Alkuperäinen Mass Effect -trilogia edustaa minulle parasta mahdollista pelikokemusta yli kolmikymmenvuotisen peliurani aikana. Ei pelkästään sen monipuolisen toiminnan ja mielenkiintoisen sci-fi-teeman takia, vaan erityisesti upeasti kirjoitetun monisäikeisen tarinan ja uskottavien hahmojen ansiosta. Tästä syystä olin yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani, kun sain arvioitavaksi sarjan uusimman tulokkaan. Voiko täydellisyyttä hipovaa sci-fi-seikkailua jatkaa enää onnistuneesti, vai pilaako uusi peli kaiken? Vuosia tuotannossa olleella Mass Effect: Andromedalla on isot kengät täytettävänä pelkästään henkilökohtaiselta kantilta katsottuna.
Yli kuudensadan vuoden matka Andromedan galaksiin on tullut päätökseen. Linnunradan taakseen jättäneiden uudisraivaajien tarkoituksena on kansoittaa uusi galaksi ja luoda pysyvä yhteiskunta kaukaiseen avaruuden kolkkaan. Toisin kuin alustavat tutkimukset lupailivat, vastassa ei olekaan vehreitä paratiisiplaneettoja vaan jotain aivan muuta. Andromedan planeetat eivät pelkästään ole saastuneita joutomaita ja ikiroudassa lepääviä surmanloukkuja: ne myös kuhisevat vihamielisiä avaruusolioita. Takaisin ei ole paluuta, ja tuhannet vielä unessa olevat matkaajat tarvitsevat paikan asua. On siis aika ottaa selvää, mitä oikein on tapahtunut ja kuinka pahalta vaikuttavan tilanteen voi kääntää voitoksi.
Jo heti pelin alkuvalikko kaappaa otteeseensa ja kietoo lujasti keskelle mystistä mutta kaunista tunnelmaansa. Toivoa kannatteleva, tunteikas musiikki ja kaunis planeettanäkymä luovat suuruuden tunnetta, joka voimistuu entisestään, kun nappia painamalla lähestyy kohti edessä näkyvää planeettaa. Selkeä valikkorakenne monipuolistuu säätöjensä puolesta, kun pelattavan hahmon ominaisuuksia pääsee muuttamaan. Peli toki mahdollistaa pika-aloituksen valitsemalla päähahmon vakiosäädöillä. Heppu on kaiken keskiössä, joten ulkonäköön pitää panostaa. Ruuvailinkin hahmoni ominaisuuksia yli puolen tunnin ajan. Vaikka visuaalisten säätöjen monipuolisuus voi olla osasyynä, olin silti yllättynyt kasvomallinnuksen keskinkertaisuudesta. Muuten viimeisen päälle huolitellun oloisesta ulkoasusta paistaa selkeästi läpi vuosia vanha tekniikka. Positiivisempi yllätys oli, että päähahmon lisäksi pelaaja pääsee muokkaamaan kaksosen vastakkaisesta sukupuolesta osaksi tarinaa.
Mass Effect: Andromedan voi jakaa karkeasti kolmeen eri pelattavaan kokonaisuuteen. Kolmannesta persoonasta pelattava tehtävien suorittaminen, avaruuden tutkiminen erilaisten löydösten toivossa ja keskustelut lukuisten hahmojen kanssa. Toimintaosuuksia ripotellaan sujuvassa tasapainossa kautta pelin, ja siltoja niiden välille luodaan esimerkiksi kehittämällä hahmoja kerätyillä esineillä. Uusia tehtäviä taas saadaan käytyjen keskusteluiden perusteella. Materiaalia on ammennettu peliin niin käsittämätön määrä, että mielenkiintoista pelattavaa riittää jokaisella alueella lukuisiksi tunneiksi.
