Metal Gear Rising: Revengeance

Metal Gear Rising: Revengeance on peli niille Metal Gearin faneille, jotka eivät vaadi lähitulevaisuuteen sijoittuvilta seikkailuiltaan pelkkää hiippailemista. Sen julkinen tarina alkaa Microsoftin pressitilaisuudesta vuoden 2009 E3:ssa, jossa Metal Gearin luoja Hideo Kojima esitteli suurieleisesti Metal Gear Solid: Risingin. Vuotta myöhemmin hanke oli hyllytetty Kojima Productionsin kehitysvaikeuksien vuoksi.

Vakavista ongelmista ei kuitenkaan kerrottu ennen kuin peli nousi takaisin julkisuuteen uuden nimen ja kehittäjän alla vain 12 kuukautta sitten. Tuolloin kävi ilmi, että peliä työstää nyt Platinum Games.

Metal Gearin luojat harkitsivat varmastikin tarkkaan, ennen kuin antoivat pelinsä eteenpäin. Itse tosin suosin värikkäämpää tarinaa, jonka mukaan peli vaihtoi käsiä osana kosteaa iltaa, johon osallistuivat sekä Kojima että pelin nykyinen ohjaaja Atsushi Inaba.

Joka tapauksessa Kojima olisi voinut valita huonomminkin. Platinum Games koostuu entisistä Capcomin työläisistä, jotka ovat keränneet jo paljon mainetta vuonna 2005 perustetun studionsa riveissä. Platinum tunnetaan nopeatempoisista toimintaseikkailuistaan, joissa nahkaan verhotut noidat (Bayonetta) ja kyberneettiset sotasankarit (Vanquish) ketjuttavat salamannopeita hyökkäyksiä. Tältä pohjalta myös Raiden on nostettu Metal Gear Solid 2:n kertakäyttövitsistä salamannopeaksi salamurhaajakyborgiksi.

Voisi luulla, että Kojima maksoi illan lopuksi kaikkien juomat sinetöidäkseen sopimuksen.

Metal Gear Rising on nyt kahden korkeaprofiilisen luovan voiman jaettu lapsi. Näiden lähestymistavat ovat tunnetusti täysin erilaisia, ja yllättävintä on kenties se, kuinka hyvin nämä kuitenkin sopivat yhteen. Eivät täydellisesti, mutta paljon odotettua paremmin.

Platinumin pelit ovat kriitikkojen suosiossa, mutta suosio ei ole vielä koskaan heijastunut myyntilukuihin. Metal Gear on puolestaan korjannut itselleen sekä arvosanat että myyntiluvut. Kojima Productions saa sarjaansa pelin, joka on jotain uutta ja erilaista, kun taas Platinum pääsee esittelemään osaamistaan Metal Gearin nimen takaaman laajemman yleisön edessä.

Uuden kehittäjän räväkkä tyyli näkyy heti Risingissa: hengästyttävää toimintaa, joka nojaa nopeisiin reflekseihin. Vanquishin ja Bayonettan vaikutteet ovat selkeästi esillä. Ensin mainitusta mukana ovat kolmannen persoonan näkymä ja syöksyliikkeet, kun taas Bayonettasta muistuttavat lukuisat aselajit ja kombotukset. Sormet ja aivot tulevat olemaan ruvella pitkäaikaisesta altistuksesta.

Jokainen Sons of Patriotsin futuristisilla taistelukentillä hiippaillut tunnistaa Raidenia vastaan lähetetyn teknologian. Itsenäisenä turva-alan ammattilaisena työskentelevän kyborgisoturin suojelutehtävä menee heti pelin alussa poskelleen ja vetää tämän kostoretkelle yksityistä sotajoukkoa vastaan.

Tämä konflikti tuo mukanaan Metal Gear -sarjasta tuttuja konventioita, kuten pohdintaa väkivallan ylläpitämästä taloudesta ja sodasta hyötymisestä. Mukana on joukko hyvin toteutettuja kilpailevia sotilaita, jotka käyttävät sodankäyntiin ja sodasta pohdiskeluun miltei saman verran aikaa. Juoni on edelleen Kojima Productionsin käsissä, mutta on silti yllättävää, kuinka studion hieman hupaisat välianimaatiot antavat nyt tilaa vakaville aiheille kuten lapsi- ja elinkauppa.

Platinumin huumorintaju on silti tallella. Mukana on verta janoavia miekkoja, taistelun lomassa käytyjä keskusteluita tekoälyistä, sekä tilanteita joiden ainoa pointti on viitata MGS-sarjaan tai Platinumin aiempiin peleihin. (Miten olisi esimerkiksi Raiden sombrerossa ja ponchossa?)

Lopputulos on käytännössä eeppinen samuraitarina. Tämä näkyy taistelujärjestelmässä, jossa ei juurikaan väistellä. Komboketjujen aloittamiseen tarkoitettu liukusyöksy on liian epätarkka ollakseen tehokas väistöliike. Kaikki nojaa torjuntajärjestelmään.

Tarjolla on loputtomasti syöksyjä, joiden avulla Raiden voi liukua ylös seiniä tai läpi halkeamista sulavammin kuin itse Altair. Torjuupa tämä jopa luoteja miekan heilautuksilla. Molemmat liikkeet ovat automaattisia ja Raidenia täytyy vain ohjata haluamaansa suuntaan. Hypyt kelpaavat vain ilmakombojen aloittamiseen, kun taas vahva ja näyttävä miekanisku soveltuu paremmin lopetukseksi kuin taistelun kivijalaksi. Kahdesta hyökkäyksestä kevyempi muodostaakin Risingin universumin keskuksen. Se on samalla paras puolustus.

