MAG

MAG tarjoaa pelaajalleen jälleen yhden geneerisen vision maailman tulevaisuudesta. Kolme yksityistä palkka-armeijaa - Raven, Valor ja S.V.E.R. - kilvoittelevat lähitulevaisuuden herruudesta kiväärein, kranaatein ja tankein. Pelaaja on aluksi tavallinen rivimosuri, joka keräilee kokemusta ensin pienemmistä operaatioista ja tarpeeksi rintamaa nähtyään lopulta täyden pelaajamäärän kuolemaa uhkuvasta kaaoksesta.

256 pelaajaa kuulostaa määränä hirmuiselta ja kyynisempi alkaa väkisinkin epäilemään homman toimivuutta. MAG heittää epäilijöilleen kranaatin suuhun, sillä pelimekaniikka on tarkoin mietitty ja sen ansiosta taistelut pysyvät hallitun kaoottisina. Taistelun alussa pelaajan osapuoli jaetaan joukkueisiin ja siitä edelleen pienempiin ryhmiin. Karttojen yleisten tavoitteiden lisäksi ryhmien ja joukkueiden johtajat voivat antaa alaisilleen pienempiä tehtäviä, kuten bunkkereiden ja saattoajoneuvojen suojelua. Niinpä jokaisella porukalla on aina tontti hoidettavana, eikä peli useinkaan leviä päätömäksi säntäilyksi.

Tavoitteiden houkuttelevuutta lisää pelin erinomainen kokemuspistejärjestelmä. Kaikista kartan kulkuun vaikuttavista tapahtumista saa tietyn määrän kokemuspisteitä, mutta jos tappo, parannus, esteen tuhoaminen tai muu sellainen tapahtuu annetun tehtävän vaikutusalueella, saa kokemuspisteitä tuplaten. Ilahduttavasti kokemuspisteet ovat myös tasapainotettu eri pelaajaroolien kesken. Vihollisten listiminen ei ole yhtään sen kannattavampaa kuin joukkuekaverien parannus tai ajoneuvojen korjauskaan, joten periaatteessa peli mahdollistaa roolinsa pelaamisen täydellisesti. Lääkintämieheksi erikoistuneen sotilaan ei tarvitse taistelun aikana ampua yhtään vihollista matalaksi, mutta ei silti jää kokemuksessa muista jälkeen. Roolitus on esimerkiksi klaaniporukan kesken olennaista. Ryhmällinen rynnäkkökiväärimiehiä pötkii pidemmälle, jos osa poppoosta on roolitettu muihin tehtäviin.

Tiimipelaaminen on MAG:ssa avainasemassa. Yksinäinen sotilas saa taistelukentillä varsin nopeasti luodista, joten ryhmänä hyökkääminen ja puolustaminen on kaiken a ja o. Samasta syystä peli ei sattumanvaraisessa peliporukassa realisoi koko potentiaaliaan. Satunnaispelaajien kanssa ryhmä hajoaa suurimmassa osassa tapauksista välittömästi kuin varpusparvi omiin suuntiinsa pelaamaan yksin. Sen harvan kerran, kun ryhmässä on asiansa osaava johtaja ja tiimi pelaa yhteen hiileen, MAG on erinomaista viihdettä. Se ei ole suinkaan joka soturin taistelutanner, sillä kaoottisuudestaan huolimatta se vaatii harkintakykyä ja etenkin puolustusasemissa pelatessa todella pitkää pinnaa ja rauhallisuutta. Myös pelin kartat on suunniteltu tiimejä silmälläpitäen, sillä kaikessa laajuudessaan ne tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia puolustuslinjojen ja hyökkäysreittien suunnitteluun.

Mistä päästäänkin MAG:n ydinongelmiin. Kaikkea on tarjolla yksinkertaisesti liian vähän. Karttoja on vain kourallinen, neljästä pelimuodosta ainoastaan kolme on pelikelpoisia ja varusteita sun muita on aivan liian vähän. Älyttömästi jopa hahmon kustomointia on rajoitettu siten, että esimerkiksi varusteiden väritys on sidottu pelaajan kokemustasoon. Puutuminen iskee alta aikayksikön, kun samoja karttoja ja pelimuotoja joutuu hinkkaamaan ad infinitum. Ammattimaisille klaanipelaajille tämä todennäköisesti sopii, sillä yhtä karttaa sadatta kertaa pelatessaan on jo väkisinkin oppinut kartan eri ominaisuudet ja kommervenkit. Minä sen sijaan kyllästyin tasojen grindaamiseen samoja maisemia ja tehtäviä sahaten.

Maisemauupumukseen on toinenkin syy, MAG on nimittäin toteutukseltaan todella mielikuvitukseton. Olkoonkin että ruskeanharmaat maisemat ja kurttuotsaiset sotilaat ovat tänä päivänä hip ja pop, edes rahtunen mielikuvitusta ei olisi tehnyt pelille pahaa. Teknisesti MAG on hyvää jälkeä, mutta onhan nämä maisemat jo nähty sen sata kertaa. Lisäksi teknistä toteutusta himmentävät ikävät ja runsaslukuiset bugit, joista suurin osa liittyy peliin liittymiseen. Milloin kaikki jumahtaa varusteiden valintaan, milloin ei kuoltuaan pääse peliin takaisin ennen itsemurhanapin painamista ja niin edelleen. Onnistuipa peli pariin otteeseen jämähtämään kokonaan.

MAG:ssa on hyvä pohja, joka tarvitsisi lisää lihaa ympärilleen. Satunnaiselle pelaajalle se ei tarjoa suuren pelaajamäärän lisäksi mitään ennennäkemätöntä. Edes minkäänlaista yksinpeliä ei ole tarjolla, ellei sellaiseksi laske viisiminuuttista ja turhanoloista harjoitteluosuutta. Aktiivinen tiimipelaaja saa pelistä taatusti enemmän irti, sillä peli tarjoaa joukkueille hyvät työkalut virtuaaliselle joukkueurheilulle. Niin hauskaa kuin pelin parissa parhaimmillaan onkin, on MAG silti täyteen hintaan aivan liian köykäinen paketti.