Liikkumisen, suojautumisen ja ampuilun yhdistelmä on sujuvaa, vaikkakin erityisaseiden käytössä käsikoordinaatio on koetuksella. Aikaisempien Mass Effect -pelien käyttämä tilanteen pysäytys erikoisasetta valitessa on poistettu ja nyt kahakat vihollisten kanssa käydään kokonaan reaaliajassa. Isompia maailmoja kolutessa on juoksentelun avuksi tuotu tutkimusauto Nomad. Vastaanvanlainen kärry oli aikaisemmissa osissa valjastettu huomattavasti pienempään rooliin, mutta nyt tällä kuusipyöräisellä joka maaston ajokilla keilataan yhtälailla pahiksia kuin revitellään planeetan kamaralle tyylikkäät renkaanjäljet. Tehtäviä riittää ihan arkisista avustustöistä hulppeisiin mittakaavoihin kasvaviin pelastus- ja taistelutehtäviin saakka.
Tähtikartta ja sen ikimuistettava taustamusiikki tekevät myös paluun vaikuttavasti ehostettuna. Lähes puuduttava joka kolkan skannaus on poistettu, ja tietokone mainitsee automaattisesti mikäli kartalta tai planeetan pinnalta on löydettävissä jotain mielenkiintoista kerättävää. Planeetalta toiseen siirrytään todella upeiden animaatioiden saattelemana, mitkä ottavat huomioon lukuisat yksityiskohdat meteoripilviä myöten. Kaikki tämä tapahtuu tunnelmallisen ambient-musiikin säestämänä. Uudessa taustabiisissä on vaihtelevuutta aikaisempaan verrattuna huomattavasti enemmän, mutta myös ne tutut osiot löytyvät kokonaisuudesta. Joka tapauksessa, pelkästään tähtikartan ja sen tarjoamien planeettojen tutkiskeluun voi uppoutua tuntikausiksi. Tekijät selvästikin tiedostavat tämän, sillä kartastosta voi poistaa kaikki valikot ja vain fiilistellä upeaa avaruusmaisemaa tunnelmallisen musiikin siivittämänä.
Keskustelut muiden hahmojen kanssa ovat koko pelin ydin. Niiden kautta avautuvat uudet tehtävät, hahmojen väliset suhteet kehittyvät suuntaan tai toiseen ja tarina etenee. Vahvasta tieteissisällöstään huolimatta pyrkii peli selittämään asioita varsin selkeällä yleiskielellä. Toki ison hahmo- ja aluemäärän edessä tarinaan pitää edelleen keskittyä, ettei täysin tipahda kärryiltä, mutta sentään asiasisältö ei mene turhaksi teknobabletukseksi. Mass Effect: Andromeda osaa tehdä keskusteluista mielenkiintoisia. Antamasi vastaukset ja tekemäsi valinnat muokkaavat tarinaa, joka taas vaikuttaa hahmojen kohtaloihin. Valinnat ja vastaukset on jaettu myös luonteenpirteisiin, joten valintoja tehdessä hahmosta kehittyy uniikki persoona, joka jälleen kerran avaa uusia ja erilaisia mahdollisuuksia pelin kulkuun. Parasta on, kun vaihtoehtojen valinta pakottaa pelaajan tekemään moraalista punnintaa, sillä oikeaa vastausta ei ole. Kimurantit vaihtoehdot tuottavat aina konflikteja jonkun matkalla olevan hahmon suuntaan. Pelisarjan nerokas lähestyminen todella interaktiiviseen pelikokemukseen tekee valinnoista huomattavasti henkilökohtaisempia, ja antaa pelille vahvaa uudelleenpeluuarvoa. Upeasti kirjoitettu monisäikeinen tarina sisältää myös uskottavat hahmot, joihin on helppo samaistua pitkälle mietityjen taustojen ja inhimillisen olemuksen avulla. Jopa avaruusasemilla ja planeetan pinnoilta löytyvät taustahahmot keskustelevat keskenään entistä rikkaammin käyden läpi arkisia asioitaan.
