Metal Slug Tactics on laadukas ja strateginen

Nuoremmalle yleisölle nimi Metal Slug ei merkitse paljoakaan, mutta vanhemmalle väelle, jotka olivat mukana menossa vuonna 1996, Metal Slug merkitsee kaunista pikseligrafiikkaa ja mahtavia toimintajaksoja. Sarja on tehnyt paluun useiden vuosien poissaolon jälkeen, mutta siinä missä edeltävät pelit olivat tarkkuutta vaativia ammu ja juokse -hetkiä, on Metal Slug Tactics järjestelmällisempi ja strategisempi pelattavuudessaan. Nyt tarvitaan enemmän aivoja kuin refleksejä.

Lajityypin muutos avaa paljon erilaisia mahdollisuuksia, mutta niin ei ole tehty alkuperäisen materiaalin kustannuksella. Suurimmaksi osaksi kaikki toimii, ja pelaaminen tuntuu Metal Slug -seikkailulta joka tavalla, vaikka pelattavuus onkin muuttunut. Siirtymä puhtaasta toiminnasta strategiaan pitäisi merkitä sitä, että tahti hidastuu merkittävästi. Kehittäjä Leikir Studio on kuitenkin löytänyt tavan tarjota vauhtia jatkuvalla tekemisellä ja liikkeellä. Pelaajaa palkitaan jatkuvasti sotilaidensa liikuttamisesta taistelukentällä, ja paikoillaan seisominen tai puolustautuminen johtavat yleensä haavoittuvuuteen ja huonoon puolustukseen. Liikkumalla vuorosta toiseen ansaitaan erilaisia pisteitä, ja nämä sitten tekevät helpommaksi väistää tulevat hyökkäykset, ja samalla suorittaa erikoishyökkäyksiä, jotka suuresti auttavat taistelun kulkua.

Järjestelmä on jännittävä ja mielenkiintoinen verrattuna muihin vastaaviin peleihin, ja pelikokemus on luotu pitämään yllä nopeaa tempoa ja tekemään pelaajasta aggressiivisen toimissaan. Pelaaja on aina alakynnessä sotiessaan kapinallisia, hirviöitä ja alkuasukkaita vastaan, ja enimmillään pelaajalla on kolme taistelijaa ohjattavanaan, ja vastassa on joukoittain pahiksia toisella puolella. Pelaajan taistelijat voivat tukea toisiaan niin sanotun "Syncin" avulla, ja näin pelaaja voi tuottaa hetkessä suuren määrän vahinkoa etenevälle vihollisrintamalle. Jos käynnistää hyökkäyksen yhden (tai molempien) omien sotilaiden ollessa tulilinjalla, on seurauksena tulitukea. Kun sitten asettaa omat taistelijansa siten, että ne voivat jatkuvasti antaa tukea toisilleen, on avain voittoon löytynyt.

Metal Slug Tacticsin kutsuminen puhtaaksi strategiapeliksi ei ole koko totuus. Taktisen osion ohella mukana on paljon roguelike-elementtejä, joilla peli pidetään elävänä pidempään, ja palkitaan useista läpipeluukerroista. Kun aloittaa niin sanotun pelikierroksen (eli siis "runin"), saa valita, mitä tehtäviä haluaa tehdä tietyillä alueilla. Näin palkitaan kokemuspisteillä, jotka tekevät pelattavista hahmoista vahvempia. Nämä vahvistukset kestävät kuitenkin ainoastaan kyseisen pelikierroksen ajan, joten on tärkeää kehittää omia taistelijoitaan keräämällä rahaa, jolla voi ostaa parempia varusteita ja aseita edetäkseen pidemmälle. Sekin on otettava huomioon, että saattaa tarvita lisää ammuksia, joten pelaamistaan on mietittävä. Jokaisella pelihahmolla on oma erikoistunut ase (on se sitten tykki, konekivääri, raketinheitin jne.), jota voi käyttää vain tiettyjen raaka-aineiden ollessa riittävästi läsnä. Kiertotien käyttäminen tarvikkeiden täydentämiseksi on joskus se paras taktiikka, jos aikoo käyttää kovimpia aseitaan.

Roguelike-peleissä on usein mukana kaikenlaisia satunnaisia tekijöitä, mutta Metal Slug Tacticsissa voi pelata saman tehtävän samoilla asetuksilla niin monta kertaa kuin haluaa. Näen tässä niin etuja kuin haittojakin. Esimerkiksi toistaessa oppii pelaamaan eri kentät eri tavoilla ja paremmin, mutta toisaalta se odottamaton ja outo puuttuu kokonaan, jolloin pelaamisesta poistuu yllätyksellisyys.

Ulkonäön osalta Tactics on pelisarjansa nimen mukainen. Pikseligrafiikka on mahtavaa ja persoonallista, ja kaikki henkilöhahmoista esineisiin ja ympäristöihin tuntuvat huolella käsintehdyiltä täynnä yksityiskohtia. Jopa musiikki on selvästi hyväksyttävällä tasolla, ja vaikka rock-sävelmät eivät olekaan tavallisia soundtrackissä, huomaan silti pelatessa nyökyttäväni päätäni ja taputtavani jalkaa antaessani käskyjä joukoilleni.

Kaikki Metal Slug Tacticsin tarjoama on korkeaa laatua, ja on vaikea osoittaa heikkouksia, sillä suurimmaksi osaksi kaikki on laatua ja luokkaa. Eri osaset eivät ehkä saavuta niitä korkeimpia korkeuksia, mutta peli on silti rakennettu huolella alkuperäistä materiaalia kunnioittaen, ja samalla mukana on halu erottua muusta tarjonnasta sen ensihetkestä loppuun saakka.

Metal Slug Tactics on mahtava sivuaskel muuten melkein unholaan vaipuneelle pelisarjalle. Nopealla tempolla ja erikoisella pelattavuudella se tarjoaa jotain uutta lajityypin veteraaneille esitellen uusille tulokkaille jotain nautittavaa. Kokemus on haastava ja samalla kutsuva, ja usein sitä huomaa haluavansa pelata vielä yhden kierroksen, jos ei muuta niin katsellakseen kauniita animaatioita ja kuullakseen mahtavaa musiikkia. Jos jo valmiiksi pitää pelisarjasta, on tässä pakko-ostos, mutta jos Metal Slug on vielä outo, kannattaa tälle antaa mahdollisuus. Mestariteoksesta ei ole kysymys, mutta Metal Slug Tactics on hauska pelata. Ja mitä muuta sitä voisi toivoa?