Suomi
Gamereactor
arviot
Mafia II

Mafia II

Elämä keltanokkagansterina 2K Chechin odotetussa Mafia-jatkossa ei ole helppoa. Se on kuitenkin myös jotain sellaista, mihin harva peli yltää tyylikkyyden, toimivuuden ja tunnelman osalta.

Tilaa uutiskirjeemme tästä!

* Pakollinen tieto
HQ

Olen haaveillut lähes vuosikymmenen pelistä, joka ottaisi Grand Theft Auton parhaat pelimekaniikat ja panostaisi entistä enemmän tarinaan. Entistä enemmän elokuvamaiseen kerrontaan. Olen haaveillut ajasta, kun Frank Sinatra loisti Las Vegasissa, valkearenkaiset Buickit äheltivät kaduilla ja moderni teknologia oli vasta epätodellinen unelma tieteiskirjassa.

Se peli on tässä. Mafia II täytti toiveeni. Se yltää korkeisiin standardeihin ja tarjoaa herkullisen matkan halki kauniin maiseman, sievien neitien ja kiillotettujen aseiden. Tervetuloa Empire Bayhin.

Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Mafia II on jättänyt loven sieluuni. Kaipaan jatkoa. Kaipaan Vitoa, Joeta ja Henryä. Kehittäjä 2K Czech ei todellakaan puhu palturia, kun väittää työskennelleensä kovasti luodakseen inhimillisiä ja uskottavia hahmoja, joihin pelaaja voisi samaistua ja joista välittää. Mafia II on elokuvamaisin toimintapeli, mitä olen pelannut. Se on joka ikisen euron arvoinen.

Maailmassa sarastaa uusliberalistinen yksilökeskeinen näkemys menestykseen, ja Vito päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä. Hän on kyllästynyt sotaan, kuolemaan ja tuhoon kamppailtuaan kaksi vuotta itsepintaisesti Mussolinin joukkoja vastaan. Mutta hän on akuutissa rahapulassa ja sortuu kriminaaliuralle - jälleen. Ja ennen kuin Vito huomaakaan, hän on tienannut kolmessa kuukaudessa enemmän rahaa kuin edesmennyt isäukkonsa koko elinaikanaan. Onni ei kuitenkaan ole pysyvää.

Tämä on mainos:

Lojaliteetteja testataan, ystävyyssuhteita rikotaan ja Vito tulee tietoiseksi gansterielämän varjopuolista. Vito ei ole tyypillinen antisankari, joillaiset niin usein vastaavia pelejä tähdittävät. Päinvastoin, Vito on huolta pitävä, vastuullinen ja antelias, mutta häntä ajaa yksilön velvollisuus saavuttaa maksimaalinen potentiaalinsa ilman salakavalaa velkakierrettä. Onnen ja menestyksen tavoittelu muuttuu silkaksi väkivallaksi, mutta ilman ensimmäisestä osasta tuttua kepeyttä. 2K Czech maalailee auringon kultaamanja svengaavan 1950-luvun idyllin, mutta pinnan alla vaanii jotain niin synkkää, että jopa itse Riddick kavahtaisi. Mafia II on väkivaltainen ja raskas, jännittävä ja tyylikäs.

Olisi helppoa haukkua Mafia II suoraviivaistetuksi Grand Theft Auto -klooniksi, jolla ei ole todellista substanssia. Kestoa vain 13 tuntia eikä moninpeliä pitämässä puolia Rockstarin maineikkaalle kaupunkirymistelylle. Pelistä olisi ihan hyvin voinut tulla pois viskattava kertakäyttötuote, jolle vain järkyttävän tiukka visio täydellisesti suunnitellusta 50-luvun amerikkalaiskaupungista olisi antanut jotain arvoa. Mutta sen sijaan peli antaa niin paljon enemmän. Se tarjoaa enemmän kuin kovanaamoja ja paksua sikarinsavua.

Käsikirjoittaja Daniel Vavra on pitkään puhunut siitä, kuinka vaikeaa peleissä on luoda järkeviä ja eläviä ihmishahmoja. Mafia II:ssa mies osuu napakymppiin, sillä vain hetken hypistelyn jälkeen pelimaailmaan uppoutuu täysin ja taitavasti veistetystä Vitosta alkaa välittää toden teolla. Hänen karismaattisesta ja naiivista ystävästään Joesta tulee paras kaveri, johon oppii luottamaan niin myötä- kuin vastatuulessakin. Hahmojen välisestä suhteesta muodostuu tärkeä osa koko tarinaa ja sen kehitystä.

