Parasta Mario Party -peleissä on aina ollut niiden moninpelimahdollisuus. Tunnelma on jotain aivan omaa luokkaansa, kun bileet koetaan samalla sohvalla hyvässä seurassa. Tätä ei ole tarjolla pelisarjan kannettavissa versioissa. Toki kaverin kanssa pelaaminen on mahdollista, mutta todennäköisesti nämä bileet juhlitaan yksin. Mario Partyn sijaan paljon parempi olisi ollut tehdä jatkoa pelille, jossa minipelit ja yksinäisyys lyövät onnistuneesti kättä: WarioWare Inc .: Minigame Mania.
Pelin alkaessa ohjastetaan Toadia ympäristössä, joka on jonkinlainen välimuoto keskusmaailman eli niin sanotun hubin, ja toisaalta alkuvalikon välillä. Lukuisia pelimuotoja on heti tarjolla, mutta yksikään niistä ei erotu selvästi jonkinlaisena peruspelimuotona. Valituksi tuli minipelien kavalkadi.
Aluksi tarjolla on vain kolme pikkupeliä, joista kaikki ovat onneksi viihdyttäviä. Yhdessä juostaan lautasellinen tammenterhoja käsissä. Tielle asettuvat goombat ja kanssapelaajat luovat haastetta, sillä maaliin pitäisi päästä terhot vielä lautasella. Toisessa minipelissä juostaan sivusuunnassa esterataa kolmen muun pelaajan kanssa. Mitä pidemmälle skaba edistyy, sitä nopeampaa reaktioaikaa edellytetään. Viimeiseksi tarjoillaan muistipeli, jossa näytetään ensin kuvia kakuista. Tämän jälkeen näytetään leikattua kakunpalaa. Tarkoituksena on muistaa, mistä tuo pala on otettu. Kaikki tämä esitetään mallikelpoisen ulkoasun voimin erittäin pätevästi. Minipelit ovat siis hauskoja, mutta ihmispelaajan puuttuminen laskee silti viihdearvoa merkittävästi. Ajan kuluessa avautuu lisää pikkupelejä.
Seurvaana valikossa on Toad Scramble, joka on ehkä kaikkein lähimpänä perinteistä Mario Partya. Tarkoituksena on kerätä tähtiä, mutta mukana on myös muita esineitä, pelikumppaneita ja pomotaistoja. Seurassa peli toimii, mutta tempo on aivan liian hidas eikä kokonaisuus missään nimessä yllä perinteisten Mario Partyjen tasolle.
Nintendo on tehnyt hienoa työtä Mario Party: Star Rushin moninpelin osalta ilman, että ihmiset pakotettaisiin ostamaan useita kappaleita samaa peliä. Verkosta on ensinnäkin ladattavissa ilmainen versio, joka toimii niin kauan kuin jollakin seurueessa on pelistä kokonainen versio. Ladattavissa on myös rajoitetumpi Download Play -versio. Kumpikin vaihtoehto tarjoilee enemmän hupia kuin yksin pelaaminen. On silti melkoisen haasteellista koota neljä kaverusta samaan tilaan neljän 3DS-laitteen kera. Jos näin tapahtuu, on paljon parempi laittaa Wii U -konsoliin pyörimään jokin vanhemmista Mario Partyista.
Edellä mainittujen ohella tarjolla on muitakin pelimuotoja. Ainutkaan niistä ei kuitenkaan erotu joukosta, tai ole erityisen menestyksekäs. Tunnelma on sama kuin taannoisessa Nintendo Landissa: kokoelma kevyitä pikkupelejä havainnollistamaan laitteen kykyjä. Osa minipeleistä on myös suorastaan huonoja. Balloon Bash on pelkkää onnenkauppaa, Challenge Towerista puuttuu uudelleenpeluuarvo kokonaan, ja Rhythm Recital on Marion versio Wii Musicista.
Mario Party: Star Rush ei onnistu kauniista ulkoasustaan huolimatta. Ilman kavereita kyse ei vain ole bileistä, ja tämä on bilepeli.