Verrattuna alkuperäisen Mass Effect-trilogian hahmoihin ei Andromedassa seurattava miehistö tunnu kuitenkaan yhtä vetävältä. Vahvasta kiroilustaan huolimatta pelaajan ohjaama Ryder on huolettomuutensa takia vähemmän uskottava kuin päättäväinen ja totinen Shepard. Toisaalta en aikoinaan päässyt aluksi täysillä mukaan Mass Effect -trilogian hahmoihinkaan. Pelattuani niillä useaan kertaan koko trilogian, on vertaus Andromedan väkeen näin vähäisellä tuntimäärällä epäreilu, sillä miehistö ei missään nimessä tunnu tylsältä. Paitsi kroganit: suurelta osalta on leikattu suoraan sanoen pallit pois.
Lähtökohtaisesti pelin visuaalinen ilme on hieno. Planeettojen pinnalla vallitsee erilaisia sääolosuhteita, ja avaruusaluksen seinämät heijastavat ympäristöään reaaliajassa. Lisätyt linssiheijastukset ja muut erikoisefektit saavat ilmeeseen lisää luonnetta ja todellista sci-fin tuntua. Valtavan materiaalin alla pelissä käytetty Frostbite 3 -pelimoottori (muun muassa Battlefield 1) ei kuitenkaan taivu ihan parhaaseen lopputulokseen. Ulkoasun läheisempi tarkastelu paljastaa puutteita, laatuheittelyä ja bugejakin. Aikaisemmin mainittu kasvomallinnus on ehkä se huomattavin heikkous. Vanhan tekniikan "pelimäiset" hahmot eivät oikein istu muuten varsin luonnollisen näköiseen ympäristöön. Osassa pelimoottorilla lasketuissa välidemoissa alukset saattavat näyttää tekstuuriensa puolesta varsin latteilta ja keskeneräisiltä. On toki hienoa, että peli hyödyntää pelaajan hahmolleen tekemiä ulkonäkövalintoja välidemoissaankin. Laadun pitäisi silti olla yhtenäistä. Pienen tauon jälkeen pelin ääreen palatessa joutuu kuitenkin hieraisemaan silmiä kuinka hienolta kaikki taas näyttää.
Mitä havaitsemiini bugeihin tulee, jotkut maailmoista löydettävät hahmot saattavat seistä tojottaa paikallaan ennen heidän välittömään läheisyyteensä saapumista. Aktivoiduttuaan saattavat ne aloittaa yksinkertaisen ja saman liikkeen toiston keskustelun sisällöstä välittämättä. Planeettojen pinnoilla on myös tavaroita, joista pelaaja voi kävellä läpi. Jopa pientä nykimistä oli havaittavissa välidemojen hahmoanimaatioissa. Näin valtavassa kokonaisuudessa ovat nämä pienet bugit kuitenkin varsin vähäpätöisiä, sillä ne eivät ole vaaraksi eeppisen tarinan sujuvuudelle. Uskon myös, että tulevat päivitykset korjaavat ongelmia pois hiljalleen. Pelaamani viikon aikana peliin on tullut päivityksiä jo yli kolmen gigan edestä.
Mass Effect: Andromeda tekee kaiken oikein. Se jatkaa hyväksi todettua reseptiä, täyttelee aikaisempia sudenkuoppia ja hioo kulmia dynaamisemman kokemuksen saamiseksi. Todella eeppinen sci-fi-tarina on laajuudeltaan käsittämätön ja erittäin puoleensa vetävä. Onkin hatun noston arvoista, että vakavamielinen aihe pysyy hyvin linjassa, mutta osaa samalla keventää tunnelmaa oikeissa hetkissä älykkäällä huumorilla ja monipuolisella ihmissuhdedraamalla. Muutamia pieniä teknisiä ongelmia lukuunottamatta pelin ulkoasussa on laadun ja mahtavuuden tuntua. Bioware ei nöyristele massiivisen tuotoksensa antimilla, vaan pistää kaiken peliin luodakseen jälleen kerran täysin vertaansa vailla olevan monipuolisen scifi-kokemuksen.