demo alusta asti uudelleen. Kyse voi luonnollisesti olla vain testaamani ennakkoversion ongelmista. Tai sitten tällaisia ongelmia esiintyy vielä lopullisessa julkaisussakin.
Voi siis olla, että Hangar 13 olisi kannattanut ottaa opikseen jo julkaistujen Mafia-pelien saamasta palautteesta, ja hioa Mafian uusintaversiota vielä muutama kuukausi. Mafia ansaitsee parempaa kuin ainoastaan sinne päin tehdyn uusintaversion. Toivon silti parasta, etteivät kohtaamani ongelmat ole läsnä enää kuukauden kuluttua, kun peli lopulta julkaistaan.