Marvel's Spider-Man 2 (PC), arvoisa yleisö, Spider-Man - jälleen kerran

Nimestään huolimatta Spider-Man 2 ei ole varsinaisesti hämiksen viimeisimmän ilmestymän kakkososa, vaan väliin mahtuu käytännössä täysmittaisen, vaikkakin kestoltaan puolikkaan, pelin kokoinen Miles Morales. Juoni jatkuu käytännössä siitä, mihin Miles Moralesissa jäädään - ja tällä kertaa pelaaja pääsee sekä Milesin että Peter Parkerin nahkoihin. Nyt tarina on saatu vihdoin myös PC:lle.

Marvelmainen draama yhdistelee tuttuun tapaan vanhoja ja uusia superpahiksia nuorten sankeriemme henkilökohtaisiin ongelmiin. Peter etsii itselleen työpaikkaa, Miles taasen on valmistumassa lukiosta ja yrittää saada yliopiston hakupapereitaan ja -esseitään kasaan. Molempia tavoitteita kuormittavat New Yorkiin saapuvat viholliset.

Sanon sen jo arvostelun alussa suoraan: toimivaa ja tuttua kaavaa ei rikota, eikä toiminta muutenkaan muutu merkittävällä tavalla aiemmista osista. Selkäytimestä tulevat taisteluliikkeet toimivat sellaisenaan, mutta lisäksi pakettiin on sotkettu entistä useampia taisteluvimpaimia ja erikoistaitoja, joilla vastustajia voi pistää nippuun. Ilahduttavasti useimmat vanhat taidot ovat käytössä jo alussa, joten ihmeellistä taitoamnesiaa monien pelisarjojen tapaan ei ole tapahtunut.

Tämä ei ole yksikäsitteisesti huono asia, sillä tämän hintaluokan AAA-pelissä kehittäjien riskinottotoleranssi on luultavasti hyvin matalalla. Taistelu kerta kaikkiaan toimii, ja erityisesti väistelyyn ja tiukkoihin reaktioihin perustuvat massataistelut, jossa sekaisin on pienempää ja suurempaa vastusta samalla kertaa.

Tuttuuden vastapainoksi vastaan tulee myös uudenlaisia vihulaisia entistä suurempina laumoina, joten käytössä olevalle työkalupakille tulee myös käyttöä. Erityisesti ammuskelevia vihollisia tulee vastaan suurempina tiimeinä, joten seittitaidoille tulee runsaasti käyttöä. Seinillä ja tolppien päällä olevia jousimiehiä on erittäin vaikeaa kukistaa, mikäli pelaaja ei loikkaa heidän luokseen tai nykäise heitä näppärästi viereensä kurmotettavaksi.

Uutta ovat myös taistelut, joissa sankareita on kaksi, joista tekoäly ohjaa kamua. Yleensä tutkaparina on toinen hämähäkkimiehistä, mutta juonen matkassa apuriksi saapuu myös muita kumppaneita. Toverit eivät ole passiivisia nyrkkisankareita, vaan ne osallistuvat pelaajahahmon kanssa vekkuleihin erikoisliikkeisiin, joissa molemmat sankarit tyrmäävät vihollisen yhdessä tuumin.

Vaikka vanha kaava alkaa kolmannessa osassa jo hieman uuvuttaa, on taistelu siitä huolimatta nopeaa. Supersuorittajien kannattaa nostaa vaikeusastetta saman tien korkeammalle tasolle, jotta vastuksesta tulee riittävä. Toisaalta itse huomasin ennen pitkää, että ilman sivutehtävistä saatavia varustepäivityksiä ja ylilevelöintiä vaikeusaste nousee hyvinkin nopeasti juonen mukana.

On hieman makukysymys, onko entisestään kasvanut temppuvalikoima hyvä vai huono asia. Vaikeusaste on selvästi pyritty asettamaan sellaiselle tasolle, että pelkällä väistöpainikkeella ja hyökkäyskombolla pärjää vain tiettyyn pisteeseen saakka, mikäli taisteluista ei halua luoda hidasta ja defensiivistä grindausta.

Avoimen maailman pelialue on kasvanut entisestään. Nyt tarjolla ei ole pelkästään Manhattanin saari, vaan Brooklynin silta toimii muunakin kuin vain koristeena. Nyt myös muutamia kaupunginosia Brooklynin ja Queensin puolelta on avattu seikkailun näyttämöksi.

Pääjuonen ulkopuolella kaikenmoisen satunnaistauhkan ja sivusuorittamisen määrä on tuttuun tapaan melkoista. Peliaika on mahdollista lähes tuplata puuhastelemalla kaikenlaista kadonneiden vaarien metsästyksestä geneettisesti paranneltujen kasvien jalostamiseen.

Hieman harmillisesti automaattinen siirtymä kaupunginosasta toiseen on entistä rajoitetumpaa, vaikka alueen koko on kasvanut. Jotta pikamatkustuksen voi aktivoida, on kussakin kaupunginosassa suoritettava riittävä määrä sivupuuhasteltavaa. Tämä on turhauttava ratkaisu, ja päädyinkin pääjuonta surffatessa käyttämään paljon aiempaa enemmän aikaa tien päällä - toki kirjaimellisesti katujen päällä lennellen.

Liikkumisen avuksi molemmilla hämiksillä on uutena varusteena liitosiivet, joiden avulla liihottelu paikasta toiseen toimii sukkelasti. Kaupungista löytyy vaaka- ja pystysuuntaisia ilmavirtoja, jotka vauhdittavat matkantekoa. Tästä huolimatta suosin edelleen perinteistä seittisinkoilua... esteettisistä syistä, jos ei muuten.

PC-käännös kärsi melkoisesta alkunikottelusta, mitä on lähdetty korjailemaan kirjoitushetkellä kahdella suuremmalla korjauspaketilla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun erinomaisella ansioluettelolla varusteltu Nixxes Software on tuonut markkinoille huonosti optimoidun käännöspaketin.

Omalla RTX 3080 -näytönohjaimellani pelaaminen onnistui vielä jopa 4K-tilassa, mutta ilman nikottelua se ei enää onnistunut. Käytännössä graafisten herkkujen madaltamisella ja DLSS-tuen asettamisella äärimmäiseen suorituskykytilaan lopputulos saatiin toimimaan hyvin. Aivan yhtä tylyä arviota kuin noin kolmasosa Steamin negatiivisena annetuista arvosteluista en halua laittaa, mutta korkeat laitteistovaatimukset kannattaa ottaa huomioon ostopäätöstä tehdessä.

Spider-Man 2 on ansiokas jatko-osa Playstationin yhdelle parhaista sarjoista. Kaikesta huolimatta en kehtaa antaa arvosanaksi enää yhdeksikköä, vaikka itse pelihetkistä ja taistelusta nautinkin. Suorituskykyongelmat ovat pieni vaikuttava tekijä paketissa, mutta suurempi ongelma alkaa olla kyllästymisessä.

Kun taustalla on yli 50 tuntia pelikolmikkoa, alkaa homma tuntua jo liian tutulta. Sarjan seuraavaa osaa ollaan huhujen mukaan jo kehittämässä, mutta pelkään pahoin, ettei sekään uskalla ravistella tuttua kaavaa. Toivon kovasti, että Insomniac Games uskaltaisi ottaa tässä vaiheessa sarjaa hieman riskiä, jotta ansiokas kokonaisuus ei lopahtaisi silkkaan kyllästymiseen.