Vuosia on vierinyt kaksitoista, mutta Metal Slug ei muutu miksikään. Yhä edelleen pelottomat kommandot juoksevat tussarit kourassa vasemmalta oikealle ja pistävät matkallaan kaiken mahdollisen matalaksi. Juonta kaipaavat voivat luntata sen ohjekirjasta, pelin aikana sellaisen olemassaoloa ei edes muista. Matkan varrella pelastetaan parrakkaita panttivankeja, jotka kiittävät pelaajaa joko paremmilla aseilla tai pistebonuksilla, kentistä löytyviä kulkuvälineitä voi hyödyntää ja kranaatitkin lentävät panssaroitujen vastustajien keulaan entiseen malliin.
Edelliseen osaan nähden uutta on jopa hämmentävän vähän, sillä jopa erilaisia taitoja hyödyntävä sankarikatras on tismalleen sama kuin aiemminkin. Kentät ja niistä löytyvät kulkuvälineet eli Slugit ovat sentään laitettu uusiksi. "Uutta" on myös Metal Slug X:stä tuttu taistelukoulun paluu. Taistelukoulussa pelin kenttiä pelataan läpi vaihtelevien haasteiden muodossa. Milloin kenttä pitää juosta loppuun mahdollisimman nopeasti, milloin vihollisia tulee listiä tarvittava määrä ja niin edelleen. Koulu ei ole samanlainen läpihuuto kuin mitä nimi kenties antaisi olettaa, vaan se on pelin vaikeinta antia. Elämiä on käytössä vain kolme, eikä jatkomahdollisuuksia ole. Koska urhea taistelija kellistyy yhdestä osumasta, tulee noutaja jo ensimmäisellä oppitunnilla.
Pääpelinsä puolesta Metal Slug 7 on puolestaan aloittelijaystävällisin metallietana tähän asti. Peli tallentuu jokaisen läpäistyn kentän jälkeen. Tallennus ole riippuvainen vaikeustasosta, joten jos esimerkiksi keskivaikealla tasolla tie nousee pystyyn, voi peliä jatkaa suoraan edellisen kentän alusta helpoimmalla. Kolmesta vaikeustasosta helpoimmalla peli on puolestaan jo liiankin helppo. Elämiä on edelleen käytössä vain kolme, mutta jatkomahdollisuuksia puolestaan peräti yhdeksän, mikä riittää kevyesti yhden kentän läpipeluuseen. Tästä johtuen peli on myös todella lyhyt, se nimittäin napsahti läpi yhdellä pelikerralla vähän reilussa tunnissa. Haaste nousee selvästi kahdella vaikeammalla tasolla, mutta varsinaista intoa kenttien pariin palaamiseen ei ole, sillä vaikeustasot eivät tuo mitään oleellista uutta peliin itseensä. Suorituskeskeiselle pelaajalle Metal Slug on kuitenkin edelleen omiaan, sillä vaikeimmalla vaikeustasolla peli on peruspelaajalle likipitäen mahdoton.
Muilta osin metallietanoiden asiat ovat kunnossa. Peli näyttää tismalleen samalta kuin aiemminkin, paitsi pienestä ruudusta johtuen kutistettuna. Grafiikka on pienennysleikkauksesta huolimatta selkeää, eikä sankaria kadota taistelun tiimellyksessä muuten kuin silloin kun ruutu on mustanaan vihollisen metallista kuolemaa. Äänipuoli on niin ikään perushyvää tasoa ja kontrollit ovat sarjalle tyypillisesti tarkat ja toimivat. Niin pitkään kuin Metal Slug 7 kestää, on se erinomaisen hauskaa ja viihdyttävää toimintaa. Harmi vain, että keinot pelaajan viihdyttämiseksi ovat tismalleen samat kuin ennenkin.