Kun hiljattain julkaistu mainio Astro Bot (Team Asobi, 2024) jätti VR-tuen pois, tämän vuoden Playstationin virtuaaliseen pelitarjontaan jäi laadukkaan tasoloikan kokoinen aukko. Tätä tyhjiötä täyttämään rynnistää australialainen pelitalo Toast Interactive pelillään Max Mustard, mikä kieltämättä tuntuu varsin tutulta.
Kaunis päivä synkistyy kummasti, kun robottimustekala Stubbins kaappaa läjän mudpupseja. Max Mustard on avaruusaluksen kapteeni ja mudpupsien ystävä, eikä katso tämmöistä hyvällä ampaisten Stubbinsin perään avaruusaluksellaan tehtävänään pelastaa ystävänsä.
Max Mustard ei paljoa tarinoi alkuesittelyn jälkeen. Avaruuskavereiden pelastaminen toimii suoraviivaisena aasinsiltana kentästä toiseen etenemisessä. Matkan varrella pelaaja pääsee lukemaan Maxille kirjoitettuja fanikirjeitä, joiden sisältö pahoinpitelevästä isästä, pelkotiloista ja jännitteistä on vähintäänkin kummallista, mutta ainakin teemallisesti pahasti ristiriidassa pelin iloisen touhuamisen kanssa. En oikein ymmärtänyt mistä tässä on kyse.
Max Mustardissa pelaaja ohjaa Maxia läpi esteratamaisten kenttien kolmiulotteisessa maailmassa, mikä mahdollistaa vapaan liikkumisen jokaiseen suuntaan. Tavoite on hengissä selviämisen ohella pelastaa enemmän tai vähemmän piilotettuja mudpupseja. Max pystyy hyppäämään ilmaan ja leijumaan hetkellisesti rakettikenkiensä avulla, mikä on suoraan Astro Botin ohjailusta. Vihollisia voi nitistää päälle hyppäämällä tai erikoislyönnillä, jonka voi ostaa kerätyillä kolikoilla muiden erikoisvoimien, kuten pidemmän leijumisen tai nopeamman juoksun, ohella.
Maxin ohjaamisen lisäksi pelaaja pääsee itsekin osallistumaan peliin virtuaalikäsien avulla. Tietyissä kentissä Dualsense-ohjaimilla pääsee tähtäilemään imukuppiaseella tai imurilla, joilla Maxin matkaa voi avittaa esimerkiksi vihollisia kellistäen, kolikoita keräillen tai esteitä raivaten. Ajoittainen pelitilojen yhdistely antaa seikkailuun miellyttävää ulottuvuuden tunnetta ja monipuolisempaa menoa, mikä myös vaatii hieman koordinointia muuten varsin helpossa pelissä. Pelikartalle on sijoitettu myös yksittäisiä bonuskenttiä, joissa pitää esimerkiksi ampua maalitauluja kolikoiden saamiseksi tai mudpupsien pelastamiseksi.
40 kenttää on jaettu neljään erilliseen alueeseen, vaikkei teema selkeästi muutukaan alueiden myötä. Avaruusmönkeröitä on pelastettavissa kolme per kenttä, ja niitä vaaditaan tietyn verran, jotta tie seuraavalle alueelle avautuu. Jokaisen kymmenen tason päätteeksi pelaajalle tulee pomotaisto eteen. Max Mustardissa on muutamia hieman haastavampia yksittäisiä kohtia, mutta jos tasoloikkia on yhtään enempää pelannut, pelin selvittää viiteen tuntiin juurikaan turhautumatta. Haasteellisuuden sijaan tuntuukin, että pelintekijät ovat tähdänneet hauskanpitoon, sillä ennen kaikkea Maxin värikkäässä ja energisessä matkassa on hyvä fiilis läsnä.
Toast Interactive on ymmärtänyt, että jos pitää lainata ideoita muilta, on järkevää edes lainata parhailta. Max Mustardin identtisessä pelattavuudessa Astro Botin kanssa on hyvä hallinnan tunne Maxin reagoidessa käskyihin napakasti. Tiukemmatkin hyppykohdat sujuvat näppärästi hyvän tuntuman ansiosta, mutta samoin kuin Astro Botissa myös Max Mustardissa ongelmaksi nousee ajoittain syvyyden hahmottaminen. Harhahyppyjä tulee vähän väliä ihan vain siksi, että laskeutumispaikka onkin hieman sivussa siitä, missä sen luulee olevan.
Kopioiminen ei jää pelkän pelattavuuden tasolle. Max Mustard kun tuntuu oikeastaan uudelleen kuvitetulta Astro Botilla vihollisten liikkeitä, esteiden toimivuuksia ja pomotaistojen mekaniikkoja myöten. Pelatessa pystyi harva se hetki suoraan tunnistamaan, mistä idea ja käyttäytyminen edessä olevasta uhasta on Astro Botissa otettu. Maxin grafiikka ei yllä Astro Botin yksityiskohtaisuuden tasolle, mutta on silti miellyttävä. Maailma on huoliteltu ja ehjän oloinen antaen sympaattisen kokonaiskuvan kirkkaissa väreissään. Vihollisissa on omaperäistä ilmettä ja yleistunnelma pysyy pirteänä. Hyvä kenttäsuunnittelu pitää menon raikkaana ja rauhallisen tahdin ansiosta pahoinvointia ei ilmennyt pidemmänkään pelisession aikana. Playstation 5 pyörittää sujuvasti seikkailua ja lataustauot ovat lähinnä muodollisuus.
Äänipuoli ei juurikaan jää mieleen lähellä olevien vangittujen mudpupsien huhuilua lukuun ottamatta. Musiikit on onnistuttu tuottamaan sen verran hyvin, ettei ralleihin kyllästy pelatessa. Osa musiikeista tosin ei tunnu istuvan ihan täysin pelin tunnelmaan ja tuntuvat hieman irtonaisilta fiilistelyiltä.
Max Mustard ei oikeastaan tuo mitään uutta virtuaaliseen tasohyppelyyn. Itse asiassa se tuntuu ennemminkin fanien tekemältä visuaaliselta modilta Astro Botiin kuin omalta peliltään. Tämä ei kuitenkaan tee pelistä huonoa. Pelattavuuden ollessa kohdillaan otan oikein mielellään aina vastaan tällaista laadukasta ja hyväntuulista tasoloikkaa. Kyllä tätä olisi pidempäänkin pelannut.
