Mario & Luigi: Bowser's Inside Story

Mario & Luigi: Bowser's Inside Storyn tarina on sopivan hupaisa. Sienivaltakunnassa puhkeaa valloilleen oma versionsa sikainfluenssasta: kauhistuttava Blorbs-tauti! Kaikki sairastuneet turpoavat ilmalaivan kokoisiksi palleroiksi, jotka sitten vierivät hallitsemattomasti ympäri maita ja mantuja. Valtakunnan viisaimmatkaan eivät asiaa osaa ratkaista ja apuun kutsutaan tuttu putkimiesduo. Sienisoppaa sekoittaa vielä tuttu arkkivihollinen Bowser, joka hulluuspäissään ja Marion vihassaan syö tuiki tuntemattoman tarjoaman taikasienen. Sienikkään avulla Bowserin tulisi viimeinkin voittaa Mario, mutta toisin kuitenkin käy. Bowser saa sienestä melkoisen ruokahalun ja ahmaisee suurimman osan Sienivaltakunnan asukkaista.

Suurimman siivun ajasta vie Bowserilla seikkaileminen. Isolla pahalla hirviöllä pääsee tutkimaan valtakunnan maita ja mantuja ja uskokaa pois, sitä lääniä piisaa. Vaikka peli luo illuusion vapaasta vaeltamisesta, on eteneminen kuitenkin hyvin suoraviivaista. Eteenpäin pääsee vain yhtä reittiä ja tukitut tiet avautuvat vain uusien taitojen karttuessa. Rajoituksista huolimatta peli ei tunnu orjalliselta taluttamiselta, vaan pelaajaa tönitään hienovaraisesti eteenpäin.

Välillä koopakuninkaan taival uhkaa tyssätä ylivoimaisiin esteisiin, mutta onneksi Bowserista löytyy todella paljon jytyä. Se täytyy vain ensin onnistua valjastamaan käyttöön ja tätä varten täytyy sukeltaa pahantahtoisen kuninkaan sisuksiin. Siellä Mario ja Luigi avaavat tukkoisimmatkin röörit ja suolitukokset.

Marion ja Luigin osuus on puhdasta tasoloikkaa. Pääasiallisesti eteneminen on suoraviivaista pomppimista pitkin suolistoa, mutta välillä päätään joutuu vaivaamaan helpohkoissa pulmissa. Pähkinät eivät todellakaan aiheuta seikkailun hyytymistä, sillä ne ovat erittäin loogisia ja ratkaisu löytyy helposti. Välillä veljekset avittavat Bowseria esimerkiksi adrenaliinia pumppaamalla, ruokaa sulattamalla tai vaikkapa stimuloimalla tiettyjä lihaksia. Nämä kohtaukset on toteutettu erilaisilla vaihtelevilla minipeleillä, joiden toteutus on todella onnistunutta. Jokainen minipeli on mietitty tilanteeseen sopivaksi, eikä yksikään niistä tuntunut päälle liimatulta.

Taisteluiltakaan ei voi välttyä, sillä veljesten ja Bowserin matka on pitkä ja täynnä vaaroja. Tappelut on toteutettu japanilaisten roolipelien vakiotyyliin, eli vuoropohjaisesti. Hahmoilla on erilaisia hyökkäyksiä ja vihollisten heikkouksien hyödyntäminen on tärkeää. Lisäksi pelaajalla on mahdollisuus tehdä vastaliike kaikkiin vihollisten hyökkäyksiin, joten taistelut pysyvät koko ajan liikkeessä. Onnistuneista taisteluista palkitaan kokemuspisteillä ja hahmojen tasot nousevat tasaista tahtia. Suuremmissa taisteluissa on myös onnistuttu kekseliäästi yhdistämään ulkoinen ja sisäinen maailma keskenään. Näissä Bowser voi esimerkiksi hotkaista jonkin tietyn vihollisen, jota Mario ja Luigi sitten nuijivat hänen vatsassaan.

Mario & Luigi: Bowser's Inside Story tuli minulle täytenä yllätyksenä ja voin valehtelematta sanoa, että kyseessä on eräs parhaista tämän vuoden puolella julkaistuista DS:n peleistä. Juoni on kekseliäs, dialogi on aivan loistavaa ja koko paketti on täydellisen huoliteltu ja toimiva.