Kaiken avain on ajoituksessa ja vihollisen animaatioiden opettelussa. Tulipa kohti puukkoa, robottikoiraa tai potkua valtaisalta Gekkolta, kevyen hyökkäyksen kohdistaminen hyökkäyksen suuntaan kimpauttaa sen takaisin ja antaa silmänräpäyksen verran aikaa jatkaa omalla hyökkäyksellä. Pelissä täytyy tottua torjumaan useita iskuja, ennen kuin vihollinen antaa tilaisuuden vastata. Siis Street Fighter III -koulukuntaa kaikella siihen liittyvällä tuskanhiellä.

Kehittäjät ovat alleviivanneet aggressiivisten yhteenottojen ideaa mm. energianhankinnan avulla. Raidenilla on kaksi palkkia: yksi kestävyyttä ja toinen polttoainetta varten. Jälkimmäistä käyttää Raidenin HF- tai high frequency -miekka, ja sitä saadaan korjaamalla vihollisten elimiä talteen. Ne vain pitää kaivertaa ensin irti kehyksistään.

Vihollista piestään kunnes tämä horjahtaa, minkä jälkeen olkanappi lyödään oikeassa kohtaa pohjaan ja kamera vetäytyy tiukasti Raidenin taakse. Miekan kaarta voi sitten ohjata vapaasti ja vihollisen voi kirjaimellisesti leikata kappaleiksi.

Oikean elimen löytäminen vaatii nopean viillon merkityn alueen ylitse ja vielä nopeamman näpäytyksen. Onnistumisesta palkitaan lyhyellä animaatiolla, jossa Raiden puristaa elimestä latauksen miekkaansa. Se on tyydyttävä pätkä ja tarjoaa mukavan tauon toiminnasta.

Peli ei anna paljoa anteeksi. Kuolema on aina läsnä uusia vihollisia kohdatessa, eikä torjuntasysteemin tai vihujen ajoituksen oppiminen tapahdu itsestään. Alkusekaannusta ei helpota harjoittelutehtävien sijoittaminen erilliseen valikkoon, jossa ne jää helposti huomaamatta.

Tarjolla ei myöskään ole "hiljaista nurkkausta", jossa opetella asioita omassa tahdissa. Laaja liikevalikoima on saatavilla vain kampanjassa tai monissa virtuaalitehtävissä, jotka voi avata pelimaailmasta löytyvien läppäreiden avulla. Näiden haasteiden suorittamisella kilpaillaan pistetilastoissa.

Varhain aukeavalla päivitysjärjestelmällä voi lisätä aseiden iskuvoimaa ja omaa vahingonkestävyyttään. Sen avulla voi myös pureutua vaihtoehtoisiin liikkeisiin tai vekslata erilaisia pukuja Raidenille.

Aseistus on oma lukunsa. D-pad avaa varustelistan, josta löytyy esimerkiksi lisävarusteita, kuten kranaatinheittimiä tai pahvilaatikoita (vaatimatonta hiippailumekaniikkaa varten), sekä toissijaisia aseita.

Sain kokeilun aikana näistä vain yhden, mutta se oli upea setti robottikäsiä, joita saattoi käyttää joko sauvan tai ruoskan tavoin, riippuen valitusta kombopolusta. Ryöväsin ne kaatuneelta pomolta, mikä viittaa siihen, että vihollisilta voi saada sekä aseita että taistelutyylejä näiden peittoamisen kautta.

Yksi pelin todellisista heikkouksista tuntuisi olevan sen kamera ja lukitusjärjestelmä. Kolmannen persoonan kamera aiheuttaa ongelmia, koska se ei suostu vetäytymään etäälle silloinkaan, kun kimpussa on useampi vihollinen. Tällaiset tilanteet ovat melkoisen tavallisia Revengeancessa. Näin pelaaja ei pysy kärryillä tilanteesta, ja vaikka kenttäsuunnittelu tarjoaakin runsaasti tilaa syöksyilyyn, ei siitä ole avuksi, kun kuvakulmaa joutuu koko ajan vääntämään johonkin suuntaan.

Lukitusjärjestelmä ei puolestaan anna vaihdella nopeasti vihollisten välillä. Kun vastassa on Raidenia kookkaampia vihuja, on kameralla taipumus tippua lattiaan ja killistellä sieltä kohti taivaita.

Tämä on kova ja varhainen isku pelille, mutta sen kanssa oppii kuitenkin jotenkin elämään. Kenties tämä johtuu siitä, että Raiden ei iske huteja. Ohjasi tätä sitten mihin suuntaan tahansa, miekka löytää kyberlihaa leikattavakseen. Näin pelaaja tuntee olevansa koko ajan tilanteen tasalla Raidenin vauhdista huolimatta.

Voi olla, että Bayonettan tapaan ensimmäinen Metal Gear Rising: Revengeancen läpipeluu on vain alku. Mukana on useita ominaisuuksia ja päivityksiä, jotka vihjaavat kampanjanjälkeiseen sisältöön. Asian todellinen laita nähdään kuitenkin vasta myöhemmin, koska ehdin pelata vain kahta pelin viidestä luvusta. Konamin arvion mukaan luvassa on noin 12 tuntia pelattavaa. Peli alkaa Metal Gear Rayn heittämisellä kaupunkikortteliin, joten piru tietää miten se päättyy. Haluan kuitenkin ottaa siitä selvää.