Hyvän tarinan tavoin Mafia II alkaa varovaisesti, odottavan alustavasti. Käsirysy tuolla, pöllitty biili täällä. Vito saa pehmeän laskun mafiauralleen, ja rakenteellisesti 2K Czech tekee aivan oikein ohjaillessaan tarinan kulkua tiukemmin kuin esimerkiksi Rockstar vastaavissa peleissään. Jokainen välinäytös on kuin palkinto, ohjaus on briljanttia ja puhtaasti dramaturgisesti vakuuttavuusviisari pärähtää samaan haarukkaan Uncharted 2:n kanssa. Ääninäyttely on mainiota, dialogi loistavasti kirjoitettua ja niin painokkaasti ilmaistua, että Scorsesekin olisi ihmeissään.

Tämä on mainos:

Parin mafiapomon pompotettavana tärveltyneen tunnin jälkeen Joelle ja Vitolle tarjoutuu mahdollisuus edetä urallaan, kun heille aukeaa aiempaa isompi keikka. Paljon on pelissä, sillä jos kaikki menee hyvin, heidät molemmat saatetaan valita perheeseen eli La Familiaan. Samalla peli kerää vauhtia ja avaa pelimaailmaa paljon laajemmille tehtävätyypeille. Pommi pitää asettaa konferenssitilaan ja laukaista pilvenpiirtäjän katolta. Teurastamo, joka toimii myös kidutuskammiona, pitäisi polttaa päreiksi, ja baari olisi tärveltävä vinkkinä kilpailijoille.

Puhtaasti pelimekaniikan osalta Mafia II on hiekkalaatikkopeleistä paras, vaikka vastaan laitettaisiin GTA IV:n lisäksi Just Cause 2 ja Red Dead Redemption. Tulitaistelut tuntuvat sujuvilta ja ongelmattomilta, mutta samaan aikaan myös haastavilta ja jännittäviltä. Suojautuminen toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin, eikä ajomalli jätä nipottamisen sijaa. Kolmitonnisen rautakonin piiskaaminen läpi Empire Bayn katujen tuntuu juuri niin hyvältä, keinuvalta ja raskaalta kuin odotinkin.

Viton istuessa oliivinvihreässä cabrioletissa ja kaahatessa tukka putkella poliiseja pakoon Mafia II on parhaimmillaan. Radiossa Billy Holiday valittelee, kuinka rakkaus on vaikeaa, ja takana poliisit lisäävät painetta ja räiskivät perään kuin mielipuolet. Heitän pienempää silmään ja kurvaan sivuluisussa sivukadulle, sinivuokkojen kolaroidessa vastaantulevaan liikenteeseen.

Yhtä mukavaa on kokea Viton arkielämää, hengailla kotona vasta ostetussa lähiötalossa ja naukkailla välipalaa rennosti kalsarisillaan. Kun Joe soittaa, lähdemme kaupungintalolle, josta tarkoituksena on anastaa nippu tärkeitä ja arvokkaita dokumentteja. Mafia II vaihtaa muotoa auringon kylvettämästä toimintakavalkadista tyylikkääksi vakoiluksi, johon kuuluu varjoissa hiippailua ja lukkojen tiirikointia.

Mafia II:n tehtävät muistuttavat tietysti ensimmäistä peliä ja osin myös Grand Theft Autoa. Mukana ei ole laskuvarjohyppyjä eikä Gay Tonyn sekoiluja, mutta sen sijaan 2K Czechin peli on maltillisempi, jännittävämpi ja uskottavampi kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta - jotain mikä erottaa Mafia II:n edukseen.

Kaikki piirretään erittäin kauniisti suunnitellulla grafiikalla, joka välittää Amerikassa sodan jälkeen vallinnutta tunnetta toivosta ja tulevaisuudesta. Kruisaillessa tuliterällä avoautoilla Brewer Streetillä Little Italyn sympaattisessa kaupunginosassa ja kuunnellessa Empire Radio -kanavalta Dean Martinia ei voi muuta kuin nauttia kokemuksesta. Fiilistelyn päihittää vain tunne, kun tulitan tieni läpi asehullujen Triad-jengiläisten täyttämän kiinalaisravintolan selvittääkseni, kuka kumppaneista vuoti tietoa FBI:lle.

Empire Bay kuhisee elämää. Kaduilla kuljevat ihmiset vaikuttavat ajattelevilta, eläviltä olennoilta satunnaisesti sijoiteltujen, hätäisesti kyhättyjen nukkien sijaan. Mafia II alkaa vuodesta 1945, kun kaupunki nukkuu talviunta kimmeltävien hankien alla. Toinen maailmansota lähenee loppuaan, ja talous on kaikkea muuta kuin hyvällä mallilla. Viton vanha luukku kuuluu kaupungin slummeihin, ja kaikkialla muistutetaan Euroopassa käytävästä taistelusta. Radiossa ylipirteät tiskijukat kannustavat lahjoittamaan kumia armeijan käyttöön, ja ihmiset puhuvat taisteluista Saksassa, Ranskassa, Venäjällä ja Italiassa.

