Pelisarjaan tutustuminen viimeisen osan kautta ei ole mitenkään suotavaa. Näin kuitenkin kävi minulle kun Metro-trilogian päätösosa, Metro Exoduksesta (4A Games, 2019) julkaistiin tehostettu versio nykykonsoleille. Sen verran Metro-pelit ovat aina herättäneet kiinnostusta, etten malttanut jättää tilaisuutta väliin.
Sotien myötä maan päällä asumisesta on tullut mahdotonta. Loput ihmiskunnan rippeistä lymyilevät Moskovan raunioiden alla suojassa saastuneelta maankamaralta, radioaktiivisen saasteen muokkaamia hirviöitä vastaan taistellen. Artyom ei kuitenkaan usko, että kaikki muu elämä olisi loppunut ja tekee toiveikkaita tutkimusmatkoja maan pinnalle, kaikkien kielloista ja käskyistä huolimatta. Nämä tutkimukset lopulta paljastavat totuuden, jota kukaan ei osannut odottaa tai uskoa todeksi.
Vaikkei sarja olisi entuudestaan tuttu, Metro Exodus pohjustaa tarinan selkeästi ja yleisen tunnelman napakasti pelattavalla esittelyosiolla. Kiehtova tarina imaisee välittömästi mukaansa ja vahvasti juonivetoinen eteneminen pitää otteessaan todella tiukasti.
Tyypillisen FPS-toiminnan sijaan, Metro Exodus lähestyy tyylilajia ilahduttavan realistisella otteella. Yleinen tahti liikkumista myöten on rauhallista mutta silti pelistä ei menoa puutu. Pelaajan taivalta maustetaan dynaamisella ympäristöllä, johon pitää pystyä reagoimaan henkensä pitimiksi. Muun muassa radioaktiivisuuden noustessa, pitää käyttää maskia, jota pitää huoltaa paikkaamalla ja pyyhkimällä. Valoja sammutellen hahmo pysyy paremmin vihollisilta piilossa, liiallinen seisoskelu heikoilla alustoilla johtaa näiden hajoamiseen ja sitä rataa. Peli myös lisäilee piristäviä yllätystapahtumia, kuten jättiläismutanttikalan hyökkäys soutuveneeseeen tai ihmishirviön väijytys tyhjältä vaikuttavasta rauniosta, värittämään pelaajan taivalta.
Ammuskelun ja hiiviskelyn ohessa myös tavaran keräily ja sen hyödyntäminen tarvikkeiden paranteluun on isossa osassa. Positiiviseksi yllätykseksi Metro Exoduksen tavarankehitysjärjestelmä on varsin suoraviivainen ja helposti ymmärrettävä. Peli havainnollistaa selkeästi uusien tavaroiden käyttöpaikat ja vaikutuksen verrattuna nykyiseen kokoonpanoon. Symbolein varustellut ja tekstein selitellyt listat eivät jätä mitään arvailun varaan ja tekevät tavaroiden parissa puuhailusta mielekästä jopa minunlaiselleni yksinkertaiselle pelaajalle. Aseiden osien vaihtelu käyttötarkoituksen mukaan, dynamolla sähkölaitteiden lataus pumpaten ja muut autenttiset toiminnot antavat realistista ja sen myötä kiehtovaa lisäarvoa pelille.
Ollakseen jo muutaman vuoden vanha peli, on Metro Exodus masteroitu huolella, sillä se on yksi näyttävimmistä peleistä mitä olen tähän mennessä Xbox Series X:llä pelannut. Yksityiskohtien määrä maailmassa on suorastaan hämmästyttävä. Pelialueet on viljelty täyteen kaiken maailman roinaa maailmantuhon jäljiltä mutta erityisesti peli loistaa partikkeli-, valo- ja sääefektien parissa. Maailma hengittää realistisuutta työntäessään jatkuvalla syötöllä ruudulle sadetta, pölyä, savua, tulta ja niin edelleen. Elävyyttä tehostavat myös muun muassa käytettävän maskin huurustuminen, jalanjälkien lumeen jääminen, vesien värähtelyt ja kaikki muut pienet nyanssit, jotka saavat todella uppoutumaan maailmanlopun tunnelmiin. Pieniä huolimattomuusvirheitä esiintyy tekstuurien toistokuvioiden muodossa joillakin ulkoalueilla ajoittaisten tekoälybugien ohella, mikä on varsin pieni ongelma näin vahvassa kokonaisuudessa. Koko komeus pyörii sujuvasti 4K-resoluutiossa Ray Tracing -efektien kanssa, joten ei ole ihme, että kuulen Xbox Series X:n tuulettimien todella päästävän ääntä ensimmäistä kertaa.
Äänipuoli on pelissä myös erittäin runsas ja huoliteltu. Maailma kuulostaa uskottavalle aseiden pauketta ja hirviöiden örinää myöten. Ääninäyttely on laadukasta ja hauskasti tilanteeseen sopivaa, hahmojen vääntäessä reilua venäjän lontoota. Musiikki onnistuu myötäilemään kaihomielistä ja synkkää sivilisaation loppua orkesteritunnelmoinnilla mutta on sekaan eksynyt myös muutamat turhat hevimäiset ränkytykset taistelukohtauksissa.
Laadukkaita FPS-pelejä on vaikka millä mitalla mutta Metro Exodus on loistava muistutus siitä, että tyylilaji voi olla paljon enemmänkin kuin pelkkää räiskintää. Juuri pelin vahva tarinavetoisuus, dynaaminen ympäristö ja upea ulkoasu tekivät minusta Metro-sarjan ystävän kertaheitolla. Toivottavasti koko trilogia saa yhtä ammattimaisen käsittelyn ja pääsee puksuttamaan nykykonsoleille. Niitä päiviä odotellessa, suosittelen jokaisen ehdottomasti hyppäämään tämän junan kyytiin ja kokemaan Exoduksen kaikessa komeudessaan.