Hahmot ovat erittäin hyvin toteutettuja. Yksityiskohtaisia, tyylikkäästi animoituja ja upeasti vaatetettuja, mitä korostaa huippuluokan valaistus. Kun aurinko on lakipisteessään ja Little Italy (jossa Vito pelin alkupuolella asuu) paistuu paahtavan kesäpaisteen alla, Mafia II tuntuu teho-PC:llä paikoin niin hyvältä, että sitä on vaikea käsittää. Illuusio vapaasti tutkittavasta 1950-luvun kaupungista toimii hienosti ja ilmapiiri on ilmiömäinen.

On tosin sanottava, että grafiikassakin on puutteensa. Tekstuurit eivät aina ole yhtä tarkkoja kuin PC:llä on totuttu näkemään, ja joskus ne näyttivät myös välkkyvän. Muutoin Mafia II:n PC-versio on erittäin hiottu tarjoten silkkisen sulavan ruudunpäivitysnopeuden ja vakaan toiminnan. Modernit Nvidian näytönohjaimet voivat myös hyödyntää PC-versioon lisättyjä PhysX-toimintoja. Ne mahdollistavat tuntuvasti kehittyneemmän fysiikkasimulaation, mikä entisestään lisää vaatteiden elävyyttä ja parantaa ympäristön tuhoutuvuutta, kun Vito päästää helvetin irti Tommy Gunillaan.

Mafia II ei ole täydellinen. Uudelleenpeluuarvoa ei ole järin paljon, ja joskus matka paikasta toiseen tuntuu hieman liian pitkältä. Samalla se on kuitenkin taiturimaisesti kerrottu, upeasti kuvitettu ja harvinaisen tunnelmallinen rymistely. PC-pelejä harrastavalle peli on ehdoton hankinta.

(Huom! Arvio koskee vain pelin PC-versiota. Konsoliversiot arvioidaan erikseen.)

[Käännös: Kimmo Pukkila]

Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
Mafia II
09 Gamereactor Suomi
9 / 10
+
Käsittämättömän tunnelmallinen, erittäin kaunis, uskomattoman hyvin kirjoitettu tarina, erinomainen pelimekaniikka, reilusti vaihtelua
-
Lyhyt, ei sisällä moninpeliä
overall score
is our network score. What's yours? The network score is the average of every country's score

Täydentävä mielipide

2K Czechin tavoitteet olivat alusta asti selvät. He eivät aikoneet
tehdä hiekkalaatikkopeliä avoimella pelirakenteella niin kuin Grand Theft Autossa, vaan valitsivat suoraviivaisemman ja tarinapainotteisemman tyylin. Kymmenen tunnin pelaamisen jälkeen luulen, että olisi ehkä kannattanut ajatella toisin. Vapaus kuivuu seuraavan välinäytöksen metsästykseksi, ja peli on ohi liian pian.

7/10

Jesper Karlsson

Käyttäjäarviot

  • PlaystationFreak
    Mafia II julkaistiin 2010, ja nyt teen siitä arvion pelattuani sen jo neljä kertaa läpi. Mafia II on jatkoa ensimmäiselle Mafialle, johon en... 9/10
  • Driw3r
    Loistava tunnelma, mielenkiintoisesti ja hyvin etenevä tarina. Räiskintä on toimivaa ja autolla ajaminen mukavaa. Plussaa myös että autoja voi... 9/10

Aiheeseen liittyviä tekstejä

Mafia IIScore

Mafia II

ARVIO. Kirjoittaja Petter Hegevall

Odotetun Mafia-jatkon konsolisovitukset ovat herättäneet pelkoja, mutta teknisistä puutteista huolimatta rikollinen elämäntapa viihdyttää.

Mafia IIScore

Mafia II

ARVIO. Kirjoittaja Petter Hegevall

Elämä keltanokkagansterina Mafian odotetussa jatko-osassa ei ole helppoa, mutta harva peli yltää näin loistavaan tunnelmaan ja tyyliin.

Mafia II on tekemässä paluuta?

Mafia II on tekemässä paluuta?

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Mafia II on jäänyt pelaavan kansan mieleen ennen kaikkea hyvin kerrotun tarinansa ansiosta. Peli julkaistiin vuonna 2010 PC:lle, PS3:lle ja Xbox 360:lle. Nyt saattaa olla...

Mafia II saa uusintaversion?

Mafia II saa uusintaversion?

UUTINEN. Kirjoittaja Markus Hirsilä

Mafia-sarja koki valitettavan mahalaskun Mafia III:n myötä. Sitä ennen sarjalla oli kuitenkin kunniakas historia. Nyt näyttää siltä, että Mafia II saattaa saada...



Ladataan seuraavaa sisältöä